Miten voikaan olla näin vahvoja vihan tunteita
lastaan kohtaan? Lapsi on suoraan sanottuna rasittava!
Lapsi on levoton, sotkee koko talon, jos ei vahdi, rikkoo tavaroita, huutaa leluille?!, malttamaton ja kärsimätön, turhautuu nopeasti.
Yksi leikkii kestää hetken ja taas on uusi hetken päästä. Leikkejä ei korjaa välissä, jos ei huomauta ja alle 10 min on huone ja koti, kun pommin jäljiltä.
Lapsi suuttuu kaikesta, yhtään ei saa komentaa, kamalan näsäviisas ja pikkuvanha, suorastaan nenäkäs.
Lapsi saa minutkin levottomaksi levottomuudellaan, kirkuu ja puhuu kovaäänisesti. Ahdistun kun joudun olemaan lapsen kanssa samassa tilassa. Argh!!
Hakekaa joku tuo pois edes hetkeksi!
Kommentit (4)
juuri näin se on. raskas on tuo kasvatuksen työ mutta rakkaus mikä sydämessä lastaan kohtaan on sen arvoiseksi kaiken tekee.
Olen tosi paljon kahdestaan lapsen kanssa ja oikeasti kumpa joku ottaisi sen edes kahdeksi päiväksi ! Saisin olla ihan rauhassa. Pääsisin vaikka lomalle. Ehkä sitten jaksaisin olla parempi äiti.
Tuo kuvaus on oikeasti ihan suoraan minun lapsestani :D Koko ajan kamala levoton meteli ja rauhatonta olemista, jatkuvasti pitäisi olla ulkoilemassa tms, jotta saisi jonkinlaisen rauhan pysymään talossa. Ja tämä sotku ... oi voi, lähden töihin ja joudun palaamaan iltapäivällä taloon, joka on suoraan sanottuna täynnä paskaa.
Mutta rehellisesti sanottuna en ikinä tunne lastani kohtaan vihaa. Todellakaan. Ärtymystä joskus, kun samoja asioita mennään läpi taas ja taas ja taas. Käydään läpi leikkien siivoaminen, puhetyyli jne. mutta ei näy auttavan. Ikinä en voisi kuitenkaan muuta kuin rakastaa lastani koko sydämestäni, vaikka onkin aivan sairaan rasittava ja ärsyttävä :D