Voiko masennuksesta selvitä ilman lääkitystä?

työpaikalla saa sen sun diagnoosin selville?

Ilman lääkitystä, ykllä.

Ilman diagnoosia, ei..

Koska (minusta) terapia auttaa paremmin kuin lääkitys, mutta jos ei ole varaa maksaa omasta pussista yksityisellä, niin pitää hakea KELAlta tukea, ja sitä ei saa ilman diagnoosia.

Ystäviä voi olla apua, mutta ei ole reilua kaataa kaiken ystävien niskaan.



Voithan sä kokeilla Omega-3 kapseleita ja D-vitamiinia reilusti, jotkut ovat vakuuttuneita että nämä auttavat paremmin kuin lääkkeet ja muut.

riippuu sairauden vaikeusasteesta ja ihmisestä. työterveyslääkäri ei saa diagnooseja kellekään kertoa.

koska voin vastata ainoastaan omasta puolestani.

Ilman lääkitystä, ykllä. Ilman diagnoosia, ei.. Koska (minusta) terapia auttaa paremmin kuin lääkitys, mutta jos ei ole varaa maksaa omasta pussista yksityisellä, niin pitää hakea KELAlta tukea, ja sitä ei saa ilman diagnoosia. Ystäviä voi olla apua, mutta ei ole reilua kaataa kaiken ystävien niskaan. Voithan sä kokeilla Omega-3 kapseleita ja D-vitamiinia reilusti, jotkut ovat vakuuttuneita että nämä auttavat paremmin kuin lääkkeet ja muut.

että liikuntaa lisäämällä,kokeilemalla kirkasvaloa, rentoutusterapialla,alan kirjallisuutta lukemalla(mm mielekkäästi eroon ahdistuksesta/masennuksesta).

Tiedäthän, että kun lihakset ovat jumissa niin siihen auttaa hieronta. Kaikki asiat jotka tuottavat mielihyvää on MIELEN HIERONTAA!

Ihmiset ovat selvinneet vuosituhansia masennuksesta ilman modernia lääketiedettä. Mene vaan saunaan istumaan kunnes kirvelee liikaa, sitten viileään suihkuun. Sauna, viina ja terva, muistathan.

Ihmiset ovat selvinneet vuosituhansia masennuksesta ilman modernia lääketiedettä. Mene vaan saunaan istumaan kunnes kirvelee liikaa, sitten viileään suihkuun. Sauna, viina ja terva, muistathan.

nyt reilun kuukauden käyttänyt lääkkeenä,vaan ei tunnu tepsivän.

kun joku osaisi sanoa mitä mun pitäs tehdä,kun mies on kuin toinen,ei puhu,ei katso päin,on kokoajan jossain muualla missä minä.miten hitossa sitä itse jaksaa?? apuahan ei tietenkää tämä mies hae,vaikka hintana saattaa olla avioliitto.

monikin ole parantunut masennuksesta niinä vuosituhansina, kun mielialalääkkeitä ei ollut olemassakaan. Kaikki eivät toki toipuneet silloinkaan.



Aloittajan huolta lääkityksen vaikutuksesta työpaikan säilymiseen en ymmärrä. Eivät lääkärit jaa potilastietoja eteenpäin. Kuulostaisi ymmärrettävämmältä, jos huoli koskisi esimerkiksi sairauslomaa, mutta siitähän tässä ei ollut kysymys.

että liikuntaa lisäämällä,kokeilemalla kirkasvaloa, rentoutusterapialla,alan kirjallisuutta lukemalla(mm mielekkäästi eroon ahdistuksesta/masennuksesta).

Tiedäthän, että kun lihakset ovat jumissa niin siihen auttaa hieronta. Kaikki asiat jotka tuottavat mielihyvää on MIELEN HIERONTAA!

Joo, mutta ilman selvää käsitystä omista ongelmista ja ilman todellista ratkaisumallia, tuo mielen hieronta ei ole kuin hetkellistä itsensä lääkitsemistä.

Ap:lle vastaisin, että voi, mutta kaikki eivät voi. Vakavasta masennuksesta on todella vaikea parantua ilman lääkitystä; lievemmästä masennuksesta helpompaa. Mutta ilman terapiaa, aika epätodennäköistä.

Harva pystyy yksin korjaamaan elämänsä, ajattelutapansa ja mielialansa, eikä onneksi yksin tarvitse ongelmiensa kanssa jäädäkään.

Vakavassa masennuksessa lääkitys ei yleensä ole mielipidekysymys. Toisaalta mikäli lääkitystä ei voida aloittaa esim. raskauden takia, käypä hoito -suositus tällöin on sähköhoito.

mutta kuten edeläkin on kerrottu, riippuu masennuksen vaikeudesta. isäksi tietysti ihmisestä itsestään ja minusta vielä myös syystä.



Itse olen sevinnyt aikanaan ilman lääkitystä mutta kestihän se aikansa. Sekin auttoi tietysti, että varsinainen masennuksen syy poistui kuvioista. Hitaasti siitä nousin; kun olin vähän toipunut, uudet asiat alkoivat kiinnostaa ja hitaan alun jälkeen paraneminen jatkui aina vaan nopeampana.



En ilolla muistele noita aikoja mutta eipä niitä voi unohtaakaan.



Sinuna menisin kyllä lääkäriin, terapia ja ehkä lääkityksen ja terapian yhdistelmä on varmasti nopeampi tie toipumiseen kuin yksim sinnitteleminen. Voimia sinulle!

hyvinkin vaikeasta ja pitkäkestoisesta masennuksesta voi selvitä ilman lääkitystä. Omalla kohdalla se alkoi siitä, että tajusin, että kyseessä oli masennus. Minulla toipuminen alkoi siitä, kun masennus pysäytti minut kokonaan, kun en enää jaksanut nousta sängystä ylös.



Perimmäinen syy kai minulla masennukseen oli lapsuudenaikainen hylkääminen, minkä seurauksena minulla oli kohtuuton tarve olla muille mieliksi, olla täydellinen ja korvaamaton. Yritin olla sitä, mitä muut halusivat minun olevan. Vasta sitten, kun makasin siellä sängyssä enkä jaksanut nousta, mietin ensimmäistä kertaa, mitä minä halusin. Ehkä se kuulostaa itsekkäältä, mutta siitä ei ole kyse. Nyt minä tiedän, kuka minä olen ja mitä minä haluan elämältäni, ja pidän itseäni melko onnellisena.



Pienillä askelilla piti edetä, lakkasin vaatimasta itseltäni liikoja, aloitin liikunnan ja terveellisemmän syömisen. Käytössä on kirkasvalolamppu, ja syön D-vitamiinia ja E-EPA. Lisäksi opettelin päästämään irti menneisyydestä ja katsomaan eteenpäin, kiinnittämään enemmän huomiota hyviin asioihin elämässä ja vähemmän niihin ei-niin-hyviin. Oleellista oli myös ruveta elämään "nyt" eikä "sitten kun." Näistä pienistä puroista minun toipumiseni on koostunut, ja niin kuin sanoin, olen melko onnellinen.



Tunnen ihmisiä, joilla lääkehoito tai lääkehoidon ja terapian yhdistelmä on auttanut. Toisaalta tunnen myös ihmisiä, joilla vuosikausia tuloksetta on etsitty lääkettä, joka auttaisi ja/tai joille lääkkeet aiheuttavat karseita sivuvaikutuksia. Lisäksi vierastan ajatusta siitä, että hyvä oloni olisi riippuvainen lääkityksestä. Tällä hetkellä ajattelen, että onneksi en silloin mennyt lääkäriin, koska ainakin nyt uskon, että masennukseni on pysyvästi takana.

jos kerran pystyt töitä tekemään. Masennus on vähän eri asia kuin varsinainen mielisairaus vaikkapa paranoidi skitsofrenia. Työterveydestä ei mene tietoja työnantajalle, ainoastaan se, soveltuuko henkilö työhön vai ei.



Itselläni on masennus- ja ahdistuneisuusdiagnoosi ja käyn aika ajoin seurannassa työterveydessä. Siellä juttelemme ja tohtori uusii masennuslääkereseptin. Siinä se. Käyn töissä ja nautin työstäni, se on tärkeä osa toipumistani ja hoitoani.

masennuksesta ilman lääkettä. Siihen tarvittiin aiheuttajan poistaminen elämästä, lepo, lepo ja lepo. Kävin töissä päivittäin, joten oli pakko nousta sängyn pohjalta ylös, mutta kotona makasin, lepäsin ja nukuin. En käynyt harrastuksissa vaan annoin mielen levätä. Välillä kun tuli itku, kirjoitin pahan olon pois. Kirjoitin samoja asioita monet kerrat. Aina kun vihko tuli täyteen, poltin sen takassa, ja tuntui kuin osa pahaa oloa olisi siinä kadonnut savuna ilmaan. Minulla ei ole niin läheisiä ystäviä, että olisin voinut jollekin purkautua, joten tuo kirjoittaminen auttoi tosi paljon. En olisi muutenkaan halunnut toisten niskaan kaataa asioitani. Nousu mustimmasta ja tukehduttavimmasta loukosta siihen, että jaksoin hymyillä pakottomasti vei yli puoli vuotta, ja vielä sen jälkeen kesti vuoden ennen kuin aloin olla tolpillani. Aloin taas harrastaa ja ottaa sisältöä elämään, ja nykyisin osaan olla varovaisempi ja tunnistaa ennemerkit.

Psykoterapia on tehokasta depression hoitoa.

Diagnoosi on tosin "pääsylippu" hoidon piiriin. Ehkä voit yrittää hakeutua yksityiselle terepeutille, mutta joudut maksamaan kaikki terapiakulut itse.