Seurustelu työttömän miehen kanssa
Usein kuulee valitusta siitä kun avioliitossa jompikumpi joutuu elättämään toista. Meillä on tällainen tilanne, ja tällä kertaa minä (nainen) elätän miestä.
Tapasimme kahdeksan vuotta sitten. Mies oli tuolloin töissä (ammattikoulupohja+valikoidut lukiokurssit mutta erinomaisilla arvosanoilla, ei kirjoittanut) ja minä tein gradua. Mies käyttäytyi fiksusti enkä nähnyt estettä aloittaa seurustelu.
Reilu kaksi vuotta myöhemmin, 2007 keväällä mieheltä loppui työt ikäänkun finanssikriisin alkusoittona. Mies yritti parhaansa mukaan etsiä uusia hommia mutta tuloksetta, ja pian vuonna 2008 oli jo YT-neuvottelut kaikkialla eikä töitä löytynyt millään yrittämällä. Viimeisen viiden vuoden aikana mies ei ole ollut kun satunnaisesti töissä, ja on välillä tipahtanut ansiosidonnaisilta peruspäivärahalle.
Millaista on sitten ollut elämä tämän työttömän miehen kanssa. Ensinnäkin, mies kohtelee minua hyvin. Hän kunnioittaa minua ja minun toivomuksia ja asettaa minun hyvinvoinnin omaansa edelle. Hän harrastaa ja hänellä on omia menoja. Juuri tällaiset ylimääräiset iltamenot voi olla merkki pettämisestä, mutta hän kehottaa minua pitämään silmät auki ja tarkistamaan tilanne heti kun epäilee jotain. Muutaman kerran olenkin ja hyvin nopeasti on epäluulot poissa. Mies on todistanut kerta toisensa jälkeen olevansa luottamukseni arvoinen.
Talous sitten. Minä olen meistä työssäkäyvä ja elätän mieheni, mutta hän käyttää "minun" rahoja enintään sen 410 euroa kuukaudessa mitä muutenkin saisi päivärahaa. Hän käyttää ne asiallisesti eikä "omiin juttuihin" tai alkohoiin, ja usein olen huomannut että maksaa "minun" laskuja "omista" rahoista. Erityispiirteenä voidaan mainita että mies on koko yhdessäasumisen ajan (6.5 vuotta) ollut vahvasti sitä mieltä että laitetaan itseasiassa varsin iso summa rahaa säästöön joka kuukausi. Mies hoitaa sen puolen lähinnä rahastojen kautta, ja onkin onnistunut keräämään vuosien aikana meille ennen veroja, mitä, vähän yli 70000 euroa rahaa. Haittapuolena me molemmat eletään köyhyysrahalla sen jälkeen kun ostimme (ostin) meille omistusasunnon ja asumismenot nousi selvästi. Uutta autoa esimerkiksi ei voida helposti hankkia koska säästämme, ja ajankin (tai ajamme) vuoden 1993 Audi 100:lla minkä hankin kulkemiseen valmistumisen jälkeen. Lomat esimerkiksi rajoittuu yleensä yhteen Ruotsin- ja Vironristeilyyn.
Mies ei käy töissä, mutta osallistuu kuitenkin aktiivisesti avoimen yliopiston kursseille vaihtelevalla menestyksellä. On jo kahden aineen perusopinnot kasassa, ja tässä vaiheessa mies voisi halutessaan niiden perusteella ryhtyä päätoimiseksi opiskelijaksi. Siitä ei vaan ole vielä ollut puhetta hänen kanssa. Voin siis luottaa häneen, ja hän kohtelee minua hyvin. Joskus jotkut vierastaa meidän avioliittoa ja onhan tässä omat pienet juttunsa mutta kysyn vaan... asiathan voisi olla paljon pahemmin?
Kommentit (22)
yhteen mennään niin sitten mennään ja otetaan vastaan mitä tulee. Itse olen mennyt naimisiin ja jos nyt mieheni jäisi työttömäksi, en ottaisi sen takia eroa.
Jos alusta asti tuntuu, että suhde perustuu siihen, että toinen laiskuuttaan ei tee mitään ja etsii vain elättäjää, kannattaa miettiä, lähteekö sellaiseen suhteeseen. Mutta ap:n tapaus ei kuulosta siltä.
Jos sinä ap jäisit työttömäksi ja töitä ei millään löytyisi, ajattelisitko, että mies voisi jättää sinut?
Toki ihmisen täytyy tehdä parhaansa työllistyäkseen mutta aina niitä töitä ei siitä huolimatta löydy.
5 ystävääni makaa kotona, siis naisia. Eivät koskaan ole hakeneetkaan opiskelemaan tai töihin ja elävät miehensä kustannuksella. Pitäisikö mun nyt vinkata noille miehille, että potkisi noi naiset pellolle?
Joo siis jokainen tekee niinkun parhaaksi katsoo mutta entä te muut jotka seurustelette tai elätte työttömän kanssa? Saatteko osaksenne samaa kohtelua kun minä? Ja sitten ne 70000 euroa... te jotka olette yhdessä ylempään keskiluokkaan kuuluvan (hyvät tulot, yliopistokoulutus), näettekö koskaan moisia rahoja? Jotenkin tulee sellainen fiilis että pärjään paremmin työttömän kanssa kun useimmat muut niin että molemmat on töissä.
Ei nyt ihan sellaista keskustelua mitä olisin toivonut mutta...
ja avioliitto ovat kaksi eri asiaa ...
Ja miten ansiosidonnainen voi aiheuttaa sen että sinä elätät miestä?
Te ette ole köyhiä, jos teillä on säästöjä.
onko miehesi kokenut syyllisyyttä ollessaan "elättinä"?
Kumpi mieluummin: että hän on työttömänä vai että työllistyisi ihan mihin tahansa työhön (johon ei vaadita koulutusta) tai menisi palkattomaan harjoitteluun?
Joo siis jokainen tekee niinkun parhaaksi katsoo mutta entä te muut jotka seurustelette tai elätte työttömän kanssa? Saatteko osaksenne samaa kohtelua kun minä? Ja sitten ne 70000 euroa... te jotka olette yhdessä ylempään keskiluokkaan kuuluvan (hyvät tulot, yliopistokoulutus), näettekö koskaan moisia rahoja? Jotenkin tulee sellainen fiilis että pärjään paremmin työttömän kanssa kun useimmat muut niin että molemmat on töissä.
Toivottavasti teillä on avioehto ja talo on sinun nimissäsi.
Jos miehellä on kahdet perusopinnot avoimesta yliopistosta, hän ei todellakaan vielä voi niiden perusteella ryhtyä kokopäiväiseksi opiskelijaksi. Nykyisin vaaditaan aineopinnot erillishakuihin ja yleensä erinomaisilla arvosanoille.
Miten ihmeessä mies ei kouluttaudu uudelleen? Viiden vuoden tekemättömyyttä ei selitetä kenellekään työnantajalalle. Valitsisi jonkun oppisopimuskoulutuksen duunariammattiin.
9: Mies on pahoillaan kun ei saa töitä, muttei varsinaisesti ole kokenut syyllisyyttä.
10: Kiitos vihjeestä.
11: Mies siis haluaa että laitetaan minun tuomista rahoista merkittävä osa säästöön, ja hän sitten sijoittaa niitä rahastoihin. Muutama fiksu sijoitus on tuottanut ihan kivasti, ja sitten niissä on aina pieni korko.
12: Asunto on minun nimissä kyllä, ja sitten opiskelijaksi pääsee kun on 60 opintopistettä avoimen kautta sellaisista aineista jotka muutenkin kuuluisi opiskella. Kahdesta aineesta perusopintoja plus 10 pistettä jotakin muuta päälle.
19: Miksei elettäisi säästeliäästi kun mies kerran laittaa säästetyt rahat tuottamaan niin paljon? Meillä ei ole avioehtoa ja talous on yhteinen ihan kuten avioliitossa kuuluukin olla.
20: Ei sillä rahastosijoitukset tuottaa monta kertaa enemmän kun maksetaan asuntolainasta korkoa.
21: Edelleen, olemme naimisissa ja meillä on yhteinen talous. Rahat on meidän, ei minun tai hänen.
Tällainen löytyi vielä: yle.fi/uutiset/nain_moni_tienaa_vahemman_kuin_sina_-_kokeile_itse/6358393
Oikeasti yllätyin siitä miten moni elää 10000-15000 euron tuloilla. Oletin tulokäyrän muistuttavan enemmän normaalijakaumaa.
Olen miettinyt teidän juttuja ja olen edelleen sitä mieltä että avioliitossa kaikki sisääntuleva raha on yhteistä.
miehesi alkaa saada omaa tuloa, kun työmarkkinatuken ei enää vaikuta puolison tulot.
työttömyydestään, tai hänen tulisi valittaa ja murehtia sitä joka päivä ääneen? Kyllä hän vielä töitä saa. Sinulla on raitis ja hyvätapainen mies, myös siksi, että hän ei ole menettänyt elämän ilojaan työttömyyden vuoksi.
että miehesi hankkisi minkä tahansa työn, vaikka ei olisi omaa alaa? Tai menisi johonkin harjoitteluun?
Toisella on ihan hyvät tulot ja oma asunto, mutta ei pääse parisuhteeseen. Tasan ei mene nallekarkit.
En tietenkään halua että masentuisi eikä hänen tarvitse murehtia mistään niin kauan kun minä olen töissä.
Rehellisesti sanottuna en tiedä mitä harjoittelu käytännössä tarkoittaa tässä tapauksessa. Ilmeisesti menee ilmaistyövoimaksi jonnekin ja saa siitä nimellisen ylläpidon. En oikein osaa sanoa jos haluan harjoitteluun tai hanttihommiin. Mies kuitenkin hoitaa kotia ja taloutta nykyisellään perin kiitettävästi. Oman alan fiksuihin töihin kehotan ilman muuta menemään, mutta muusta en sitten ole niinkään varma.
Säästöjäkin on. Aikahyvä. Hyvä. Eikä edes dokaa. Useimmat ovat jo siirtyneet tuossa vaiheessa dokaamiseen. Luultavasti luottaa sinuun ja arvostaa sinua paljon.
Tuollaista se on monilla nykyään.
Haluatko sinä sitä? On tottakai järkevää säästää ja olet saanut hankittua omistusasunnon. Mutta jos olet työssä käyvä kohtuu palkkaa nauttiva, niin kai sitä voi osan rahasta kuluttaa, vaikka säästäisikin. Onko säästöt, se 70000€ sun vai miehen nimissä? Jos teillä ei ole avioehtoa, niin erotessa omaisuus menee puoliksi kuitenkin.
Haluuko mies oikeasti töihin? Mutta jos asia ei sua edes haittaa, niin sen ei pitäisi olla mikään ongelma.
Jos olette onnellisia, niin minusta suhteessanne ei pitäisi olla kenelläkään huomauttamista.
Miksi otsikkona seurustelu, jos olette naimisissa?
niin eikö olisi järkevää maksaa asuntolainaa noilla sijoituksilla???
Mies on kunnollinen. Ei vaan saa töitä. Minkä sille voi, jos kuitenkin yrittää. Parempi sekin on jos on työhaluja. Tiedän ihmisiä joilla ei työhalua ole ollenkaan. Toki tajuan että olis kiva jos sitä rahaa olis enemmän. Mutta jos rakastat miestäsi paljon, miksi vaihtaa elämää johonkin muuhun?
Enpä suosittele miehesi jättämistä. Ihmiset eroaa liian helposti. Naimisiinkin kun mennään, kysytään, lupaatko olla hänen rinnalla niin vastamäessä kuin myötämäessä. Liian monet luovuttavat korkeamman vastamäen koittaessa.