Olenko ainoa kotiäiti, joka ON vähän lusmu ja laiska??

Kun lapsi 2v nukkuu, katselen 3h leffoja jne. Mieheni tekee paljon kotitöitä, itsekin teen joskus. Mieheni on lapsen kanssa aina kun on kotona ja itse voisin mennä mihin haluan. En kylläkään käy missään. Lapsen kanssa käymme harrastuksissa, emme ulkoile pahemmin.

Taidan ollakin ainut joka lusmuilee ja tunnustaa sen. Olen kyllä menossa töihin kun lapsi täyttää 3v. Alan olla kyllästynyt tähän rahan vähyyteen. Miehen rahoilla en halua elää.

Mies viettää liikenevän aikansa lasten kanssa, saisin mennä jos haluaisin johonkin.

Ei kiinnosta.

On päiviä jolloin olen oikeasti väsynyt, enkä tee kuin pakolliset.

Mutta en oikein osaa kotona kunnolla lusmuilla :)

En tykkää niin paljoa sotkusta, että kykenisin päivän vain kokonaan lusmuilemaan :)



Ja kun kotona on 3 lasta, sitä sotkua tulee väistämättä eteen joka päivä :)

muten enää jaksa hittojakaan välittää,olenko jonkun mielestä laiska.

tosin yritetään ulkoilla joka päivä koska muuten lapsi on levoton. mutta kaikki vapaahetket oon koneella tm. oon tosin yh, eli ns.oikeaa vapaata mulla ei ole ollenkaan.

Minulle ei oikein liika vapaus sovi, töissä ei lusmuilu vain onnistu samaan tapaan kuin kotona.

Olet tällä palstalla ainut, joka pystyy myöntämään sen.



Jokainen leväperse, joka käyttää aikaansa tällä palstalla notkumiseen on lusmu ja laiska, mutta arvaas kuinka moni myöntää sen...

kotiäitinä todella laiska. Lapset ruokin ja ulkoilutinkin, mutta kotitöitä en tehnyt yhtään ja päiväuniajat käytin hyvällä omallatunnolla netissä roikkumiseen tai kavereiden kanssa juoruiluun.

Yritän kutenkin ulkoilla lasten ( kolme kpl) kanssa kaksi kertaa päivässä, jos ei ihan kauheasti sada. Päivittäin tulee tehtyä vain pakolliset pyykit, tiskit, ruuat ja jokatoinen päivä imurointi. Omaa aikaa saan silloin kun käyn kauppareissulla ilman lapsia.



Nytkin lusmuan täällä vaikka pitäisi leikkiä lasten kanssa jotain kehittävää. Lattioita ei ole pesty aikapäiviin, vessojen ja kylppärin pesu-inspiraatiota olen odotellut maanantaista asti, jne. Jos käy niin hyvä flaksi, että isommatkin lapset nukkuvat päiväunet niin yleensä syön rauhassa.

En koe olevani laiska ja lusmu, koen nauttivani ainutlaatuisesta tilaisuudesta joka ei tässä elämässä enää minulle toistu. En nauti joutilaasta kotielämästäni siksi ettei minulla olisi kykyä tai jaksamista enempään, vaan siksi että haluan nauttia tästä täysillä NYT. En myöskään tunne siitä mitään syyllisyyttä. En välitä yhtään, vaikka av:lla pitäisi muka kotiäidin kuurata lattioita aamusta iltaan että on varmasti kiiltävää.



Työelämä on raakaa ja kuluttavaa eikä siitä tavallinen ihminen voi olla poissa kovin monta vuotta putkeen - on se nyt PERKELE jos pitää vielä ne lyhyet vuodet pienten lasten kanssakin koko ajan suorittaa ja kilpailla imurointitiheydessä!



En ole laiska, olen fiksu. Minulla on tilaisuus joka ei toistu, enkä tuhlaa sitä tyhmään perfektionismiin kotihygienian alalla.

olla kunnollinen äiti, mutta luovutin, no tosin olisi pitänyt luottaa omaan vaistoon ja olisi elämä ollut helpompaa, väsy voitti monesti, vaikka mies tekikin enemmän kuin minä.. Äitinikin auttoi ja auttaa tosi paljon, silti laiskottelin... toisin aina oli siistiä ja ruoka tehtynä..

että en halua toista lasta...



Ihana kuulla että joku muukin myöntää että ei tee koko ajan KOVAA TYÖTÄ kotona...



ap

Tai en ole enää kotona, mutta rakastin kotiäitivuosia juuri siksi että sai rauhassa löhöillä ja laiskotella.



Tein kyllä käytännössä kaikki kotityöt, leikitin lapsia ja muutenkin hoidin hommat ihan kohtuudella. (Mikään siivousintoilija en ole koskaan ollut.) SILTI sitä luppoaikaa oli vaikka kuinka paljon. Erityisesti se kiireettömyys tuntui ihanalta laiskottelulta.



Pidän monista kotitöistä jos niitä saa tehdä rauhassa, joten ruoanlaitto saattoi tuntua silloin laiskottelulta samoin kuin nykyään viikonloppuisin. Tykkään askarrella, lukea lastenkirjoja ja leipoa. Mikäs siinä oli lomaillessa.

Usein lapset söivät lounaaksi munakasta tai jotain muuta yhtä helppoa. Skippasi ulkoilun jos vähänkin näytti keli huonolta. Tosin kolmen lapsen kanssa riitti silti ihan kiitettävästi töitä.

TÄLLÄ HETKELLÄ mukavuudenhaluinen ja laiskahko kotiäiti? Paitsi minä, ap.

TÄLLÄ HETKELLÄ mukavuudenhaluinen ja laiskahko kotiäiti? Paitsi minä, ap.

Lapsi on 1,5v. Ja kyllä mä vaan otan rennosti ja nautin äitiydestä. Ei me nyt kaatopaikalla asuta, mutta pienen kämpän siivoaminen ei viikosta vie paljoa aikaa. Stressitön äiti= paras äiti ;)

TÄLLÄ HETKELLÄ mukavuudenhaluinen ja laiskahko kotiäiti? Paitsi minä, ap.

Lapsi on alle puolivuotias ja otan hänen kanssaan elämän erittäin löysästi. Usein nukutaan ekat päikkärit yhdessä, kun olen saanut isommat lapset kouluun. Ehtiihän sitä duunia taas painaa, kun vauva on isompi.

Meillä käy kerran viikossa siivooja, joten an siivoa oikeastaan ollenkaan. Joskus imuroin, jos on tosi hiekkaista. Joka päivä toki järjestelen tavarat paikoilleen, eikä meillä ikinä ole kovin sotkuista. Pesen toki pyykit ja tskit, tai siis täytän ja tyhjennän koneet. Mies ja isommat lapset kyllä hoitavat tota tiskikonetta myös. Teen joka päivä ruokaa ja ulkoilen pienimmän kanssa. Käyn perheen ruokaostokset pari kertaa viikossa ja hoidan juoksevat asiat, mm. tänään kävin ostamassa uuden wc-pöntön ja tilasin asentajan.



Aikaa jää hyvin laiskotteluun, telkkarin katsomiseen, ystävien tapailuu ja kuntoiluun.

Tosin minulla alkaa tulla jo aikakin niin pitkäksi tässä "laiskottelussa", että toihin meno piakkoin on tervetullutta!



Vaikka käymme joka päivä jossain (värikylpy, uinti ym) tuntuu silti että aika oleilua tämä on. Kivaa siis!



ap

Täällä myös kotiäiti (lapsi 2-vuotias). Ja aina kun lapsi nukkuu päiväunia niin olen tietokoneella tai nukun itse.



En ymmärrä mitä muutakaan mun pitäisi tehdä. Tarviiko sitä väkisillä tekemistä keksiä. Jos on yksi lapsi niin sitä kyllä ehtii tehdä "pakolliset" kotityöt silloin kun lapsi on hereillä.



Vai mitä te "ahkerat" teette sillä välin kun lapsi nukkuu?? Antakaa vinkkejä :P

Olen kotona kohta puoltoistavuotiaan kanssa, ja tulee kyllä jätettyä miehelle vähän liikaa hommia. Lapsen päiväuniaikaan istun minäkin koneella tai teen jotain omia värkkäilyjäni. Eniten kaipaankin aikaa tehdä omia juttuja, joita mulla on paljon (ompelu, neulominen, askartelu...) ja kaikki yleensä siis jotain lapselle. En juuri tykkää vaan olla, mutta mun on kauhean vaikea saada tehtyä oikein mitään muuta, kuin mitä itse haluan tehdä. Aikaa on vaan niin vähän! Olen kyllä yrittänyt parantaa tapojani, ja jossain määrin onnistunutkin, mutta vielä pitäis parantaa, ettei parisuhde kärsi. Mies on kunnon siisteysintoilija, mulle taas ei ole niin justiinsa vaikka vähän sotkuista olisikin. Nämä tavat on molemmilla selkeästi lapsuudenkodista asti, tosin minä olen vielä perhettänikin hunsvotimpi luonteeltani :D

Tytön hoito on kyllä enemmän minun vastuulla, myös miehen työpäivän jälkeen. Siihen sitä täytyy vähän patistella, kun sille on luonteenomaisempaa hääräillä vaan tiskien, pyykkien ja ruuanlaiton kimpussa. Välillä musta tuntuu, että mies saa mut tuntemaan itseni vielä paljon laiskemmaksi kuin olenkaan, koska se ite on niin neuroottinen. Tiskithän mulla jäi aina tiskaamatta ennen, mutta nyt onneksi on tiskikone, ja siihen saan sentään astiat laitettua ;D Siivouksesta suorastaan tykkään, kun vaan saan alettua, mutta se onkin se hankala vaihe!

Mies on jo joutunut hyväksymään, etten ole menossa päivätöihin kodin ulkopuolelle, mutta teen jotain kotona, josta voi tulla paljon enmmänkin rahaa lopulta :) Mietin monesti, onko mussa jotain vikaa kun en ole koskaan oikein nähnyt itseäni päivätöissä 8 tuntia päivässä monta kymmentä vuotta, ja koko ajan tuntuu enemmän siltä, ettei siitä mitään tulisi. Miksi kaikki muut pystyy, mutta minä en? tavallaan siitä tulee alemmuuskompleksi, mutta toisaalta haluankin löytää oman tieni, joka sopii juuri mulle, ja luulenpa sen löytäneenikin :)