Mielipiteitä kaivataan työssäkäynnin ja perheen yhdistämiseksi!

Olen sanonut meillä töissä nuorille äideille että tehkää osa-aikaista työtä. No se ei tietenkään käy koska siinä tienaa vähemmin.Sitten otetaan se pakollinen neljä päivää lääkärintodistuksella kuukaudessa sekä omat saikut päälle. Silä tavalla äidit lyhentävät työaikaansa niin että saavat maksimi hyödyn.Työnantajan kustannuksella tietenkin.

Kyllä ne rahat riittää jos haluaa. Itselläni on kokemusta kun tein osa-aikaista 10 vuotta kolmen lapsen ollessa pieniä.

1. priorisoida= tee kotona arki-iltaisin vain välttämätön, älä stresssaa asioista. MItä on välttämättömät kotityöt, mieti tarkaan ennenkuin nimeät jonkin asian tällä nimellä

2. organisoida= käy kaupassa vain kerran viikossa, tee viikonloppuna ruokia valmiiiksi, käyt rohkeasti eineksiä

3. delegoida= hommat jakoon miehen kanssa



Kai se kaikilla on tuollaista, mutta ei siitä auta stressata. Itse olen käynyt kokoaikatyössä heti vanhempainvapaiden jälkeen ja kaikki mennyt hyvin, mutta edellytyksenä on nuo kolme asiaa. Nyt kun lapset vähän isompia niin harrastekuljetukset (aina min. 30 km suuntaansa) vievät aikaa iltaisin, mutta se on tämä lyhyt elämänvaihe vain!

Sun pitää höllentää asennetta kodin siisteyteen ja pistää mieskin tekemään osansa. YHna, täyttäaikaa tekevänä, mulle jää ihan tarpeeksi aikaa lapsille ja kotitöille. Kotona ollaan 15-16 ja lapset menevät nukkumaan noin 20.

puolen tunnin työmatka ei ole pitkä. Minkäkäiset lapset? Itse kun aloitin työt hoitovapaan jälkeen, tein alkuun lhennettyä työpäivää.

Osittaista hoitovapaata saa siihen asikun viimeinenkin lapsi on toisella luokalla. Molemmat vanhemmista voi käyttää tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan samaan aikaan (esim. jos tekee 4 päivääviikossa töitä, niin toinen voi olla vapaana maanantaina, toinen perjantaina)



Vakituinen työpaikka on sellainen stressiä poistava tekijä taloudellisesti, että pelkän väsymyksen takia en eroaisi. eri asia, jos joutuisi kiusatuksi tai työpaikassa olisi muuta henkistä tai fyysistä vaaraa.



Oletko siis vasta siirtynyt kotoa työelämään? tekisin vasta puolen vuoden päästä päätöksiä, koska uuden elämänvaiheen aloittaminen tuntuu väsyttävältä.

Helsingissäkin saa matkaa tehä pidempään, riippuu tietty missä asuu.



Suomessa on aina ollut työtätekeviä perheen äitejä, kyllä se on vain omasta viitseliäisyydestä ja asioiden priorisoinnista kiinni.



Kai lapsilla isäkin on?

vetää sinua pois sieltä??



Ymmärrän miestäsi, ei tuollainen työmatka ole mikään syy pudottaa perheen tulotasoa. Ja vakkaripaikka on turvallisempikin.



Mä tein 4 vuotta vuorotyötä toisessa kunnassa, työmatkaan meni 1-1,5 h per suunta.

Ei kannata nyt vielä tehdä mitään päätöksiä alkuajan perusteella, vakituinen työ ja vieläpä viihdyt, niin mikäs sen parempaa. 30 minuutin työmatka yhteen suuntaan ei ole pitkä aika. Jos matka olisi niin lyhyt että vartti suuntaansa riittäisi, ei sinulla silti olisi kuin puoli tuntia aikaa enemmän. Oletko varma, että sijaisuudet olisi ajallisesti sen helpompia? Epävarmoja ne on ainakin, ja vähän työstä riippuen joutuisit joka tapauksessa sopeutumaan moneen eri työtehtävään, mikä taas vie niitä voimia.

Kyllä se taitaa olla tuollaista kaikilla kokopäivätyössä olevilla ihmisillä, joillain on vielä pidemmät työmatkat kuin sinulla, ehkä ylitöitä tai perheellä harrastuksia tms. Mutta alkuun se tuntuu siltä, että ei ole ollenkaan "elämää". Kyllä se elämä sieltä löytyy kuitenkin, kunhan totut rytmiin. Jos taas tilanne on jo jatkunut useamman kuukauden, etkä ole tottunut, miettisin onko vielä jotain mitä voisi tehdä toisin tai onko osa-aikatyömahdollisuutta?

Varmaan arjessa on kuitenkin asioita, joita voisi tehdä toisin ja jäisi vähän enemmän aikaa. Ruoat mahdollisimman nopeiksi (tai sitten illan aikana hauduttelee seuraavan päivän ruokaa, joka vain lämmitetään mikrossa kotiin tullessa), kaupassakäynti tehokkaaksi. Mitkä kotityöt on välttämättömiä, miten työnjako kotona, voitteko palkata vaikka siivousapua? Voimia :)!

Olen saanut vakituisen työpaikan toiselta paikkakunnalta ja kuljen sinne päivittäin omalla autolla. Matkaan menee suuntaansa n. 30 min.

Työ on kivaa, enkä kehtaisi lopettaa siellä vaikka mieli tekisi.

Toinen vaihtoehtoni on toimia sijaisena omalla paikkakunnalla sekä kolmella toisella paikkakunnalla, mutta jotka ovat kuitenkin lähempänä kuin nykyisen työpaikkakuntani. Uskoisin, että pääosa sijaisuuksista sijoittuisi kuitenkin omalle paikkakunnalle.

Mieheni ei kuitenkaan ole kovin myötämielinen ajatukselle, koska rahaa tulisi tietenkin vähemmän.

Kaksi lasta on hoidossa työpäiviemme ajan. Illat heidän kanssaan tuntuvat ihan järkyttävän lyhyiltä ja itse olen ihan naatti sen jälkeen kun olemme saaneet ruuan tehtyä ja syötyä.

Jos käy vaikkapa kaupassa töiden jälkeen, niin sitten jää jotain välttämättömiä kotitöitä tekemättä.

Mistä saisin voimia jatkaa nykyistä työtä ja tahtia tai mistä saisin henkistä voimaa vaihtaa työtä?

Onko vaan kaikkien kokopäivätyössä käyvien pienten lasten vanhempien elämä totaalisen tiukkaa?

En usko, että tuo oikeasti on tilanne.

Tee vain välttämätön ja jaa hommat miehen kanssa, kyllä te ehditte. Puolen tunnin työmatka suuntaansa kuulostaa tosi kohtuulliselta ja vakipaikka on aina vakipaikka. Erityisen plussaa on se, että tykkäät työstäsi!