luullaanko nelilapsista perhettä aina lestaperheeksi ja saako lapsista kommentteja?

itekin aina haaveilin neljästä. Kolmeen jäi ja olen tyytyväinen nyt tähän, mutta mun mielestä 1-4 on ihan tavallista ja nyt tiedänkin jo paljon nelilapsisia perheitä, mutta viidestä eteenpäin alkaa sitten jo olla iso perhe ja jotenkin se saattaa helpommin herättää ajatuksen myös uskonnollisesta suuntautuneisuudesta. Ei tietenkään aina heti viidestä, mutta riippuu vähän pesueen ikäjakaumasta yms.

miten näytetään "pahaa silmää"? Mistä sen huomaa, että toinen katsoo pahalla silmällä?

Riippuu ehkä vähän asuinalueestakin. Esim. lapsiperhevaltaisilla okt-alueilla monessa "tavallisessa" perheessä on 4 lasta. 5-6 lasta on jo sitten poikkeuksellinen.

Itse en kyllä tällaisia "pahoja katseita" olen ainakaan huomannut eikä kukaan ole esittänyt mitään epäilyksiä uskonnostakaan. Alueellamme 3 lasta on jo aika tavallinen lapsimäärä, jonkin verran on myös meitä nelilapsisia perheitä.

huvittavinta on että olen kolmen uraäiti, pienen paikkakunnan "tunnettu" ihminen (ainoan ison firman johtoryhmässä). Olen 38 mutta näytän selkeästi nuoremmalta. Kerran olin marketin pihassa, kolme alle neljävuotiasta lasta, kaksi lasta parkui, yksi kiukutteli, mulla silmäpussit ja tukka rasvainen.

Siinä sitten joku puskajuoppo, laitapuolen kulkija, aikansa katsoi minua pahasti, ja kun lapset eivät minuutissa hiljenneet, niin karjaisi kovaan ääneen: "pitääkö niitä kersoja tuollainen lauma puskea, häh? Onko noilla edes isää, vai yhteiskuntako elättää"?



Ekaksi olin ihan tyrmistyneenä, mutta sitten repesin täysiä nauruun. Minua - todella isoa veronmaksajaa - kävi pultsari opastamaan elämän perustotuuksista. Nauratti koko päivän.



Oikeessahan se oli sillä epäilemättä näytin oikein aidolta wt sossuäidiltä mukelolauman kanssa.

Kuljin pääkaupunkiseudulla bussissa tuplavaunujen ja ekaluokkalaisen ja 3 pienemmän sisaruksen kanssa, päivittäin saattaen ekaluokkalaista kouluun ja hakien sieltä. Pahaa silmää näytti mielenterveyspotilaalta vaikuttava mummo, aina samaan bussiin sattuessaan (matkustin aina samaan aikaan lasta koulusta hakemaan) mummo alkoi kova-äänisesti haukkua minua ja lapsiani vaikkei olisi ollut muuta syytä kun että olimme istumassa bussin keskiosassa, mummelin silmissä oikein välähti kun hän huomasi että pääsee meitä taas kiusaamaan... yleisöhän oli aina eri. En oikein tiennyt kuika reagoida, jättääkkö mummo huomiotta kun ei kuulu tyyliini vieraiden ihmisten kanssa bussissa riidellä.



Meidänkin tapauksessa huvittavaa on että psyykkisesti sairaan oloinen mummeli joka varmasti kuormittaa yhteiskuntaa vaatimalla hoitoa ja huomiota terveyskeskukseta, haukkui meitä mamuiksi ja sossupummeiksi. Mies ansaitsee pääministerin palkan vuodessa ja maksaa veroja taatusti mummelia enemmän. No ajelen koululle ja takaisin nykyään tila-autolla, kun en jaksa mummojen kiusaamista kuunnella...

minä en luule. Me saadaan neljäs ensi keväänä. Onnitteluja ei kyllä enää tule, mikä on minusta kummallista.

Joo neljännestä ja viidennestä lapsesta ei ole juuri onniteltu, outoa...

Pikkukaupungissa voi saada mukaviakin kommentteja, vaikka lidlin kassajonossa. Lapsemme (5kpl) olivat kuulemma kuin urkupillit, siis yksi aina toista päätä pidempi. Tämä kylläkin saksasta suomeen muutaneelta henkilöltä, on kuulemma sikäläinen sanonta.