Oon ihan pulassa koululaisen kanssa

siitä ettei saa lasta toimimaan sillä tavalla mikä on hänelle hyväksi. Olisiko erityisopettajasta apua?



Ymmärtääkö lapsi mitä kertolasku tarkoittaa vai onko se pakko lukujen opettelua. Mielestäni on tärkeää että lapsi on tajunnut mitä kertolasku on, sen jälkeen vastauksen voi laskea jos ei satu muistamaan.

siitä ettei saa lasta toimimaan sillä tavalla mikä on hänelle hyväksi. =tarkoitan tällä omalla opettajalle tutulla menetelmällä.

kyllä mitä kertotaulu tarkoittaa, mutta opettaja on sanonut että ne on vain opeteltava ulkoa ja ettei pitäisi joutua laskemaan. Oon kyllä neuvonut että jos miettii kuinka paljon on 9x6, niin auttaa kun tietää että 10x6 on 60 eli 9x6 on yksi kuutonen vähemmän. Kyllä lapsi ymmärtää sen, mutta kertotaulujen ulkoaopettelu on ollut tosi vaikeaa.

Tuli tosi paha mieli kun opettaja sanoi mulle kerran että "sen huomaa että muissa perheissä näitä on opeteltu tosi ahkerasti.." Sanoin että niin on meilläkin mutta tuskin se uskoi. Mä jopa keksin kuutosen kertotaulusta laulun lapselle!



En tiedä onko mahdollisuutta mihinkään erityisopettajaan. Nyt tammikuussa on keskusteluaika opettajan kanssa, niin täytyy kysellä vaihtoehtoja.



AP

koulun erityisopettajan kanssa. Kai teidän koulussa on joko oma laaja-alainen erityisope tai kiertävä erityisopettaja, joka on mukana oppilashuoltoryhmässä?



Yrittäkää siis järjestää kunnon, tunnin mittainen palaveri kasvotusten. Tuollaisia asioita ei minusta voi puhelimessa setviä.



Olennaista on pohtia, millaisia tukitoimia lapsi tarvitsee ja voiko niitä järjestää ilman erityisopetuspäätöstä (erityisopetuspäätöshän EI merkitse erityisluokkaa, valtaosa erityisoppilaista on integroitu normaaliluokkiin, se on lisääntyvä trendi nykyään - eo-päätös kuitenkin antaa koululle lisäresursseja mm. avustajan järjestämiseen).



Kuulostaa siltä, että lapsi hyötyisi klinikkatyyppisestä erityisopetuksesta matematiikassa ja siitä, että hänellä olisi avustaja rinnalla liikkatunneilla kannustamassa mukaan toimintaan.



Tietenkään SINÄ et voi töistä käsin auttaa liikkatunnilla, mutta voitte yhdessä etsiä ratkaisuja koulun kanssa.



Uusi erityisopetuslaki patistaa etsitään tukimuotoja, ja koulu on velvollinen niitä järjestämään.

Ja sen on järjestyttävä! Erityisopettajan kanssa voisi harjoitella juttuja ja erityisopettaja voisi antaa omalle opelle vinkkejä kuinka tytön kanssa toimia. Näin voisi lukko aueta...



Et voi itse tehdä enempää! Olet tehnyt parhaasi, jatka samaan malliin:-)

Kysyn mahdollisuutta erityisopettajaan ja ehkä myös avustajaan.

Ollaan keskusteltu viime syksynä opettajan ja koulupsykologin kanssa ja psykologi suositteli toimintaterapiaa ja se asia on nyt terapian aloittamispäätöstä vailla.



AP

Lapset vaan on poikia. Esikoisen opettaja valitti samoista asioista pojastamme kuin mitä teidän lapsesta opettaja valittaa. Lisäksi epäili pojan olevan masentunut, koska on vetätytyvä eli käytäytyy, kuten tyttösi. Saatiin perheneuvolan kautta lähete psykiatriselle, oli tutkimuksissa ja mitään mielenterveyden ongelmaa ei todettu. Sielä tehtiin se päätös, että poika vaihtoi luokkaa rinnakkaisluokalle ja nyt sujuu koulu paremmin. Psykiatrisella arvioidaan myös se pärjääkö lapsi normaalilla luokalla vai siirretäänkö se pienryhmään. Toimintaterapiassakin lapsemme kävi, mutta sielä ei löytynyt mitään vikaa, muuta kuin aistiyliherkkyyttä.

Pojallamme epäillään autismia ja asbergeria ja mutismia. Näitä ei ole tutkittu, mutta näin psykiatrinen lääkäri sanoi, että piirteitä on. Diagnoosina on muu sosiaalinen häiriö. Pojallamme on muutama kaveri ja tulee toimeen toisten lasten kanssa. On vaan ujo, hiljainen ja herkkä. Ei ikinä kiusaisi tai satuttaisi toista lasta. Tosin pikkuveljeään kyllä saattaa satuttaa suuttuessaan.

Nuorempi poikamme pärjää loistavasti koulussa ja on suosittu kavereiden keskuudessa. Hän ei herätä huolta kenessäkään. En tiedä oliko tuo psykiatrinen paras vaihtoehto, mutta oli siitä ainakin apua. Tosin on yhä psykiatrisen seurannassa epäsosiaalisuutensa vuoksi ja lapsesta ei ole osastojaksot kivoja.

Suurin ongelma meillä on tuon pojan kanssa saada se ylipäätänsä lähtemään kouluun ja läksyjä ei tekisi millään. Häntä ei saanut kertotauluja oppimaan, mutta kyllä hän ne kertotaulut nyt viidennellä jo osaa.

Lapset vaan on poikia. Esikoisen opettaja valitti samoista asioista pojastamme kuin mitä teidän lapsesta opettaja valittaa. Lisäksi epäili pojan olevan masentunut, koska on vetätytyvä eli käytäytyy, kuten tyttösi. Saatiin perheneuvolan kautta lähete psykiatriselle, oli tutkimuksissa ja mitään mielenterveyden ongelmaa ei todettu. Sielä tehtiin se päätös, että poika vaihtoi luokkaa rinnakkaisluokalle ja nyt sujuu koulu paremmin. Psykiatrisella arvioidaan myös se pärjääkö lapsi normaalilla luokalla vai siirretäänkö se pienryhmään. Toimintaterapiassakin lapsemme kävi, mutta sielä ei löytynyt mitään vikaa, muuta kuin aistiyliherkkyyttä. Pojallamme epäillään autismia ja asbergeria ja mutismia. Näitä ei ole tutkittu, mutta näin psykiatrinen lääkäri sanoi, että piirteitä on. Diagnoosina on muu sosiaalinen häiriö. Pojallamme on muutama kaveri ja tulee toimeen toisten lasten kanssa. On vaan ujo, hiljainen ja herkkä. Ei ikinä kiusaisi tai satuttaisi toista lasta. Tosin pikkuveljeään kyllä saattaa satuttaa suuttuessaan. Nuorempi poikamme pärjää loistavasti koulussa ja on suosittu kavereiden keskuudessa. Hän ei herätä huolta kenessäkään. En tiedä oliko tuo psykiatrinen paras vaihtoehto, mutta oli siitä ainakin apua. Tosin on yhä psykiatrisen seurannassa epäsosiaalisuutensa vuoksi ja lapsesta ei ole osastojaksot kivoja. Suurin ongelma meillä on tuon pojan kanssa saada se ylipäätänsä lähtemään kouluun ja läksyjä ei tekisi millään. Häntä ei saanut kertotauluja oppimaan, mutta kyllä hän ne kertotaulut nyt viidennellä jo osaa.

paljon yhtäläisyyksiä meidän tytön kanssa. Oon miettinyt että olis onni onnettomuudessa, jos tyttö jäisi luokalle eli jos luokka vaihtuisi. Tyttö on sanonut että nyt on päällä ujon tytön -rooli eikä siitä enää pääse eroon. Todella on itse sanonut mulle näin ja tästä me on paljon juteltu.

Jaksamista ja kärsivällisyyttä sulle sinne! Olis niin ihana kun vois vaan sanoa lapselle että "tee näin kuin neuvon niin kaikki menee hyvin" mut ei se vaan mene niin.:)

AP

Ekaksi kuulostaa että olet tehnyt jo paljon lapsen kanssa ja ehkä osa ongelmaa on siinä miten lapsen ja opettajan kemiat ja opettajan opetustyyli kohtaavat.



Ehkä voisit sopia opettajan kanssa että jatkossa käyt aina joskus koululla ja juttelette kunnolla joko kaksistaan tai isommalla porukalla ja teette tavoitteita lapselle esim. tässä kuussa keskityttäisiin hiihtoon ja matikkaan. Ensi kuussa sitten englantia ja luistelua enemmän.



Millainen ap;n lapsen ruokavalio on ? Syökö riittävästi hyviä rasvahappoja ? Onko allergioita ? Jos mahdollista niin kannattaisi antaa jotain kalaöljylisää tai vastaavaa.



Meidän lapsi hyötyi myös paljon ristiliikkeistä. Osaako ap;n lapsi marssia niin että nostaa polven ja lyö vastakkaisella kädellä aina polveensa. Entä miten muut vastaavat jutut sujuu ? Ristikkäisliikkeitä harjoittamalla saattaa saada parannettua jonkinverran sekä liikkumista että oppimisvaikeuksia kun aivojen väliset liikeradat kehittyvät. Helppo, halpa ja vaaraton tapa kun teette muutaman kerran päivässä viisiminuuttisenkaan erilaisia ristiliikkeitä.



Millainen oppija ap lapsesi on ? Oppiiko parhaiten liikkuessa, kuulemalla vai näkemällä ? Minä opin parhaiten kun piirrän kaavaat, kirjoitan engalnnin sanat jne. Kaverin lapsi oppii parhaiten jos pompottaa palloa samalla kun opettelee kertotaulua. Tämän pikkuveli taas oppii parhaiten engalnnin sanoja kun kirjoittelee ja kiinnittää niitä ympäri taloa sopiviin paikkoihin.



Toivottavasti löydätte apua. Ja yksi tärkeimmistä asioista lienee lapsen itsetunnon parantaminen ja lapsen hyväksyminen sellaisena kuin on.



Tsemppiä !!!

kyllä mitä kertotaulu tarkoittaa, mutta opettaja on sanonut että ne on vain opeteltava ulkoa ja ettei pitäisi joutua laskemaan. Oon kyllä neuvonut että jos miettii kuinka paljon on 9x6, niin auttaa kun tietää että 10x6 on 60 eli 9x6 on yksi kuutonen vähemmän. Kyllä lapsi ymmärtää sen, mutta kertotaulujen ulkoaopettelu on ollut tosi vaikeaa.

Tuli tosi paha mieli kun opettaja sanoi mulle kerran että "sen huomaa että muissa perheissä näitä on opeteltu tosi ahkerasti.." Sanoin että niin on meilläkin mutta tuskin se uskoi. Mä jopa keksin kuutosen kertotaulusta laulun lapselle!

En tiedä onko mahdollisuutta mihinkään erityisopettajaan. Nyt tammikuussa on keskusteluaika opettajan kanssa, niin täytyy kysellä vaihtoehtoja.

AP

onpas ikävää. ei "muissa perheissä" noita opetella ahkerasti. meillä ainakin laiskottaa kovasti ja juuri ja juuri opettelee ne läksyt seuraavaksi päiväksi ja osin noin että laskee niitä yhteen eli ei opettele kunnolla että heti tietää paljonko se on se tietty kertotaulu vaan tekee niitä lisäämällä ja vähentämällä kuten itse kerroitkin.

ei käydä myöskään luistelemassa tai hiihtämässä tai uimassa. lapsilla on omat harrastukset.

meillä myös lapsen isä sanoo että se on vaan raakaa työtä ja ne pitää vaan opetella. niin kai se on. mutta mikä ihme se on kun laiskottaa eikä muka kiinnosta?



onneksi meidän lapsilla on hyvä muisti niin osaavat ne seuraavana päivänä vaikka eivät viitsi käyttää aikaa opetteluun kuin tekemällä pakolliset läksyt. mutta eihän tuossa mitään kunnollista oppimista tule.

Ekaksi kuulostaa että olet tehnyt jo paljon lapsen kanssa ja ehkä osa ongelmaa on siinä miten lapsen ja opettajan kemiat ja opettajan opetustyyli kohtaavat. Ehkä voisit sopia opettajan kanssa että jatkossa käyt aina joskus koululla ja juttelette kunnolla joko kaksistaan tai isommalla porukalla ja teette tavoitteita lapselle esim. tässä kuussa keskityttäisiin hiihtoon ja matikkaan. Ensi kuussa sitten englantia ja luistelua enemmän. Millainen ap;n lapsen ruokavalio on ? Syökö riittävästi hyviä rasvahappoja ? Onko allergioita ? Jos mahdollista niin kannattaisi antaa jotain kalaöljylisää tai vastaavaa. Meidän lapsi hyötyi myös paljon ristiliikkeistä. Osaako ap;n lapsi marssia niin että nostaa polven ja lyö vastakkaisella kädellä aina polveensa. Entä miten muut vastaavat jutut sujuu ? Ristikkäisliikkeitä harjoittamalla saattaa saada parannettua jonkinverran sekä liikkumista että oppimisvaikeuksia kun aivojen väliset liikeradat kehittyvät. Helppo, halpa ja vaaraton tapa kun teette muutaman kerran päivässä viisiminuuttisenkaan erilaisia ristiliikkeitä. Millainen oppija ap lapsesi on ? Oppiiko parhaiten liikkuessa, kuulemalla vai näkemällä ? Minä opin parhaiten kun piirrän kaavaat, kirjoitan engalnnin sanat jne. Kaverin lapsi oppii parhaiten jos pompottaa palloa samalla kun opettelee kertotaulua. Tämän pikkuveli taas oppii parhaiten engalnnin sanoja kun kirjoittelee ja kiinnittää niitä ympäri taloa sopiviin paikkoihin. Toivottavasti löydätte apua. Ja yksi tärkeimmistä asioista lienee lapsen itsetunnon parantaminen ja lapsen hyväksyminen sellaisena kuin on. Tsemppiä !!!

Antoi ajattelemisenaihetta.

Tyttö syö ihan monipuolisesti eikä ole allergioita. Jotain vitamiinilisää voisi antaa, varsinkin nyt talvella. Samoin nukkumaanmenoaikaa on aikaistettava..

Kiitos myös tuosta ristiliikevinkistä. Se otetaan käyttöön.

Oon keksinyt erilaisia muistamiskonsteja koulujuttuihin. Esim. ilmansuuntia opetellessa keksin jokaiselle ilmansuunnalle hahmon (esim. luode oli pieni hiiri), piirsin hahmot paperille oikeiden ilmansuuntien kohdalle -> tämä auttoi oppimaan ne.

Englanninsanoja opetellessa näytin miten "äiti syö, eat eat.." Olin laittavinani ruokaa suuhun :D

Kaikenlaisia konsteja ollaan tässä opittu käyttämään. Vaatii paljon aktiivisuutta meiltä vanhempina.

AP

toimintaterapiaa odotellessa voisit lainata kirjastosta kirjan 'tahatonta tohellusta'. Siinä on juttua sensorisen integraation häiriöstä. Ihan ilman varsinaista häiriötäkin niin siinä on noita terapiajuttuja mitä voisi kotona tehdä. Mun lapsella on hahmotushäiriö ja se hyötyy tosi paljon tietynlaisesta liikunnasta. Jos haluat niin koita oikeasti niitä ristiliikkeitä ja esim pallon kanssa puuhailu (jalis, heittely) on aika monipuolista puuhaa, myös pyörimishommat on hyviä. Jotkut lapset oikeasti oppivat paremmin, kun ne liikkuvat samalla. Ja vaikka opettaja sanoo, että ne kertotaulut pitää vaan oppia niin aika moni taitaa laskea suurimman osan päässään. Sitten, kun niitä on tarpeeksi pyöritelty alkaa osan muistaa ulkoa. Ja vielä, että itsekin yritin omalleni opettaa noita kertotaulujuttuja kuten sinäkin, että 9*6 on sama kuin 10*6-6, mutta sillä tuli vaan kamala huuto muksulta. Se ei vaan osaa tehdä juttuja monen mutkan (yksi lisää:)) kautta. Oppi helpommin, kun laski vaan sen 9*6. Tai no sen se hyväksyui, että ne voi laskea miten päin vaan, että kertoo sillä pienemmällä luvulla eli laskee 6*9. Tsemppiä

toimintaterapiaa odotellessa voisit lainata kirjastosta kirjan 'tahatonta tohellusta'. Siinä on juttua sensorisen integraation häiriöstä. Ihan ilman varsinaista häiriötäkin niin siinä on noita terapiajuttuja mitä voisi kotona tehdä. Mun lapsella on hahmotushäiriö ja se hyötyy tosi paljon tietynlaisesta liikunnasta. Jos haluat niin koita oikeasti niitä ristiliikkeitä ja esim pallon kanssa puuhailu (jalis, heittely) on aika monipuolista puuhaa, myös pyörimishommat on hyviä. Jotkut lapset oikeasti oppivat paremmin, kun ne liikkuvat samalla. Ja vaikka opettaja sanoo, että ne kertotaulut pitää vaan oppia niin aika moni taitaa laskea suurimman osan päässään. Sitten, kun niitä on tarpeeksi pyöritelty alkaa osan muistaa ulkoa. Ja vielä, että itsekin yritin omalleni opettaa noita kertotaulujuttuja kuten sinäkin, että 9*6 on sama kuin 10*6-6, mutta sillä tuli vaan kamala huuto muksulta. Se ei vaan osaa tehdä juttuja monen mutkan (yksi lisää:)) kautta. Oppi helpommin, kun laski vaan sen 9*6. Tai no sen se hyväksyui, että ne voi laskea miten päin vaan, että kertoo sillä pienemmällä luvulla eli laskee 6*9. Tsemppiä

osa jutuista kolahti tyttöön mutta osa meni ohi. Sehän tuossa häiriössä onkin jännä juttu että siinä on niin paljon oireita että tuntuu sopivan melkein kelle vaan:)

Pistän sunkin neuvot korvan taakse.

AP

Mutta ite joudun kyl aina laskee kertotaulut. Ysin kertotaulu on helpoin: Ottaa numeron jolla ysi kerrotaan ja vähentää siitä ykkösen. Se on vastauksen eka numero. Sit vähentää kymmenestä sen numeron jolla ysi kerrotaan. Se on vastauksen toka numero.



Eli vaik 9 x 4 =

4-1= 3 ja 10-4 = 6

36

Lapsessasi ei ole mitään vikaa, olin itse aikoinaan ihan samanlainen. Kertotauluja en koskaan oppinut ulkoa, vieläkin "lasken" ne päässä n. sekunnissa. Ähäkutti tulikin sitten kun alkoi tulla vähän vaativampaa matematiikkaa, pomppasi numerot samantien kymppiin. Yhtälöt menivät kuin vettä vain, kun olikin kyse luovuudesta eikä ulkoaopettelusta.



Jotkut eivät vaan opi tuollaista "haukionkala"-ulkoaopettelua, vaan itse tekemällä. Miksi hitossa ne kertotaulut edes pitäisi osata "ulkoa"?

Voisiko kyse ehkä kuitenkin olla siitä että opetus on liian hidasta ja tylsää lapsellesi? Mitähän lapsesi omissa maailmoissa onkaan?

Mieluummin erityisopettajan antamaa tukiopetusta, jotta oppi menee vähän paremmin perille kuin oman opettajan opetuksessa.



Onko lapsellesi tehty HOJKS? Nykyään kai on kolmivaiheista tukea, eli parempaa ei tule ennen kuin ensimmäinen vaihe = tavanomainen tukiopetus on toteutettu ensin.

Kuulostaa myös siltä että opettaja on, vaikkei kenties tahallaan, ottanut lapsesi silmätikukseen, ja lapsesi vaistoaa sen. Itse vaihtaisin luokkaa kenties.

Kertotaulujen opettelu voi olla vaikeaa kenelle vaan! Unohtakaa nyt se.



Itseäni kiinnostaa enempi se että tituleeraat lastasi liikunnalliseksi mutta koulussa ei teekään. Eli joko lapsesi ei ole mitä väität tai lapsella on sosiaalisissa tilanteissa jotain häikkää.

Ihmettelen miksi siihen ei ole ennenpuututtu, kyllähän nuo huomaa jo esikoulussa jos lapsi jää seisomaan eikä osallistu. Vai onko sekin vaan liikuntaan liittyvä? Osallistuuko muuten toisien kanssa? Koska sitten se voi liittyä siihen urheilutuntiin. Olisiko joku kiusannut?



On tuo vähän outoa jos kolmasluokkalainen muuttuu noin äkkiseltään. Sen liikkumisen reippauden pitäisi kyllä tulla siellä liikuntatunnilla esiin jos kerran nauttii liikkumisesta.