Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua tämmöiseen tapaukseen (kyse seksisuhteesta)
22.11.2012 |
Parin kuukauden hauska ja antoisa seksisuhde päättyi äkillisesti miehen yhtäkkiä ilmoittaessa, että hänen täytyy nyt keskittyä elämässä tärkeisiin asioihin eikä aikaa ole muuhun. Ilmaisin silloin, että ompa tylyä käytöstä.
Kun parin kuukauden jälkeen hän otti minuun uudelleen yhteyttä, toistin, että hänen käytöksensä on loukannut minua. Hän vähätteli aiempaa käytöstään ja sanoi, että seksistähän tässä vaan on ollut kysymys (tämä ihan sovitusti) jolloin ilmoitin, etten ole mikään esine, jonka voi laittaa syrjään kun on parempaa tekemistä.
Sitten taas ei pariin kuukauteen kuulunut mitään, kunnes muutama päivä sitten sähköpostiin kilahti tuttu "Mitä kuuluu, mites sun romanssiasiat?"-viesti.
Vastasin, että hyvää kuuluu, kiitos kysymästä, en ole seksisuhteen tarpeessa. Hän kysymään, että enkö muistele seksisessioitamme, johon vastasin, että ainoa, mitä hänestä tulee mieleen on tyly käytös. Hän sitä taas vähättelemään, jolloin vastasin, että käytöstyylejä on monia, minä olen herkkä ihminen ja minua pitää kohdella sen mukaisesti.
Oli ehkä vähän lapsellisesti muotoiltu lause.. ? :)
Hän siihen, että "Eli loukkasin sinua? Ei ollut tarkoitus.."
Taitaa olla toivoton tapaus edes seksisuhteeksi, vai mitä? Vai onko mulla liian korkeet odotukset, kun mielestäni olisi ihan anteeksikin voinut pyytää?
Ja vielä pohdintaa, että ei taida tyyppi minuu kovin korkeelle arvostaa saati kunnioittaa, kun tolleen käyttäytyy :(
Kommentit (50)
Puhut lähelle päästämisestä ja luottamuksesta. Pelkäät että mies jättää uudestaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut lähelle päästämisestä ja luottamuksesta. Pelkäät että mies jättää uudestaan...
En millään myönnä, että olisin rakastunut tähän mieheen, MUTTA tunnistan tässä nyt samoja tunteita, kuin edellistä kumppaniani kohtaan, josta suhteesta olin toipumassa tavatessani tämän seksikumppanin.. Ehkä siitä on jäänyt jotain tunteita käsittelemättä, jotka olen siirtäny nyt tähän suhteeseen..?
Edellisessä suhteessa petyin siihen, etten ollutkaan niin tärkeä, kuin olisin halunnut/olin kuvitellut olevani. Tulin petetyksi eivätkä loukatut tunteeni tuntuneet merkitsevän sille kumppanilleni riittävästi. Jäin eron jälkeen ihmettelemään, miten joku voi olla teoissaan tunteeton vaikka puheissaan vakuuttelee muuta.
Erittäin paljon samaa kuviota ja samoja tunteita siis näissä suhteissa!
Pitääpäs tutkiskella tätä tarkemmin, jotten siirtäisi näitä tunteita enää tuleviin suhteisiini!
Pettyähän ei voi kuin omiin odotuksiinsa. Tiedostan olevani hyvin vaativa itseäni kohtaan siinä miten asiat tulee hoitaa aina mahdollisimman korrektisti kaikkia osapuolia kohtaan, no matter what. Vaadin korrektia käytöstä myös toisilta. Asiat hoidetaan heti ja asioina, jotta vältytään monimutkaistumiselta ja ristiriitaisilta tunteilta, joita selvittämättömät asiat aiheuttavat.
Pelkään sitä, että äkkiä mut jätetään yksin selvittämättömien asioiden kanssa niinkuin tyhjäpäälle ja ihmettelemään mitä tapahtui.
Se tuntuu rangaistukselta. Ja väärältä, koska minähän olen tehnyt kaiken oikein ja korrektisti, niin eihän pitäisi olla mitään syytä rangaista mua!
Edellinen eksäni käytti rangaistusmenetelmää minuun jatkuvasti. Piti jatkuvassa epävarmuudessa ja ilmeisesti siten motivoi minua olemaan ja tekemään kaiken jatkuvasti entistäkin täydellisemmin. Jälkeenpäin ajatellen suhde oli melko sado-maso, hän ikäänkuin palkitsi kaikki ponnisteluni käyttäytymällä vielä huonommin! Olin siinä suhteessa yli 10 vuotta!
Ehkä osaltaan myös sen takia olen niin allerginen huonolle käytökselle. Ja siirrän ehkä nyt sieltäkin jääneitä pettymyksentunteita tähän hetkeen..
Huh, tai ehkä nää on peruja jostain kauempaa lapsuustraumoista tai jostain, en ole koskaan näin syvällisesti lähtenyt tätä asiaa pohtimaan :O
Onko kellään kokemusta/näkemystä tällaisesta?
siinä ole vikaa että vaatii toisilta ihmisiltä korrektia käytöstä, enemmän kai se ongelma on siinä että haluat rakkautta tai ainakin välittämistä semmoisilta miehiltä jotka ei ole sitä valmiita antamaan? Koska jos se toinen välittää niin yleensä se käyttäytyy korrektisti ihan automaattisesti. Sinun pitää siis ehkä mietitä että miksi olet sellaisten miesten kanssa suhteissa kuin olet.
siinä ole vikaa että vaatii toisilta ihmisiltä korrektia käytöstä, enemmän kai se ongelma on siinä että haluat rakkautta tai ainakin välittämistä semmoisilta miehiltä jotka ei ole sitä valmiita antamaan? Koska jos se toinen välittää niin yleensä se käyttäytyy korrektisti ihan automaattisesti. Sinun pitää siis ehkä mietitä että miksi olet sellaisten miesten kanssa suhteissa kuin olet.
Enpä arvannutkaan, että keskustelu johtaisi tämmöisiin pohdintoihin, mutta olen vastaanottavainen ehdotuksille/arvauksille miksi todellakin olen toistuvasti ollut suhteessa tämmöisiin miehiin??
Nyt kun mietin, niin samaa ihmetyksentunnetta mulla on ollut noiden kaikkien kanssa, en vaan käsitä niiden käyttäytymistä, mikseivät tajua satuttavansa ja loukkaavansa mua! En ole masokisti, miksi siis sekaannun tuommoisiin miehiin?
Isäni oli emotionaalisesti etäinen ja henkisesti melko kypsymätön tyyppi ja käyttäytyi aina varsin torjuvasti ja välillä jopa julmasti minua kohtaan.
Vanhempieni välillä varmasti paljon selvittämättömiä ja puhumattomia asioita. Äitini sieti isäni itsekästä käytöstä piilovihaisella marttyyrimeiningillä ilkeillen ja piikitellen aina kun vain mahdollista.
Sieltäkö on juuret tähän tämänhetkiseen tilanteeseeni? Ajatukseni ja tunteeni ovat juuri nyt vähän sekaisin tästä oivallusmylläkästä.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taitaa olla herätyksen paikka sun elämässä alkamassa, itsetutkiskelu on suotavaa, ja jos koet tarvetta, suosittelen todellakin terapiaa, joka selventää usein ehkä helpommin asioita kuin yksin.
Mutta kirjastosta löydät paljon hyvää kirjallisuutta, jos nyt mielit alkaa tutustumaan.
Älä etsi niitä syitä miehistä...
Itselläni on ollut yksi pelkkää seksiä-suhde ja kyllä se oli molemmille ihan selvää, että sitä seksiä harrastetaan silloin kun molemmat ovat sinkkuja ja aikataulut menee yksiin. Suhde loppui siihen kun tapasin nykyisen mieheni ja tämä seksikaverini ymmärsi heti tilanteen ja vetäytyi muille vesille. Pari kertaa alkuvaiheessa otti yhteyttä ja kyseli miten menee ( =olenko edelleen varattu) ja kun sanoin, että hyvin menee ja kun sai tietää että suhteeni oli vakaalla pohjalla, hän yksinkertaisesti onnitteli.
Älä ap ryhdy seksisuhteeseen, jos haluat enemmän, siinä vain ITSE satutat itseäsi. Loppupeleissä jokaisen täytyy suojella itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnustan nyt tässä julkisesti, että kyllä mielummin olisin ottanut täyden suhteen pelkän seksisuhteen sijaan, mutta kun siinä tilanteessa ja sen ihmisen kanssa se ei vaan ollut mahdollista. Mun sydän oli vielä toipilaana edellisestä suhteesta. Hänen tunnetilannettaan en lähde arvailemaan. Lisäksi elämäntilanteet molemmilla erittäin stressaavat.
Lähetin hänelle nyt vastauksen hänen pahoittelu-viestiinsä, että eihän hän voinut tietää osuneensa mun arkoihin paikkoihin. Lisäksi ilmoitin, ettei pelkkä seksisuhde taida olla mua varten, kiitos vaan tarjouksesta. Toivotin kaikkea hyvää hänelle.
Loukatuksitulemisen tunteessani aikaisemmin teki mieli loukata takaisin. Nyt olen tyytyväinen, etten niin tehnyt. Hän toimi omasta tilanteestaan käsin, eikä varmasti tahallisesti tarkoittanut loukata. Jos olisin loukannut takaisin, olisin vaan alentunut samaan käytökseen kuin äitini isääni kohtaan.
Huh, mitähän oivalluksia tästä vielä seuraakaan!
voiko näin kypsää tapausta tulla yhden päivän aikana, mutta hyvä juttu!
t. aamusta seurannut :)
Mä kirjoitin aikaisemmin tähän ketjuun suhteesta, joka ei ollut sovitusti seksisuhde, mutta jossa tajusin aivan hyvin, että miestä ei kauheasti kiinnostanut. Kauan mullakin meni myöntää, mutta tämä lainaamani teksti on niin totta.
Mäkin raivosin epäkohteliaisuutta ja kunnioituksen puutetta ja sitä ja tätä. Ongelma oli todellisuudessa se, että en kelvannut hänelle ja olin siitä todella vihainen. Ei sikäli, että mies olisi mua erityisesti kiinnostanut, mutta en olisi hankalan eron jälkeen halunnut olla merkityksetön heti seuraavalle miehelle, jonka kanssa menin sänkyyn ja virittelin jotain tapailua.
Loukkaavaa oli myös se (kuten ap:llekin), että puhuin miehen kanssa paljon kaikenlaista kipeistäkin asioista ja luulin meidän ymmärtävän toisiamme. Lopputulos oli se, että se oli koko ajan roikkunut jossain varatussa luuskassa ja mä olin vain lohtupano, jolle se ei ollut osannut suoraan sanoa, että ei kiinnosta ja ei haluaisi jatkaa tapailua.
Totuutta kannattaa katsoa silmiin, se auttaa myös katkeroitumista vastaan. Olisin mäkin voinut avata silmäni enkä kuvitella asioita päässäni ja pettyä niihin.