Oletko törmännyt ylituttavalliseen ihmistyyppiin, saako sinussa hälytyskellot soimaan?

Itse olen kantapään kautta oppinut ko ihmistyyppiä välttelemään. Aina vaikeuksia tulee kun tällaisen tapaa, ja näistä ei meinaa eroon päästä, ei vaikka riitaantuisi ja haukkuisi. Aina se putkahtaa jolloinkin takaisin elämään.

Meidän seurakunnan lapsityön pappi.

Olen huomannut, että ap:n kaltaiset ihmiset vieroksuvat minua, mutta minkäs teet. Olen asunut Italiassa teini-iän ja sitten yhdessä toisessa etelänmaassa opiskeluajan ja Suomeen sopeutuminen on ollut melko hankalaa.



Olen mukava, lojaali ja ystävällinen, mutta moni varmaan uskoo että olen jonkunlainen ap:n peräänkuuluttama sosiopaatti. Eihän tuossa aloituksessa käynyt ilmi se todellinen syy, miksi tämä ihmistyyppi on kamala. Minusta vaikutti oikein mukavalle.



Olisiko se suomalaispipo vähän turhan kireällä? :)

pahimpia ovat ne vaimot, jotka kertovat kaiken miehelleen.

vaarallisten ja arvaamattomien ihmisten kanssa ei tavallinen kanssakäyminen saa mitään hälytyskelloja soimaan. Ihmisistä on tullut liian arkajalkoja kun lehdistö pelottelee niitä varomaan kaikkia kulkijoita. Vasta jos joku käy kiinni se saa vähän huolestumaan, mutta tavallisia ihmisiä ja kanssakäymistä en pelkää. Ihmiset myös ovat erilaisia persoonia, toinen tunkee lähmmäs tai puhuu liian kovalla äänellä ja se voi jo jollekulle olla liikaa.

Olen huomannut, että ap:n kaltaiset ihmiset vieroksuvat minua, mutta minkäs teet. Olen asunut Italiassa teini-iän ja sitten yhdessä toisessa etelänmaassa opiskeluajan ja Suomeen sopeutuminen on ollut melko hankalaa.

Olen mukava, lojaali ja ystävällinen, mutta moni varmaan uskoo että olen jonkunlainen ap:n peräänkuuluttama sosiopaatti. Eihän tuossa aloituksessa käynyt ilmi se todellinen syy, miksi tämä ihmistyyppi on kamala. Minusta vaikutti oikein mukavalle.

Olisiko se suomalaispipo vähän turhan kireällä? :)

Ei, sinä et ole ylituttavallinen ihmistyyppi. Ylituttavalliselle tyypillistä on näennäinen mukavuus ja ystävällisyys. Ja joka tuo mukanaan ongelmia. Joistain ihmisistä vaan näkee, että tuon mukana tulee ongelmia.

Sosiaalinen ihmistyyppi on kuvaamasi kaltainen, ja onneksi suomalaisetkin ehkä oppivat jurottamaan vähemmän kun ovat enemmän tekemisissä ulkomaalaisten kanssa.

olen itse aika "hitaastilämpeävää" tyyppiä, joten aika luontevaakin, että tuo kuvailemasi ihmistyyppi saa sellaisen vastareaktion helposti aikaan. Kyllä muakin puistattaa kuulla juoruiluja toisten asioista, oli sitten eka tai tuhannes tapaaminen.



Toisaalta sellaiset sosiaaliset ja puheliaat ihmiset ovat ihania, koska heitä on helppo lähestyä eikä ujona tarvitse stressata keksiikö puhuttavaa tai muuta.. Ovat kuitenkin munkin mielestä vähän eri tyyppejä kuin kuvailemasi.

Kun kadulla tai jossain tulee ensin yksi tuntematon juttelemaan. Esim. jos olen kadulla pysähtynyt katsomaan vaikka kurkiauraa niin siihen työntyy joku juttelemaan ja ihmettelemään viereen. Niin hetken päästä siihen änkeää joku kauempaa katsellut puhumaan meidän sekaan. Että se ensin niinkuin katseli kauempaa että onkos nuo nyt normaaleja ja vaarattomia ja sitten alkaakin jo itse huutelemaan väliin vaikkei meistä kumpikaan tunne tätä kolmattakaan.

että mikä on se ikävä seikka näissä ihmisissä, koska nyt olet kuvaillut heitä vain positiivisilla sanoilla. Ylituttavallinen ei yksin oikein selitä asianlaitaa.

se AP.n kuvailema ongelmatyyppi. Miten jostain ihmisestä voi nähdä, että tuo tullessaan mukanaan ongelmia? Ja mitä ongelmia tähän tyyppiin sitten kuuluu tyypillisesti? Tuppautuvatko siis väen väkisin seuraan ja se on se ongelma? Utelevat liikaa? Alkavat neuvoa muita?



Ja millä tavalla ovat sitä näennäisen ystävällisiä? Ovatko passiivis-agressiivisia? Piilovittuilevia? Seläntakana pahaa puhuvia? Vai mitä? Ja edestäpäin ystävällisiä samaan aikaan???



Ihmettelen vain AP kuvaustasi, kerro tarkemmin!

sellainen tavallinen, sosiaalinen ja puhelias ihminen, vaan sellainen joka tulee jotenkin liian lähelle, ei oikein tunnista normaaleja rajoja.



Tyttären yksi poika-puolinen ystävä oli tällainen, minä sain erittäin hyvän kuvan, oli niin mukava eikä lainkaan ujostellut ym, vaikka vähän ihmettelin, kun oli jotenkin vähän liian tuttavallinen jo ekalla tapaamisella. Ei siinä siis mitään pahaa ollut, normaalisti vaan ekalla tapaamisella nuoret ovat edes hieman varovaisia, eivät osaa esim. kutsua heti lempinimellä kaverin vanhempia ym. Mutta ei minulla kellot soineet, minusta kaveri oli tosi mukava ja salaa toivoin, että olisivat alkaneet seurustelemaan (kun näytti siltä, etteivät seurustelleet, vaikka poika oli meillä jatkuvasti).



Tätä kaveruutta kesti pari viikkoa, sen jälkeen poikaa ei enää näkynyt. Viikon päästä tytär kertoi, koska "ei nyt näköjään tästä itse selviä", että saamme auttaa häntä hankkimaan lähestymiskiellon, kyseinen poika ei jätä häntä rauhaan ja on muutenkin ihan hullu.... No, asia ratkesi ihan sopuisasti kuitenkin, mutta jälkeenpäin mietin, että olisi ehkä pitänyt hälytyskellojan vähän soida jo siinä vaiheessa, kun ihailin sitä, miten harvinaisen mukava, tuttavallinen ja vähän ujostelevat ko. poika oli.



Itse asiassa ajattelen edelleen, että hän on varmaan mukava poika, mutta ilmeisesti hänellä on joku mielensairaus, joka estää näkemästä kaikkia asioita aina ihan normaalisti...

Olenkohan mäkin epäilyttävän puhelias? :D

Kun kadulla tai jossain tulee ensin yksi tuntematon juttelemaan. Esim. jos olen kadulla pysähtynyt katsomaan vaikka kurkiauraa niin siihen työntyy joku juttelemaan ja ihmettelemään viereen. Niin hetken päästä siihen änkeää joku kauempaa katsellut puhumaan meidän sekaan. Että se ensin niinkuin katseli kauempaa että onkos nuo nyt normaaleja ja vaarattomia ja sitten alkaakin jo itse huutelemaan väliin vaikkei meistä kumpikaan tunne tätä kolmattakaan.

Tästä tuli ihan mieleen Ihmebantu ja Samaan tahtiin kävelijät (löytynee youtubesta). Myös Moikkailijat kuuluvat samaan kastiin :D

13 kuvaus vastaa tätä ihmistyyppiä. näennäisen mukava, mutta tuo ongelmia mukanaan. kun niitä tapaa useamman alkaa tyypit tunnistaa jo ensitapaamisellä.

ap

Tällaista oppii arvostamaan kun saa lisää ikää ja henkistä kehitystä. Näistä kohtaamisista saattaa poikia hyviäkin keskusteluja. Se paljon kaivattu yhteisöllisyyden tunne piilee juurikin siinä, että ottaa uusia kohtaamisia ja ihmisiä avoimesti vastaan ja oppii vastaanottamaan hyvää energiaa näistä tilanteista. Sen sijaan, että tuottaa negatiivista energiaa epääluuloissaan.

Kaikki kunnia Ihmebantulle, mikä on loistava. Ihmebantuhan havannoi tilanteiden huvittavuutta, muttei se tarkoita etteikö käsikirjoittajat itsekin kuuluisi ihmettelijöihin, moikkailijoihin tai tuppautujiin. ;) Itsensäkin voi ja olisi hyvä nähdä joskus huvittuneisuuden kautta.

Ulkomaillahan suomalainen heittäytyy näihin ihmettelijöihin mukaan helposti, koska se ns. kuuluu siellä asiaan. Surullista, ettei sitä haluta tai kyetä tekemään kotimaassa.

Minua taas ihmetyttää tuppaajat

Kun kadulla tai jossain tulee ensin yksi tuntematon juttelemaan. Esim. jos olen kadulla pysähtynyt katsomaan vaikka kurkiauraa niin siihen työntyy joku juttelemaan ja ihmettelemään viereen. Niin hetken päästä siihen änkeää joku kauempaa katsellut puhumaan meidän sekaan. Että se ensin niinkuin katseli kauempaa että onkos nuo nyt normaaleja ja vaarattomia ja sitten alkaakin jo itse huutelemaan väliin vaikkei meistä kumpikaan tunne tätä kolmattakaan.

Onpahan elämä vielä edessä. Siellä se taitaa olla jo ehtoopuolella.

Olen huomannut, että ap:n kaltaiset ihmiset vieroksuvat minua, mutta minkäs teet. Olen asunut Italiassa teini-iän ja sitten yhdessä toisessa etelänmaassa opiskeluajan ja Suomeen sopeutuminen on ollut melko hankalaa. Olen mukava, lojaali ja ystävällinen, mutta moni varmaan uskoo että olen jonkunlainen ap:n peräänkuuluttama sosiopaatti. Eihän tuossa aloituksessa käynyt ilmi se todellinen syy, miksi tämä ihmistyyppi on kamala. Minusta vaikutti oikein mukavalle. Olisiko se suomalaispipo vähän turhan kireällä? :)

Olen asunut pitkään Keski-Euroopassa ja minulla on vähän samankaltaisia kokemuksia :) Olen kuitenkin oppinut lähestymään suomalaisia ihmisiä vähän varovaisemmin. En puhu kovin helposti tuntemattomille tai jos puhun, niin sitten vain jonkin lyhyen "onpa ikävä ilma" -tyyppisen lausahduksen. Vastapuoli voi tämän jälkeen valita jatkaako keskustelua vai ei. Olen myös huomannut, että kannattaa pysytellä vastapuolesta melko kaukana puhuessa, vaikka henkilö olisikin jo jollain tavalla tuttu.

jotka tulevat täysin yllättäen ja pyytämättä pälpättämään tai moikkailemaan. Siis TUNTEMATTOMAT ihmiset. Kuka hemmetti senkin on keksinyt että vaatekauppojen myyjien pitää nykyään moikata mennen tullen joka ikinen asiakas, ja yleensä vielä niin että jokainen myyjä erikseen huutaa sen MOIKKAMOInsa jostain hyllyn takaa. Argh!

jotka tulevat täysin yllättäen ja pyytämättä pälpättämään tai moikkailemaan. Siis TUNTEMATTOMAT ihmiset. Kuka hemmetti senkin on keksinyt että vaatekauppojen myyjien pitää nykyään moikata mennen tullen joka ikinen asiakas, ja yleensä vielä niin että jokainen myyjä erikseen huutaa sen MOIKKAMOInsa jostain hyllyn takaa. Argh!

Itse taas ajattelen että moikkaaminen kuuluu hyviin käytöstapoihin ja varsinkin vanhuksille jaksan jutella ohimennen small talk tyyliin. Small tallk ei siis ole ylituttavallisuutta, vaan hyviä käytöstapoja.