Lue keskustelun säännöt.
Miehen tytär ja mun poikani ovat jatkuvasti riidoissa...
24.11.2012 |
Miehen tytär käy meillä joka toinen viikonloppu, joskus myös niin halutessaan yön tai kaksi viikollakin. Viime aikoina ovat alkaneet enenevässä määrin ottaa poikani kanssa yhteen. Musta vikaa on molemmissa, ärsyttävät tahallaan, piikittelevät ja menevät henkilökohtaisuuksiin.
On todella kurjaa kuunnella teinien riitelyä koko viikonloppu ja koen sen epäreiluksi miehellekkin joka saa vain ne kaksi viikonloppua kuukaudessa tyttärensä kanssa. Siksi olen yrittänyt selvittää asioita juttelemalla poikani kanssa ja tytönkin. Ehdotin myös miehelle että voisi puhua tyttärensä kanssa, jospa saisimme edes jonkinlaisen välirauhan aikaiseksi...
Miehen vastaus tilanteeseen oli että poikani lähtisi mummolaan niiksi viikonlopuiksi kun tyttö on meillä. Välttyisimme riitelyltä ja mies saisi viettää aikaa hyvätuulisen tytön kanssa... En tiedä mitä ajatella koko ehdotuksesta. Toisaalta ymmärrän kyllä miestä, mutta musta on epäreilua ajaa poika evakkoon omasta kodistaan! Olen kyllä koittanut järjestää mahdollisuuksien mukaan pojalle ohjelmaa, ettei ole kotona riitelemässä koko ajan. En kuitenkaan taida olla valmis siihen että lähettäisin pojan pois viikonlopuksi.. Toki välillä poika varmasti mielellään on viikonloppua poissa, vaikka sitten siellä mummolassa tai kaverillaan.
Miehestä olen nyt ilkeä ja epäreilu, kun en suoralta kädeltä suostunut. Riidan saimme aikaiseksi ja en kuulemma välitä siitä ollenkaan miltä miehestä tai tyttärestä tuntuu... Miten saisin miehen ymmärtämään että välitän hänen ja tyttäreniin tunteista, tottakai, mutta ajon pitää myös poikani tunteet mielessä asiaa mietittäessä. Jos en pidä poikani puolia niin kuka sitten?
Kommentit (5)
Sisarukset tappelevat, ei uppooutojen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaa tiukempia. Olette olleet aluksi liian lapsukaiset niin siksi tilanne kärjistynyt. En antaisi puhua sisaruksienkaan toisilleen noin. Poikki vaan haukkuminen!
Sisarusten välinen nahistelu on ihan normaalia (itsellä pikkuveli, joten on kokemusta :D), mutta jos se on miltei kokoaikaista, ei se ole normaalia.
Suosittelisin käyntiä perheneuvolassa nelistään. Siellä kerrotte ihan suoraan mitä tapahtuu, ja yritätte yhdessä paneutua syyhyn. Syy voi toki olla se, että kemiat eivät vain pelaa, jolloin paras ratkaisu lienee se, että aina kun tytär on teillä, on poikasi mahdollisimman vähän kotona.
Ovat todella vihamielisiä toisiaan kohtaan välillä. En ainakaan itse muista noin vihamielisesti riidelleeni sisarusteni kanssa lapsena. Ei taida kemiat kohtaa heillä, olen kuitenkin sitä mieltä että kyllä teinien pitäisi pystyä olemaan samassa talossa ilman jatkuvaa riitaa. Eivät kuitenkaan nokatusten vietä koko viikonloppua. Tyttö ön lähes koko viikonlopun meillä ollessaan kotosalla, lukuunottamatta sitä jos isänsä kanssa jonnekkin lähtee tai tahtoo mun mukaan ruokakauppan yms. Poika on kuitenkin kavereillaan ja harrastuksessaan viikonloppunakin. Etteivät koko ajan kotona molemmat nyhjää.
Tiukka olen ollut alusta asti etten ihan mitä tahansa nälvimistä hyväksy. Tilanneon kuitenkin hankala, jompi kumpi alottaa nälvimisen kun silmä välttää ja siitä sitten klo homma kärjistyy ja ennen kuin huomataankaan niin on jo ilmiriita käynnissä. Siinä vaiheessa molemmilla itsehillintä yleensä pettää ja tilanne menee huutokonsertiksi. Lopettavat kyllä yleensä kun tiukasti sanoo, mutta ihan pienestä väärstä sanasta jomman puolelta homma taas karkaa käsistä...
Mies kokee tilanteen vielä hankalampana, kun kokee että saa kotiin joka toinen viikonloppu kiukkuisen ja vihanielisen tyttären ainoastaan. Siitä huolimatta että tilanne miestä vaivaa, ei ole aiheesta tytön kanssa puhunut... Kuulemma ei puhumiset enää auta, vaan nyt on tehtävä jotain (siis poika pois viikonlopuiksi). Miehen ehdotus ei mielstäni vaan ole mitenkään hyvä ratkaisu... Kun puhuminen ei kerran miehestä enää auta niin tuskin on suostuvainen mihinkään perheneuvolaankaan.
Ap
Käyttäytyvät kuin oikeat sisarukset. Sisaruskinat kasvattaa luonnetta ja ovat kehittäviä. Heistä tulee vielä hyvät ystävät ja tuki toisilleen.
En ikinä suostuisi, että lapsi joutuisi säännöllisesti evakkoon omasta kodistaan.