Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ovat ihmiset, jotka eivät muuta muualle opiskelemaan tai töihin?
Kommentit (76)
Olen muuttanut pois Helsingistä opiskelemaan, ulkomaille ja nyt muualle Suomeen asumaan.
Mun mielestä useassa paikassa asuminen on avartanut huimasti näkemyksiäni monestakin asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämättömän itsekkäitä ja ahneita ja röyhkeitä, oman pillin mukaan hyppyytetään muita. Helppo elämä (ei muuttoja) tekee röyhkeäksi.
Tässä on vähän liioittelun makua, mutta tuo on kyllä osittain hyvinkin totta. Synnyinkaupungissa asuminen on helppoa eikä siellä tarvitse osata esim. käytöstapoja kun törkeydelläkin pärjää tuttujen ja suvun kanssa.
Miten ihmeessä minä en osaisi käytöstapoja, jos olen asunut vain Helsingissä? Oppisinko niitä paremmin juuri siellä Espoon puolella?
Tää on nyt jotain ihan käsittämätöntä. En ymmärrä yhtään. WHAT??
Se helsinkiläinen.
että vaan maalaiset osaa käytöstapoja ja hesalaiset ei voi oppia niitä muuttamatta muualle.
En luule mitään. Ihmiset jotka eivät muuta, hallitsevat suvun ja muiden ihmisten pyörittämisen. He ovat ne, joiden vanhemmista ei riitä muille sisaruksille, ne, jotka osaavat ja vaativat vanhempansa duuniin ilmaiseksi, ne jotka kehtaavat, uskaltavat ja osaavat ottaa. Ja joille ei ihan vähä ottaminen riitä. Minä-ihmiset.
Sä olet se katkera muualle muuttanut, joka kokee jäävänsä vähemmälle. Ja oman kokemuksesi perusteella vedät mutkat suoriksi ja purat katkeruuttasi täällä.
Ikävä rikkoa hyvä illuusio, mutta tuo ei vaan päde yleisellä tasolla. Ei toimi tää sun provo.
Käsittämättömän itsekkäitä ja ahneita ja röyhkeitä, oman pillin mukaan hyppyytetään muita. Helppo elämä (ei muuttoja) tekee röyhkeäksi.
What??
Ei jatkossa vaadi erityiskohtelua - riittää että kutsutaan edes mukaan...
Käsittämättömän itsekkäitä ja ahneita ja röyhkeitä, oman pillin mukaan hyppyytetään muita. Helppo elämä (ei muuttoja) tekee röyhkeäksi.
What??
Ei jatkossa vaadi erityiskohtelua - riittää että kutsutaan edes mukaan...
juuri näin. Tätä ajoin takaa. Ihmiset jotka ovat muuttaneet opiskelemaan kauas kaikista tutuista ja tukiverkoista, ovat nöyriä. Ihmiset jotka asuvat lähellä sukuaan ja lapsuudenseutuaan, ovat käsittämättömän ahneita ja röyhkeitä, tajuamatta itse ollenkaan törkeyttään.
Esim. nuori joutuu pärjäämään ja luomaan itse omat kuvionsa, toisaalta voi aloittaa ns. alusta. Hiukan mua ihmetyttää ikänsä oman suvun piirissä pyörineet, samalla pikkupaikkakunnalla viihtyneet, mutta eihän se mua oikeesti haittaa, kukin tavallaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jääkö jotain oleellista kokematta?
ei voi tietää vain tuolla määritelmällä
En luule mitään. Ihmiset jotka eivät muuta, hallitsevat suvun ja muiden ihmisten pyörittämisen. He ovat ne, joiden vanhemmista ei riitä muille sisaruksille, ne, jotka osaavat ja vaativat vanhempansa duuniin ilmaiseksi, ne jotka kehtaavat, uskaltavat ja osaavat ottaa. Ja joille ei ihan vähä ottaminen riitä. Minä-ihmiset.
Eli mun täytyy olla tollanen ihminen, koska en (kuten ei kukaan muukaan mun sisaruksistani) hakenut muualle opiskelemaan?
Eli mun olisi pitänyt hakea johonkin toiseen yliopistoon lukemaan jotain muuta ainetta, joka ei ollut ensisijainen kiinnostukseni kohde, vain tullakseni hyväksi ihmiseksi?
Valita asuinpaikka niin, ettei se vaan vahingossakaan satu niin lähelle ketään sukulaista, että voisimme hakea lapsia tarhasta vuoropäivinä ja vahtia niitä toistemme harrastusten ajan?
Menikö oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kotikaupunki näyttää ihan toiselta, kun katselee maailmaa välillä jostain toisesta suunnasta. Puhun kokemuksesta, sillä lähdin nuorena kotoa 800 km pohjoiseen opiskelemaan, sitten 200 km etelään töihin ja myöhemmin toiseen maahan miehen työn perässä. Aina välillä olen palannut tänne kotiseudulle, mutta ilman noita muutoksia ja muualla asumisia en olisi tällainen kuin nyt olen. Ihan kotipaikkakunnalla en asu nytkään, enkä tiedä onko tämä pysyvä paikka. Poika käy koulunsa täällä, sitten katsotaan taas mihin tie vie.
tai sieltä naapurikuntaan? Välimatkaa keskustasta keskustaan alle 15 km.
Jos riittää, niin jee, olen pelastunut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri näin. Tätä ajoin takaa. Ihmiset jotka ovat muuttaneet opiskelemaan kauas kaikista tutuista ja tukiverkoista, ovat nöyriä. Ihmiset jotka asuvat lähellä sukuaan ja lapsuudenseutuaan, ovat käsittämättömän ahneita ja röyhkeitä, tajuamatta itse ollenkaan törkeyttään.
Jokotai jokotai jokotai....
Musta tai valkoinen, musta tai valkoinen, musta tai valkoinen...
Onneksi tässä maailmassa kaikki on yksikertaista. Ei ole kuin kaksi lokeroa, olet jompa kumpaa, välimuotoja ei ole.
En luule mitään. Ihmiset jotka eivät muuta, hallitsevat suvun ja muiden ihmisten pyörittämisen. He ovat ne, joiden vanhemmista ei riitä muille sisaruksille, ne, jotka osaavat ja vaativat vanhempansa duuniin ilmaiseksi, ne jotka kehtaavat, uskaltavat ja osaavat ottaa. Ja joille ei ihan vähä ottaminen riitä. Minä-ihmiset.Eli mun täytyy olla tollanen ihminen, koska en (kuten ei kukaan muukaan mun sisaruksistani) hakenut muualle opiskelemaan?
Eli mun olisi pitänyt hakea johonkin toiseen yliopistoon lukemaan jotain muuta ainetta, joka ei ollut ensisijainen kiinnostukseni kohde, vain tullakseni hyväksi ihmiseksi?
Valita asuinpaikka niin, ettei se vaan vahingossakaan satu niin lähelle ketään sukulaista, että voisimme hakea lapsia tarhasta vuoropäivinä ja vahtia niitä toistemme harrastusten ajan?
Menikö oikein?
voithan olla poikkeuskin, ja omata vaikka käytöstavat ja ajatella muiden olevan yhtä arvokkaita kuin sinä ja osaat ottaa muut huomioon.
Mutta valitettavasti aivan käsittämätöntä sikailua harrastavat tietämäni ihmiset joilla suku on käsivarren mitan päässä. Eikä omena näytä kauas puusta putoavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos olisin pysynyt kotipaikkakunnallani. Että varmaan ainakin ihmistuntemus on kasvanut...
Mihin minun olisi pitänyt muuttaa? Espooseenko? Mitä oleellista minulta jäi nyt kokematta?
Olen helsinkiläinen.
voi kokea kaikenlaista?? Kyllä muutto mille tahansa toiselle paikkakunnalle kasvattaa ihmisenä. Sulta on jäänyt paljonkin kokematta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En luule mitään. Ihmiset jotka eivät muuta, hallitsevat suvun ja muiden ihmisten pyörittämisen. He ovat ne, joiden vanhemmista ei riitä muille sisaruksille, ne, jotka osaavat ja vaativat vanhempansa duuniin ilmaiseksi, ne jotka kehtaavat, uskaltavat ja osaavat ottaa. Ja joille ei ihan vähä ottaminen riitä. Minä-ihmiset.Eli mun täytyy olla tollanen ihminen, koska en (kuten ei kukaan muukaan mun sisaruksistani) hakenut muualle opiskelemaan?
Eli mun olisi pitänyt hakea johonkin toiseen yliopistoon lukemaan jotain muuta ainetta, joka ei ollut ensisijainen kiinnostukseni kohde, vain tullakseni hyväksi ihmiseksi?
Valita asuinpaikka niin, ettei se vaan vahingossakaan satu niin lähelle ketään sukulaista, että voisimme hakea lapsia tarhasta vuoropäivinä ja vahtia niitä toistemme harrastusten ajan?
Menikö oikein?
voithan olla poikkeuskin, ja omata vaikka käytöstavat ja ajatella muiden olevan yhtä arvokkaita kuin sinä ja osaat ottaa muut huomioon.
Mutta valitettavasti aivan käsittämätöntä sikailua harrastavat tietämäni ihmiset joilla suku on käsivarren mitan päässä. Eikä omena näytä kauas puusta putoavan.
Myönnän kyllä, että mulla saattaa olla vähän valikoitunut lähipiiri, mutta siihen ei kyllä kuulu ketään, joka täyttäisi sun kuvauksen.
En väitä, ettei röyhkeitä sikailijoita olisi, mutta ei sen nyt ihan niinkään mene, että läheisensä huomioonottamvat ihmiset olisivat poikkeus tässä maailmassa.
Sen sijaan olet varsin oikeassa siinä, että väliinpitämättömyys ja huonot tavat usein periytyvät voimakkaasti.
opiskella loppuun täällä Helsingissä ja lähteä sitten ulkomaille avartamaan maailmankuvaani.
olen asunut monissa paikoissa ja joutunut usein muuttamaan pienenä johtuen vanhempien töistä. nykyään opiskelen synnyinseuduilla ihan sen takia että tunnen kaupungin ja on helpompi lapsen kannalta asua täällä. on tuttu päiväkoti ja paljon tuttuja ihmisiä ympärillä. totta kai kun valmistun niin tulee varmasti muutto eteen mutta toivon kyllä että lapseni ei joutuisi töitten takia muuttamaan useasti.
olen asunut monissa paikoissa ja joutunut usein muuttamaan pienenä johtuen vanhempien töistä. nykyään opiskelen synnyinseuduilla ihan sen takia että tunnen kaupungin ja on helpompi lapsen kannalta asua täällä. on tuttu päiväkoti ja paljon tuttuja ihmisiä ympärillä. totta kai kun valmistun niin tulee varmasti muutto eteen mutta toivon kyllä että lapseni ei joutuisi töitten takia muuttamaan useasti.
No omassa tuttavapiirissäni ihmiset, jotka ovat asuneet koko ikänsä pikkupaikkakunnilla ovat yksinkertaisesti sanottuna juntteja. EIvät ole myöskään ajassa kiinni, esim. eivät tiedä muusta ruoasta kuin peruna-jauheliha-makaroni-naudanliha-ranskalaiset-pizza-linjasta.
Kyllä se muutto uudelle paikkakunnalle on sen verran hyvä ja kasvattava kokemus, että suosittelen. Tulee sellainen napanuoran katkaisu vanhempiin.
Omista tutuista huomaa kyllä aika hyvin ketkä muuttivat lukion jälkeen kauemmas kotikaupungista ja ketkä jäivät joko sinne tai naapurikaupunkeihin. Nämä paikoilleen jäävät mm. laukkovat edelleen (reilun 7 vuoden jälkeen...) vanhempiensa jääkaapeilla ja heiltä puuttuu muutenkin tietynlainen itsenäisyys, mikä kauemmas muuttaneilla on muodostunut. Kun se turvaverkko on siinä lähellä ja se sama, mikä pikkulapsesta asti. Kauemmas muuttaneiden on pitänyt opetella pärjäämään omin päin tai edes osata luoda uusi turvaverkko.
Minä olen asunut Helsingissä koko ikäni, mutta olen muuttanut kaupungin sisällä kahdeksan kertaa eri elämäntilanteissa. Lapsena pari kertaa isompaan ja isompaan perheen kasvaessa eri kaupunginosiin. Sitten opiskelemaan opiskelija-asuntoon, sitten monta kertaa vuokra-asunnosta toiseen ja lopulta naimisiin mentyä ostettiin oma ja sen jälkeen toinen oma, jossa nyt asutaan.
Olen asunut monessa kaupunginosassa, joita voisi aivan helposti luonnehtia omiksi pikkukaupungeiksi omine kauppoineen ja elämäntyyleineen, asukkaat ovat ihan erilaisia Myllypurossa ja Eirassa.
On ollut avartavaa asua HOASin opiskelijakämpässä, on ollut avartavaa asua 12 neliön alivuokralaishuoneessa isossa keskusta-asunnossa, on ollut avartavaa asua omakotitaloalueella. Kaikki ihan erilaisia, erilaisia ihmisiä, eri ympyrät ja eri tutut.
Synnyinkaupungissani on kaikki entiset kouluni, vanhat asuinpaikkani ja monet tuttuni, mutten säännöllisesti kulje samoissa paikoissa ja tapaa samoja ihmisiä. Elämä muuttuu! Tiedän esimerkiksi, että lapsuudenkaverini asuu 300 metrin päässä (koska asuu vanhempiensa entisessä asunnossa heidän kuoltuaan), mutten ole kertaakaan tavannut häntä täällä.
En ole käynyt 20 vuoteen ala-asteeni pihalla. En käy enää siinä kaupunginosassa. Ei ole mitään asiaa sinne.
Helsinki on tosi pieni kaupunki, jos vertaa maailman suurkaupunkeihin, mutta silti tarpeeksi iso, että täällä voi elää vauvasta vaariin ja voi silti oppia niitä ihmeellisiä käytöstapoja, joita ilmeisesti muiden pitää lähteä muilta paikkakunnilta hakemalla hakemaan.
Tämä viestiketju on todella hämmentävä.
Olen matkustellut todella paljon, yli 40 valtiossa. Luulisin, että olen avartanut näkemyksiäni paljon enemmän kuin joku Perähikiältä Turkuun neljäksi vuodeksi opiskelemaan muuttanut Pertti, joka asettuu lopulta asumaan Hyvinkäälle Pirkkonsa kanssa ja käy kerran kymmenessä vuodessa Tallinnan risteilyllä.
Se helsinkiläinen.
En luule mitään. Ihmiset jotka eivät muuta, hallitsevat suvun ja muiden ihmisten pyörittämisen. He ovat ne, joiden vanhemmista ei riitä muille sisaruksille, ne, jotka osaavat ja vaativat vanhempansa duuniin ilmaiseksi, ne jotka kehtaavat, uskaltavat ja osaavat ottaa. Ja joille ei ihan vähä ottaminen riitä. Minä-ihmiset.