Onko kenenkään muun vanhempi vetänyt herneet nenään lapsenlapsensa nimestä?

mitä sanomista isovanhemmilla on tohon hommaan.

meki valittiin tyttäremme ensimmäinen nimi väärin. sen kuulin aluksi muutaman kerran

oli vähän näreissään, kun ei annettu ollenkaan toista/toisia nimiä.

Mut kyl se sitten ymmärsi, kun selitin, että se on meidän hiljainen protesti kaikkia Nico- Petteri Kasimireja vastaan...

mutta so?



onni ei kuulemma ole nimi ollenkaan

onni ei kuulemma ole nimi ollenkaan

ja mikäs nimi sen paremmin kuvais sitä mitä se pieni ihminen maailmaan tuo..

ihana nimi

tai appivanhempienne mesoamista? Minä olen kerralla tehnyt kaikille selväksi, että meidän elämäämme ei ole puuttumista, jos haluaa olla osa meidän elämäämme. En ikinä kuuntelisi tuollaista kielenkäyttöä äidiltäni.

5v tytölle mummu puhuu vieläkin "Lotta-Potta.."

Pojalle kun mietitiin Nuutti-nimeä sanoi heti että se on sitten paha Nuutti. Ei tullut pojasta Nuuttia, mutta eipä kyllä muita nimiehdotuksiakaan kerrottu.

ne, jotka nähneet Pekka Puupää elokuvat, varmaan ymmärtävät yhteyden.. Äitini mielestä "ette kai anna nimeksi, ei kai... ei niin kiva nimi.." noh. Tuli toiseksi nimeksi, mutta vain siksi että ensimmäiseksi löytyi lyhyempi ja ytimekkäämpi.. :)

vaikka etukäteen olen vannottanut, että kerron vain jos ei kommentoi pahalla. Mutta minkäs teet kun ei osaa pitää omia mielipiteitään itsellään. Ja olen todellakin sanonut useaan kertaan, että ei kommentoisi mitään, sillä nämä tulevat olemaan ne nimet piti hän niistä eli ei.

Ei kerrottu kenellekkään nimeä etukäteen, vasta pappi kastaessaan kertoi.



Ja todellakin isovanhemmat haukkuivat nimen, ei ole kuulema nimi ollenkaan. Ehdottelivat törkeesti omia nimi ideoitaan heti kasteen jälkeen.



Nimi on vähän harvinaisempi, mut ei kuitenkaan kovin harvinainen.

aikanaan minun nimeäni ("sehän on vanhan mummun nimi"), pikkuveljeni nimeä ("sehän on koiran nimi"), serkkuni nimeä ("sehän on vasikan nimi"), omien lasteni nimiä ("sehän on sen diivan nimi", "sehän on tunnetun kommarin nimi", "sehän on maalaisnimi" jne.)

Otin asian huumorin ja perinteiden jatkumisen kannalta :-) t. Neljän äiti



(omat vanhempani ja appivanhempani eivät ole koskaan kommentoineet nimivalintojamme mitenkään negatiivisesti, päin vastoin).

Kyllähän se siinä tilanteessa ärsyttää ja tuottaa mielipahaakin, mutta nyt kun muistelee, lähinnä huvittaa.

Esikoisemme nimeä arvosteltiin, "koska se oli muka varattu vanhimman pojan pojalle..."

Toisen lapsemme nimi oli "niin hankala lausuakin", "onko sitä pakko kutsua tuolla nimellä?" Jälkimmäinen kommentti sai minut lähes itkemään, kun se esitettiin lapsemme ristiäisissä!

Kolmas lapsemme sai nimekseen "vanhan muorin lempinimen"...

Esikoinen on Martta, hän sai nimensä mammani ja mieheni mummun mukaan. Miehen sukulaiset eivät sanoneet mitään, mutta siskoni sekä äitini kyllä olivat nimeä vastaan ja pahasti. Laitoimme jo laitokselle tekstarin tyyliin: tyttäremme Martta X X syntyi tänään klo Y.Y. T:Matti ja Maija. Siskoni mielestä Martta on ruma mummonimi ja äitini mielestä Martta on muuten vaan ruma ja siitä tulee anoppi mieleen...Pienen nikottelun jälkeen (=pari kuukautta), siskoni ja äitini hyväksyivät nimen ja siskoni on jopa joskus sanonut, että tuo nimi sopii tytölle kuin nenä päähän!

Toiseksi vanhin on Juhana, joka on pappani nimi. Taaskin äitini oli tuota nimeä vastaan, koska siitä tulee appiukko mieleen.. Ja hänen mielestään lapsesta olisi pitänyt tulla joko Juhani tai sitten pelkkä Juho. Ja äitini kutsuukin poikaa edelleenkin Juhoksi! Tosi harvoin saattaa kutsua poikaa oikealla nimellä.

Kahden nuoremman nimeä ei ole kommentoitu, ainakaan niin hirveästi kuin noiden kahden vanhimman.

Äidillä ei ole koskaan ollut kovin lämpimät välit ätiinsä, mutta meille lapsenlapsille mummi on ollut äitiäkin tärkeämpi. Äiti ei pitänyt nimivalinnasta mutta on pitänyt suurimmat mölyt mahassaan.

Kaikilla neljällä lapsellamme on vanhat nimet. Jos kukaan kutsuisi lapsiamme jollain muulla nimellä kuin ristimänimellä, ei tarvitsisimeidän seuraamme enää kestää.

Haukut tuli, sehän on ihan venäläisen nimi, ei sit tullut mieleen että pojasta tulee joka tapauksessa niko vaikka se hänen mielestään on venäläisen nimi, nyt tämä venäläisnimeä kantava lapsi on hänelle maailman tärkein. Toisen lapsen nimeä ei päässyt kommentoimaan kun kuuli sen vasta ristiäisissä (ihanaa kun kaikille tuli hymy kasvoille papin sanoessa nimen)

oli äitini ihmeissään kun esikoisesta tuli Oskari ( oli hänen enonsa nimi ), j kommentoi että vanhan papan nimi. Siihen jäi ja nykyään ihan tykkääkin.

Raskausaikana kun appiukolle kerroin että haluaisin vauvalle nimeksi Jaakko, sain kuulla että " PAska-Jaska" :/ Just. Oliskohan kutsunut Paska-Jaskaksi.

Kakkosen nimi on niin neutraali että siitä ei pahaa sanaa ole kuulunut.

Kakkoselle mietittiin nimeä Siiri, joss ta äitini oli kauhuissaan; oli ex-anoppinsa nimi :D jonka kanssa ei tullut aikanaan toimeen.

Fiksu äiti sinulla, olisit kuunnellut vaan!

ja kun sanoin ettei ole edes nimi ja toiseksi lapselle tulee ei-suomalainen nimi, niin halusi heti lähteä kotiinsa nikottelemaan. sanoin että me päätämme lapsemme nimestä, pojan kohdalla ei ehdotuksia sitten tullutkaan. vaan toteamus, onko toi oikeesti pojan nimi??



ja kun ilmoitin tyttäreni raskaudesta niin ihana äitini sanoi ettei sitten aio lapsia hoitaa... juu en sen takia lapsia halua en. eikä kyllä ole hoitanut lapsiani. tuon kommentin muistan aina.

kummatkaan isovanhemmat eivät ole kommentoineet mitenkään lasten nimiä. Eivät kauniiksi eivätkä rumiksi. Jos ovat olleet jotakin mieltä, ovat pitäneet mölyt mahassaan. Esikoisen kohdalla kuulivat nimen vasta ristiäisissä, toisen kohdalla nimi oli julkinen heti tytön synnyttyä.

Anopille kyllä kerrottiin jo raskausaikana poikamme nimi (Eero), mutta hänpä vaan nauroi ja sanoi, että niin varmaan! Kun poika oli syntynyt ja käytimme nimeä, anoppi tiedusteli, että onko se nyt ihan oikea vai pelkkä tekonimi... Päättelin ettei valinta ollut ihan mieluinen. Anoppi oli kyllä ehdotellut aivan hirveitä nimiä, joten tiesin makumme erilaisiksi.