En ymmärrä miksi eronnut suostuu järjestelmään jossa lapset isällä vain joka toinen vkonloppu!

Ja kyllä isä voi arkea jakaa, viedä treeneihin ja hakea, käydä ulkona syömässä, hoitaa iltapäivisin koulun jälkeen jne.

Mutta kun meillä se isä ei halua. Ei jaksa kuulemma, kun hän käy töissä. No niin käyn minäkin, molemmilla täysi työviikko ja yhtä rankat työt samalla virkatyöajalla. Mutta isän ei tartte jaksaa, hän voi olla isä vaan joka toinen vkonloppu kun enempi ei kiinnosta vaikka on tarjottu ja pyydetty.

Onneksi on myös niitä isiä jotka ottavat kaiken mitkä saavat, osallistuvat jne. Oman lapsen kohdalle sellainen ei sattunut.

Ohis.

ei suostuisi, jos se on parempi vaihtoehto lapsille? Itsekäs ihminen ei suostuisi.

**** On naisia, jotka kostaakseen eroa, tekevät kaikesta hankalaa, esim myöhästyttämällä lapsen ja isän tapaamisia katoamalla, ottamalla paikalle mummon, estämällä tapaamisia, perumalla niitä ym kivaa- silloin kun paikalla on isä, joka välittää. Tiedoksi teille naisille , jotka luulette kostavanne eroa- ex- miehenne halveksivat teitä entistä enemmän ja kaikki mahdolliset hyvätkin muistot katoavat taivaan tuuliin, miehen suku halveksii teitä myös ja toivottavat tervetulleeksi uuden mukavamman naisen miehen elämään- ja teidän katkeruutenne senkun lisääntyy- mistä luulette löytävänne miehen, joka alkaa isäpuoleksi lepsille tuollaisiin tilanteisiin? Ja ne jotka oikeasti kärsivät, ovat ne lapset, ei se ex mies kärsi eikä välitä teistä enää pätkääkään, eikä teidän kostostanne. Surullista lasten kannalta. Te naiset, joiden lapsilla on välittävä isä- osaisitte arvostaa sitä!!!!!!!!!

Enkä myöskään väittänyt, että vuoroviikkojärjestely olisi aina parempi kun viikonlopputapaaminen. Halusin vain muistuttaa, ettei vuoroviikkoilijoilla ole yhtään sen enempää reissaamista, vaikka moni niin tuntuu ajattelevan. Samoin se mielestäni on tasa-arvoistava vanhemmille.



Totta kai on tapauksia, joissa vanhemmat asuvat kaukana toisistaan ja/tai päivähoitojärjestelyt eivät onnistu molemmissa päissä, koulunkäynnistä puhumattakaan. Silti olen sitä mieltä, että pääsäännön pitäisi olla se, että lapsi vuorottelee (jos siis vanhemmat asuvat melko lähellä toisiaan). Poikkeukset katsottaisiin sitten erikseen.

en voisi kuvitellakaan riistäväni lapsiltani isän. Hän on hyvä isä - aviomiehenä vain kohtalainen. Lapset kärsisivät aivan tarpeeksi siitä, ettemme enää olisi perhe, joten kannustaisin todellakin tapaamaan isää enemmän.



Meillä on lapsilla harrastuksiin kuskaamista, joten uskoisin, että ainakin nuo puolittaisimme. Varmaan lapset olisivat isän luona pidennetyn viikonlopun ja sitten vielä isäviikonlopun jälkeen viikolla yön tai kaksi. Näin pääsisi arkeakin elämään.



En voisi kuvitella tilannetta, jossa mies laittaisi lapset toisarvoisiksi ja muuttaisi jonnekin kauas.On aivan selvää, että meidän elämämme on tällä paikkakunnalla, kauemmaksi emme muuta kumpikaan. Jos työn takia mies muuttaisi, niin sitten pitäisi sopia asiat perinteisemmällä tavalla, kirpaisisi varmasti meitä kaikkia!