Viiltely 35-vuotiaana
Olen 35-vuotias kolmen lapsen äiti. Nuorin on kolmivuotias. Ihan työssäkäyvä äiti ja muutenkin olen ollut terve koko elämäni.
Jotenkin viimeaikoina on tuntunut tyhjältä. Kun ajattelen, että kohta minun nuorimmaiseni jättää kodin ja jään mieheni kanssa yksin.
"Keinoksi" olen löytänyt viiltelyn. Jäljet ovat näkyviä ja häpeän niitä kovasti. En vain osaa lopettaa..
Onko teidän mielestä aivan "säälittävää" jos menen hakemaan nyt apua jostain jotenkin?
Kommentit (4)
Tarvitset selvästi ammattiapua.Tee se itsesi ja perheesi vuoksi.Ethän halua lastesi oppivan samaa mallia?
...ja saada. Olet luultavasti enemmän sen tarpeessa kuin teini, joka todennäköisemmin pääsee tavasta irti kun elämäntilanne muuttuu ja "muoti" ei enää ole päällä hänen kohdallaan. En tarkoita etteikö taustalla olisi ahdistusta hänenkin kohdallaan, mutta reagointi on osin kulttuurista - hänellä.
Ota yhteys terveyskeskukseen, Helsingissä ensimmäinen askel olisi psykiatrinen sairaanhoitaja tai omalääkäri, joka tekee tarv lähetteen psykiatrian polille.
Teidän kunnassanne voi olla toisin.
Ota ihmeessä yhteys, ei tuossa ole sen enempää hävettävää kuin vaikka peliriippuvuudessa. Aika samanlainen ilmiö.
Ei ole väliä onko säälittävää viillellä 35 vuotiaana, vaan se että sinulla on niin paha olla, että vahingoitat itseäsi. Ihan sama miten sen tekee, mutta jos itsensä vahingoittamiseen päätyy keinona helpottaa oloa, on sinulla jokin hätä.
terv. psyk.sh
sanoi psykiatri minulle eilen. Itse aloitin 24-vuotiaana. Se oli lähinnä sellaista silpomista. Nykyään en viiltele.