Lue keskustelun säännöt.
Kohteleeko teillä isovanhemmat tasapuolisesti kaikkia lastenlapsia?
24.11.2012 |
Meillä ei. Miehen vanhemmat lähes unohtaneet meidän lapset, vain syntymäpäivillä käy ja silloin, jos pyydämme lapsenvahdiksi.
Miehen sisaruksen lapsi taas on ykkössijalla. Meidän on ensimmäinen lapsenlapsi heille, mutta eivät jostakin syystä kuitenkaan meidän lapsia huomioi.
Tämä toinen lapsi on kaikessa etusijalla, häntä myöskin käydään katsomassa viikottain.
Matkastakaan ei ole kiinni, me asumme lähempänä.
Minun vanhemmat onneksi pitävät usein yhteyttä lapsenlapsiin, joten siinä mielessä lapsille hyvä asia.
Harmittaa vain, kun lapset usein kysyvät toisia isovanhempiakin ja haluaisivat olla heidänkin kanssaan. Emme usein käy siellä, koska molemmilla meillä on raskas työ, niin voimat vähissä kun kotiin päästään.
Kommentit (6)
En voi olla omien vanhempieni kassa tekemisissä, väkivaltainen narsistinen isä, joka hyökkää kimppuun mistä tahansa syystä ja estää äitini yhteydenpidon meihin. Appivanhemmat hoitaa vain tyttärensä lapsia, siis auttavat siellä joka päivä, viettävät kaiken ajan tyttärellään. Meitä eivät auta koskaan, ei edes poikkeustilanteessa (synnytys) ja ovat sanoneet ihan suoraan että eivät aio autella meitä ollenkaan, auttavat vain tytärtään.
Näitä appivanhempia nähdään kerta vuoteen, käyvät joulun alla aina. Siinä kaikki.
Olen käynyt terapiassa puhumassa siitä että isovanhemmat ovat totaalipettymys. Alkuun yritin kaikkeni, siis tarjosin apua, pidin yhteyttä, ostin lahjoja, mutta mikään ei auttanut kun syy oli anopin omassa äitiydessä (tietyt ongelmat mieheni lapsuudessa).
Terapeutin tuella yritän luopua. Erapiassa sanottiin että ei pidä surra (vaikka kyllä suren koko ajan) vaan pitää luovuttaa kaikki toiveet, odotukset, unelmat. Vain siten voi kestää pettymyksen.
Meillä tämä aiheutti sen etten siedä miehen siskoa enää. Sisko saa 365pv vuodessa lastenhoitoapua, me ei kertaakaan olla saatu tai tulla saamaan, ja tämä eriarvoisuus nakertaa aina jos ollaan tekemisissä, siispä oman jaksamisen takia en tapaa miehen siskoa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempani hoitavat vuodessa viikkokausia siskoni lapsia, ottavat lomatkin siskon tarpeiden mukaan, kesällä lapset ovat mökillä viikkoja.
Jos itse pyydän joskus että voisivatko tulla yhdeksi yöksi on pääsy todella nihkeää. Tämän vuoden puolella on lapsemme olleet vanhemmillani yhden viikonlopun. Siskoni lapset VIIKKOJA.
Olen osin jo luovuttanut, löytävät vielä eestään sanon minä.
Mäkin yritän olla välittämättä, mutta jatkuvasti se pulpahtaa ajatuksiin. Koen niin vääryytenä sen lapsia kohtaan, miksi he eivät käy katsomassa meidän lapsia.
Iästä ei ole kiinni, ovat täydessä terässä vielä.
Mä yritin kanssa olla heille ystävä, mutta nyt olen alkanut ottamaan etäisyyttä. Laitan miehen lapsien kanssa välillä sinne kyläilemään. En jaksa teeskentelyä.
En tiedä mikä mättää, olisivat edes lapsiin yhteydessä. Vaikka omat vanhemmat ovat kaikki kaikessa lapsillemme, niin jatkuvasti vaan harmittelen tätä.
Hoitoapua olemme joutuneet palkkaamaan tilapäisesti muualta, kun en viitsi heitä pyydellä.
Jos ainoastaan pyydettäessä tullaan, niin olkoot tulematta.
Se alkanut vituttaa, kun tiedän että miehen sisaruksen lapsi saa paljon huomiota ja usein.
Olen katkera siitä, että meidän lapset eivät ilmeisesti merkitse heille mitään.
Miestäni se tunnu haittaavan mitenkään.
omalle äidilleni meidän lapset on ainoat. Miehen puolelta siskonsa lapset on niin ihania, meidän lapset muistetaan vaan jouluna ja synttärinä.
Oma mummo ei koskaan huomioinut minua. Puhuikin aina kahdesta (samanikäisistä) serkuistani niin ylistävästi ja kertoili mitä oli heille ostanut. Mä en sit koskaan saanut mitään, en tavaraa enkä huomiota. Olen hiukka katkera. Mummo kuoli jo, en kyllä itkenyt edes hautajaisissa :(
Appivanhemmille on tärkeämpiä tyttärenlapset sekä ulkomailla asuvan toisen pojan lapset
Onneksi omat vanhempani ovat tasapuolisia.
Vanhimmat lapsenlapset meidän perheessä on jo päälle 30v, joten vanhempamme olivat vielä silloin nuoria (ja isäkin oli hengissä. Vaikea sen on haudasta huomioida meidän lapsia)
Toisaalta ymmärrän, että ovat eri tavalla huomioineet eri sisarustemme lapsia. Yhdellä veljelläni on erittäin hankala vaimo. Ei sinne ole vanhempamme voineet mennä käymään. Koko ajan valitetaan ja lapsenhoidosta on valitettu kun ei muka ole vanhempamme osanneet. On tapellut isän kuoleman jälkeen isän rahoista, vaikka ne ei edes hänelle kuulu.
Toisen veljeni lapsia hoisivat kovastikin, koska tämä veljen vaimo on mukava ja mutkaton ihminen.
Ei omilta vanhemmilta voi vaatia, että ottavat kaikkea paskaa niskaan, mitä miniät ja vävyt vain keksivät suoltaa. He saavat aikuisina ihmisinä valita, missä käyvät. Mieluummin käyvät siellä, missä heitä kohdellaan hyvin.