Seurustelu työttömän miehen kanssa

Usein kuulee valitusta siitä kun avioliitossa jompikumpi joutuu elättämään toista. Meillä on tällainen tilanne, ja tällä kertaa minä (nainen) elätän miestä.

Tapasimme kahdeksan vuotta sitten. Mies oli tuolloin töissä (ammattikoulupohja+valikoidut lukiokurssit mutta erinomaisilla arvosanoilla, ei kirjoittanut) ja minä tein gradua. Mies käyttäytyi fiksusti enkä nähnyt estettä aloittaa seurustelu.



Reilu kaksi vuotta myöhemmin, 2007 keväällä mieheltä loppui työt ikäänkun finanssikriisin alkusoittona. Mies yritti parhaansa mukaan etsiä uusia hommia mutta tuloksetta, ja pian vuonna 2008 oli jo YT-neuvottelut kaikkialla eikä töitä löytynyt millään yrittämällä. Viimeisen viiden vuoden aikana mies ei ole ollut kun satunnaisesti töissä, ja on välillä tipahtanut ansiosidonnaisilta peruspäivärahalle.



Millaista on sitten ollut elämä tämän työttömän miehen kanssa. Ensinnäkin, mies kohtelee minua hyvin. Hän kunnioittaa minua ja minun toivomuksia ja asettaa minun hyvinvoinnin omaansa edelle. Hän harrastaa ja hänellä on omia menoja. Juuri tällaiset ylimääräiset iltamenot voi olla merkki pettämisestä, mutta hän kehottaa minua pitämään silmät auki ja tarkistamaan tilanne heti kun epäilee jotain. Muutaman kerran olenkin ja hyvin nopeasti on epäluulot poissa. Mies on todistanut kerta toisensa jälkeen olevansa luottamukseni arvoinen.



Talous sitten. Minä olen meistä työssäkäyvä ja elätän mieheni, mutta hän käyttää "minun" rahoja enintään sen 410 euroa kuukaudessa mitä muutenkin saisi päivärahaa. Hän käyttää ne asiallisesti eikä "omiin juttuihin" tai alkohoiin, ja usein olen huomannut että maksaa "minun" laskuja "omista" rahoista. Erityispiirteenä voidaan mainita että mies on koko yhdessäasumisen ajan (6.5 vuotta) ollut vahvasti sitä mieltä että laitetaan itseasiassa varsin iso summa rahaa säästöön joka kuukausi. Mies hoitaa sen puolen lähinnä rahastojen kautta, ja onkin onnistunut keräämään vuosien aikana meille ennen veroja, mitä, vähän yli 70000 euroa rahaa. Haittapuolena me molemmat eletään köyhyysrahalla sen jälkeen kun ostimme (ostin) meille omistusasunnon ja asumismenot nousi selvästi. Uutta autoa esimerkiksi ei voida helposti hankkia koska säästämme, ja ajankin (tai ajamme) vuoden 1993 Audi 100:lla minkä hankin kulkemiseen valmistumisen jälkeen. Lomat esimerkiksi rajoittuu yleensä yhteen Ruotsin- ja Vironristeilyyn.



Mies ei käy töissä, mutta osallistuu kuitenkin aktiivisesti avoimen yliopiston kursseille vaihtelevalla menestyksellä. On jo kahden aineen perusopinnot kasassa, ja tässä vaiheessa mies voisi halutessaan niiden perusteella ryhtyä päätoimiseksi opiskelijaksi. Siitä ei vaan ole vielä ollut puhetta hänen kanssa. Voin siis luottaa häneen, ja hän kohtelee minua hyvin. Joskus jotkut vierastaa meidän avioliittoa ja onhan tässä omat pienet juttunsa mutta kysyn vaan... asiathan voisi olla paljon pahemmin?