Onko kaikki +40 löytänyt jo itsensä ?

Olen löytänyt itseni, mutta ei mulla ole mitään loppuelämän suunnitelmaa. Menen minne elämä vie ja innolla odotan mitä on nurkan takana. Olen päättänyt vaihtaa ammattiakin, mutta se on vielä auki ja todennäköisesti teen päätöksen vikana hakupäivänä oppilaitokseen.

Siitä sitten masennuin, eikä ole voimia toteuttaa omia näkemyksiään, kun muut vaativat liikaa.



Eli ne voimat puuttuvat vaikka on näkemys.

yritän selvitä päivän kerrallaan ja toisaalta pohtia mitä haluaisi tehdä isona (siis ammattillisessa mielessä). Se on varmaa etten aio enää opiskella enkä miestä vaihtaa joten näillä korteilla mennään. Paljon on jo asioita, joista olen luopunut "ei enää tässä elämässä". Tulevaisuus täysi mysteeri, ainoa toivoa saada lapset suht järkeviksi ja pärjääviksi aikuisiksi.

Olen löytänyt ja huomannut eläväni varsin väärässä ympäristössä. Siitä sitten masennuin, eikä ole voimia toteuttaa omia näkemyksiään, kun muut vaativat liikaa.

Eli ne voimat puuttuvat vaikka on näkemys.

vaikken koe olevani masentunut. Olen siinä mielessä löytänyt itseni, että tiedän mitä haluan. Silti meinaan musertua yrittäessäni täyttää suunnitelmia, koska puuttuu se nuoruuden into ja energia. Minulta ei kuitenkaan kukaan odota mitään, joten en voi syyttää ulkoisia tekijöitä saamattomuudestani.

Toisin kuin useimmat ikäiseni, en ole saavuttanut vielä mitään esim. aineellista (ei omistusasuntoa eikä edes pitkää uraa tai vakituista työpaikkaa). Tämä ei kumma kyllä häiritse, vaan pikemminkin muistuttaa että suunta on vain eteenpäin.