Ketään, jolla olisi ollut apua masennukseen määrätyistä lääkkeistä ilman...?
a) lihomista?
b) verenpaineen nousua?
c) kilpirauhasarvojen heittelyä?
d) muuta terveyden menetystä? (mitä?)
Epäilen, että lääkkeet ovat useammin haitaksi kuin halutaan myöntääkään. Olisi parempi antaa itselleen enemmän aikaa käsitellä masennuksen syitä. Ei tarvitse jaksaa, vaan voi jäädä sairaana kotiin. Masentuneelle ei ruoka maistu, hän laihtuu selvittäessään syitä, mutta lääkkeiden kanssa toisin päin? Ilman lääkkeitä joutuu syömään elääkseen, vaikka ruoka ei maistusikaan ym normaalia kehon itsesäätelyä tämä?
Kommentit (11)
Mitään näistä vaohtoehdoista. Päin vastoin,laihduin ihannemittoihin.
Näkynyt noita oireita. Olen lääkkeen syömisen aikana laihduttanut 10 kg ihan omasta halustani.
mutta toisaalta, ei oikein ollut vaihtoehtoakaan. Siinä kunnossa en todellakaan ollut lääkkeisiin turvautuessani että olisin pystynyt jonkun ehdotuksen mukaan tekemään pitkiä lenkkejä - itse asiassa teki tiukkaa poistua kotoa edes 100 metrin päähän lähikauppaan.
Ja mitään masennuksen syitä ei minulla ollut koskaan, ilmeisesti vain aivokemia jostain syystä sekoili yhdessä vaiheessa elämää. Söin siihen aikani lääkkeitä, sitten lopetin, ja sitten olen pärjännyt ilman lääkkeitä. Ei ole mitään psyykkisiä oivalluksia tullut tai mitään padottuja tunteita käsitelty, ihan itsestään meni masennus ohi.
7 vuotta olen syönyt masennuslääkettä ja painoa pudotin juuri 10kg. Sitä ennen olin tasaisen ylipainoinen :)
kahdesti olen syönyt masennuslääkkeitä, niistä on ollut selkeä apu eikä sivuvaikutuksia juuri ollenkaan.
ja hyödyin lääkityksestä.
Avauksesi on samaa tasoa kuin että ehdottaisit jalkansa murtaneelle elämää ilma kipsiä ja kyynärsauvoja. Paraneehan se kinttu ilmankin kun oikein keskittyy paranemiseen.
Varmaan masennus olisi parantunut vähän 10 vuoden sisällä, mutta en usko että kukaan haluaa tuhlata kallisarvoista elämäänsä sellaiseen pimeään kuoppaan mitä masennus on.
Paranin masennuksesta lääkkeiden ja terapian avulla.
Tarkoitatko ao, että masentunut erakoituisi kotiinsa, ei söisi lääkkeitä eikä hakeutuisi terapiaankaan? Se on hengenvaarallinen tie, sillä hoitamaton masennus voi olla kuolemaksi.
Mutta jos laihtuminen on masennuksessa keskeistä sinulle, niin ... olet kyllä aika tollo. Ja mitä jos se yksin kotona masennustan "käsittelevä" ihminen ottaakin ja syö lohdukseen? Tai alkaa juoda?
Siitä olen samaa mieltä, että lääkkeitä määrätään liikaa ja lisäksi terapiaa saa liian vähän.
Olin ennen masentunut ja ahdistunut elämässäni sattuneiden vastoinkäymisteni vuoksi. En hakenut apua. Luotin, että selviän läpi vaikeuksien, vaikka mahdottomalta tuntuikin. Otin selviytymisen haasteena vastaan. Hetken kerrallaan. Päätin olla itselleni armelias.
Asetin vain joitakin tavoitteita ja jos en niihin olisi kyennyt, niin olisin hakenut apua. Kykenin. Eristäydyin, mutta hoidin silti työni. Nukuin vapaa-aikani. Jaksoin kävellä kauppaan ja kotiin. Maksoin laskuni. Kiinnitin huomiota terveelliseen ruokaan, koska uskoin sen auttavan. En edes harkinnut lääkkeitä.
Kaksi masentunutta tuttuani turvautuivat heti lääkkeisiin ja heiltä on nyt terveys mennyt. Ap:n mainitsemat seikat eivät ole heille vieraita. Ehkä heidän asenteensakin oli erilainen? Ehkä he yrittivät liikaa?
Vierailija kirjoitti:
Paranin masennuksesta lääkkeiden ja terapian avulla.
Tarkoitatko ao, että masentunut erakoituisi kotiinsa, ei söisi lääkkeitä eikä hakeutuisi terapiaankaan? Se on hengenvaarallinen tie, sillä hoitamaton masennus voi olla kuolemaksi.
Mutta jos laihtuminen on masennuksessa keskeistä sinulle, niin ... olet kyllä aika tollo. Ja mitä jos se yksin kotona masennustan "käsittelevä" ihminen ottaakin ja syö lohdukseen? Tai alkaa juoda?
Siitä olen samaa mieltä, että lääkkeitä määrätään liikaa ja lisäksi terapiaa saa liian vähän.
Laihtuminen on yksi osatekijä siinä, että saa pidettyä edes jonkinlaisen ei-itseinhoa sisältävän asian elämässä.
Itse asiaan: nyt 2,5 vuotta Valdoxania syöneenä en voi kuin kehua lääkettä, nukun nykyyä taas normaalisti, pystyn olemaan työelämässä, vaativassa tehtävässä ja elämään täyttä elämään. Vielä reilu 2,5v sitten olin todella masentunut ja toimintakyvytön. Entisenä em-tason urheilijana kontrasti oli todella suuri.
tässä ajassa. Ne kuitenkin vaikuttavat keskushermostoon.
Itse söin Valdoxan 50mg muutamia viikkoja ja olin tulla hulluksi.
No toi lääke vei ruokahalun ja paino putosi useita kiloja.
Seuraavan kerran, kun masis iskee mä lähden 20km juoksulenkille