Miksi pienten poikien pitää huitoa kepeillä ja "ampua" kaikkea?

Sitä ei ihminen ymmärrä miksi ne mutaiset kepinpätkät on niin tärkeitä...ehkä se Sinkkosesta sitten selviää.

ap.

Ja kun ne on vielä niin kallisarvoisia, että ei saa heittää pois.

...koska testosteroni.

fallinen symbooli, pippelin jatke

Sinkkonen niin vihjaa jollei jopa sano suoraan (en ole vähään aikaan lukenut)

oma poikani aikoinaan kantoi keppejä aina pihaan.

Kerran laitoin keppejä kassiin jonka olin viemässä roskikseen ja pienet jalat juoksuaskelin pelasti

kepit kassista pois.

Kerran lainasin pojan keppiä hyötykäyttöön ja poika iloisena huudahti että mä arvasin, että me tarvitaan vielä tätä keppiä.

Nyt poika täyttää kohta 9v. ja keppejä ei ole ilmaantunut enään pihalle.

Nyt on energiaa ja harrastuksia on paljon ja nekin aika hurjia.

Kilpauinti, uimahyppy ja vielä lisäksi uutena lajina telinevoimistelu.

Niillä kepeillä ammutaan aikansa ja ei ne poikaa väkivaltaan kasvata.

keppejä on meilläkin kannettu mutta taisteluleikkejä poika ei ole koskaan innostunut leikkimään, vaikka oikein miekkakin on sitä varten ostettu.



Tuttavalla kaikki pojat ovat sellaisia räyhähenkiä, eivät leiki mitään, mutta miekkojen ja pyssyjen kanssa riehutaan ja taistellaan. Siinä ei myöskään ole mitään järkeä, vaan homma menee älyttömäksi, innostutaan leikin edetessä niin, että aina joku saa oikeasti turpaansa.



Olkoot miten pojat poikia tahansa, mutta kyllä kasvatuksessakin on osuutensa, jos poikia ei ikinä mihinkään muuhun opasteta, ei kannusteta, ei edes ole mahdollisuutta.

ei ne nukenvaunut ja nuket poista yhtään mitään, koska munkin pojalla ollut kyseisiä leluja.

Jossain vaiheessa ne kepit jää ja pojat rupeavat vaatimaan niitä harrastuksia.

Hetken aikaa ne pojat ampuu ja huitoo niillä kepeillä.

Antakaa poikien leikkiä kepeillä, koska pian ne kasvaa ja teillä on isoja koululaisia.

16

meinaa niin hermo mennä. Tänään esikoinen (nelivuotias) leikki ekan kerran ampuvansa ihmistä, ja siitä ollaan nyt keskusteltu, että niin ei saa ikinä tehdä. Saas nähdä kauanko kielto pysyy päässä, veikkaan että aamulla otetaan uusiksi..

Pienempi (kaksivuotias) on vielä tuossa keppienhaalimisvaiheessa, ja rymyää naamaa mudassa jokaisen ojanpohjan että löytää jotain jolla huitoa. Sitä ei ihminen ymmärrä miksi ne mutaiset kepinpätkät on niin tärkeitä...ehkä se Sinkkosesta sitten selviää.

ap.

Ekalla kerralla toki puutuin ja lapsi hämmästyneenä mulle ilmoitti että "äiti se on vaan leikkiä, en minä sua oikeesti ammu". Niin, se on vaan leikkiä ja lapsikin itse sen tietää. Leikissä voi tehdä kaikenlaista mitä oikeasti ei tehdä, enkä usko että tuo poika sen takia ketään oikeasti ampuu.

Ensin huudetaan suu vaahdossa, ettei päiväkodissa saisi ohjata tiettyyn sukupuolirooliin, vaan pitäisi antaa lasten leikkiä millä haluavat, vaikka kotia ja nukeilla jos niin valitsevat.



Sitten kun pojat täysin oma-aloitteisesti hakevat kerta kerran perään keppejä pyssyiksi, niin äidit ovat heti repimässä itsevalitut lelut käsistä koska Auvinen ja Breivik.



Voin taata että lapsi ottaa sata kertaa enemmän vahinkoa tällaisesta epäjohdonmukaisuudesta ja äidin tahdon mukaiseen muottiin tunkemisesta kuin se että saisi olla lapsi ja leikkiä just niin kuin haluaa.



Omassa lapsuudessani taisin rakentaa leegoista arviolta tuhansia pyssyjä, omistin reilusti yli 20 täysin aidonnäköistä leikkiasetta ja niin kaikki ystävänikin, kun kävin kateellisena asian toteamassa synttärikutsuilla. Kenestäkään meistä ei tullut massamurhaajaa, yksikään ei kilahtanut. Ei ne Auviset synny vääristä tietokonepeleistä, leffoista tai herrajumala, leikeistä. Kuunnelkaa nyt itseänne. Miten surullista on olla tilanteessa missä äiti sanoo lapselleen: "Poikani! Sinä leikit väärällä tavalla!".

kieltäminen ei ainakaan kannata! Tiedän tapauksen, jonka lapsuudessa (70-luvulla) kiellettiin kaikki aseet ja pyssyt, ja oltiin kovin ehdottomia tässä asiassa. Miehestä tuli kuin tulikin asehullu. Ei mikään tappaja, mutta melkeinpä sairaalloinen kiinnostus aseita kohtaan näin vanhempana.



Antakaa poikienne leikkiä herranjestas!! Enemmän vahinkoa teette jos alatte vauhkoamaan asiasta.

Poikien sotaleikit nyt vaan on rasittavia. Ei niitä kukaan huvikseen katsele.

Mutta jos tälle keskustelun tasolle mennään, niin

- miksi jokaisen miehen mielestä naisten pitää ymmärtää poikia (= olla hermostumatta mistään), mutta miehet itse voivat rehellisesti sanoa, että eivät jaksa sitä poikien (edes omien!) meteliä ja mekastusta? Miksi isä jää mieluummin ylitöihin kuin tulee keräilemään niitä kallisarvoisia keppejä, ja miksi hän menee mieluummin omaan harrastukseen, kuin ohjaamaan pienten poikien harrastusryhmiä? Tässä se vasta kaksoiskoodisto on. Vaikka eihän tämä mikään yllätys ole; äidit tekee kaiken aina väärin, tekivät mitä tahansa.

vaikka joku jari sinkkosen kirja.

Aivan luonnollista. Ihanaa, että on poikaenergiaa. Sitä pitää toki lempeästi ja joskus lujastiin ohjata oikeaan suuntaan, esim. urheiluun.

On erittäin hyvin koulussa pärjäävä poika ja sosiaalinen, tulee juttuun kaikkien kanssa. Ei ole väkivaltainen ollut koskaan, mutta taistelu- ja sanakarileikkejä on silti leikkinyt. Meillä ei myöskään pelata mitään väkivaltapelejä, sekään ei voi olla selitys.



Kallistun Jari Sinkkosen kannalle, olen hän kirjansa lukenut.

Mikä tahansa kelpasi aseeksi, vähän rauhoittuneet, kun ovat 10 ja yli. Tai siis isompi 12 ei enää ollenkaan. Kai se on juuri sisäänrakennettu juttu, ainakin suurimmalla osalla pikkupojista, joita itse olen tuntenut.

mutta ei ollut esikoisen aikana.



Esikoinen on sitten päiväkodissa alkanut leikkiä ampumisleikkejä ja nyt meidän 2v osaa tosi kivasti sanoa, että ammun sut äiti. :(



Neuvolassa todettiin, että normaalia ja kuuluu kehitykseen mutta olen silti alkanut kitkeä sitä. Ei kai kenenkään kuulu kuulla edes tuon ikäiseltä, että hänet ammutaan.



Pyssyleikkejä leikitään siis ihan ilman keppejäkin, sormella vaan osoitellaan ja todetaan, että pum.

nmulla toinen pojista ei ole koskaan mitenkää hirveen kiinnostunut ollu autoista tai aseista leegoista ja tietokoneesta kylläkin. ja muutenkin tämä vanhempi ollut rauhallisempi ja herkempi,kun taas tämä nuorin..paljon "tyypillisemmän" pojan olonen,kaikki pitää tehdä niin vauhdilla ja väkivallalla,ja pyssyleikit ja autot on kova sana..

Kaikki leikki päätyy ennemmin tai myöhemmin jonkinasteiseen taistelutilaan.



P.S. meilläkin ostettiin pojille nukkeja ja nukenrattaita, jotta tältä olisi vältytty...

meinaa niin hermo mennä. Tänään esikoinen (nelivuotias) leikki ekan kerran ampuvansa ihmistä, ja siitä ollaan nyt keskusteltu, että niin ei saa ikinä tehdä. Saas nähdä kauanko kielto pysyy päässä, veikkaan että aamulla otetaan uusiksi..

Pienempi (kaksivuotias) on vielä tuossa keppienhaalimisvaiheessa, ja rymyää naamaa mudassa jokaisen ojanpohjan että löytää jotain jolla huitoa. Sitä ei ihminen ymmärrä miksi ne mutaiset kepinpätkät on niin tärkeitä...ehkä se Sinkkosesta sitten selviää.



ap.

Meillä pureskeli paahtoleivänkin aseen muotoiseksi