Mitä tehdä niskuroivan 8- vuotiaan kanssa? Nyt neuvoja, pliis.

Kaikki hujan hajan lojuvat piirustukset menee jo nykyisin paperinkeräykseen. Jos huone on sotkuinen, totean että pitäiskö siivota. Joko siivoaa tai ei siivoa, mutta siitä en enää saa kilareita vaan annan asian olla. Sen olen kyllä sanonut, että jos haluaa puhtaita vaatteita, kannattaa ne toimittaa pyykkikoriin. Mutta pipon paikka ei ole keittiön pöydällä; siitä pidän kiinni. Ja roskien olisi syytä mennä roskikseen eikä hautautua sohvan uumeniin (joskus löytyy esim. jäätelötikkuja tai mehupillejä). Nämä siis mun mielestä asioita, joiden kohdalla jo 8- vuotiaalta voi vaatia vastuuta. Jätesäkkiä en ehkä kannata mutta pitää kai sitä kokeilla jos ei muu auta.

mutta tunnen sympatiaa... Minulla on 9-v. poika, joka on aina ollut uskomattoman jääräpäinen, siis ennemmin menettää vaikka hysteriasta tajuntansa kuin istuu jäähypenkillä tai pyytää anteeksi. Ei vaan toimi millään normaalilogiikalla. Käsittämätön vääntäjä ja samalla herkkätunteinen. Jos pahoittaa toisen mielen, tekee kaikenlaista lepyttääkseen, mutta ei pyydä suoraan anteeksi. Olen heittänyt romukoppaan koirakouluopit ja siitä lähtien on pyyhkinyt paremmin. Jos poika tekee väärin, kerron sen selvästi, ja silloin myös vähennän kivaa, yhteistä tekemistä. Esim. illalla ei ehditä lukea yhdessä kuin hetki, jos vääntää suihkuunmenosta kauan, se on ihan loogista, ja sen jotenkin ymmärtää ja jotain kaiketi oppii. Jos minulla olisi lapsena vain kuopukseni, pitäisin tällaista esikoiseni tapaista lasta vain lelliteltynä, mutta olen kantapään kautta oppinut, että meitä vaan todellakin on moneen junaan. En osaa muuta neuvoa antaa kuin seuraa sydäntäsi, koeta nähdä sinne lapsesi sieluun.

Joka päivä saa palkinnon tai vaikka napin purkkiin jos päivä on mennyt hyvin rähjäämättä ja siististi. Sit kun niitä on tarpeeksi, saa jonkun isomman palkinnon. Suurin este tälle on ehkä sun jo aika negatiiviseksi muodostunut asenne. Osaisitko olla yhtäkkiä kannustava ja positiivinen?

Kuulostaa - valitettavasti - siltä, että lapsi ei osaa ottaa rangaistuksia vastaan vaan menee hysteeriseksi, ja kirjoitat ettet siksi haluakaan niitä käyttää (arestia jne).

Oletko kokeillut rauhassa puhua lapsellesi esim. arestista että mitä se on, mitä siihen kuuluu, miksi niin ja että äiti silti rakastaa sinua vaikka käyttäydyitkin ikävästi.



Kuulostaa vain HYVIN herkälle lapselle jos menee hysteeriseksi arestin ajatuksestakin? Mikä siinä lasta pelottaa?



Kannatan siis arestia kaikesta väkivaltaisuudesta, suuremmista vastaanmussuttamisista/tekemättä jättämisistä. Ja tavarat jätesäkkiin jos ei kerralla toimi. Onhan se rankkaa laittaa rajat, mutta ihan aidosti tuon ikäinen osaa jo vaikka mitä, ja oppii hyvin nopeaan vetämään oikeista naruista ettei tarvitsisi tehdä mitään. Ja tuloksena paskaläävässä asuva aikuinen, joita olemme valitettavasti kaikki tavanneet....

jätesäkkiä et kannata ja lapselle toteat, että pitäiskö siivota.



Mitä jos etsisit itsestäsi vähän jämäkkyyttä. Ei se tyttö opi, jos et halua mitään kenoja käyttää. Eikä lapselta kysytä, että pitäiskö siivota, vaan sanotaan, että nyt on siivoamisen aika, joten mars toimeen.



Ja nuo viikkorahan perumiset ja uimahallireissun perumiset on myös yhtä tyhjän kanssa. Eihän lapsi niistä kärsi ja opi, viikko jatkuu ihan normaalisti ilman noitakin. Jätä viikkoraha antamatta, mutta ota tyttö mukaan, kun menette muiden lasten kanssa ostamaan viikkorahoilla jotain. Ja uimahallireissua ei peruta, vaan muu perhe menee sinne, mutta lapsi jää kotiin (toisen vanhemman kanssa). Tuon tyyppiset peruutukset oikeasti kirpaisee, koska silloin lapsi jää oikeasti jostain paitsi. Se että kukaan ei mene uimaan, ei ole mitään. Olisihan uintireissu saattanut peruuntua monesta muustakin syystä, esim. jos joku olisi tullut flunssaan, vanhemmille olisi tullut tärkeää menoa, teille olisi tullut vieraita, jne.

kuin tuota mainitsemaasi nalkuttamista.

Kakkoselle: tytär menee jotenkin ihan paniikkiin, jos edes arestista puhutaan. Ei siis mun mielestä tavallista kapinointia vapauden menetyksen vuoksi vaan oikeasti itkee hysteerisenä, hyperventiloi ja lopulta joutuu turvautumaan avaavaan astmalääkkeeseen.

Kolmoselle: uimahallireissu huomiselta on peruttu sen lyömisen vuoksi. Ajattelin myös yrittää vielä kerran palaveria illalla (äsken jo vähän juttelimme mutta laittoi edelleen kädet korvilleen ja alkoi lopulta huutamaan ja itkemään; enkä edes monta sanaa ehtinyt sanoa).

Nyt on palaverin paikka..aloitamme, kun olet lopettanut itkemisen.Otan astmapiipun tähän valmiiksi, jos tarvitset sitä,mutta silti puhumme..istumme tässä vaikka koko illan ja jatkamme huomenna koulun ja töiden jälkeen.

kysymys. Itselleni on mahdotonta pitää tavaroita järjestyksessä, tai siivota jotakin määräaikana. Pyykit on pakko pestä että saadaan puhdasta päälle, ja tiskikone pakosta käynnistää kerran vuorokaudesta. Puolet mun lapsista jättää kamat mihin sattuu, ja iltaisin kerään vaatteet lattialta pesuun. Mutta mä en ole ikinä pakottanu ketään mihinkään, ja oon sitä mieltä oikeesti et lapsilla ja nuorilla on paljon raskaampaa koulussa ja elämässä kun mun nuoruudessa. Elämässä on paljon tärkeempiäkin asioita, ku joidenkin tavaroiden paikka tai pomottaminen. Rangaistuksilla vaan uhma lisääntyy, ei niillä oikeesti mitään saavuteta. Ja kun lapsella on vaikeeta ei sitä pidä panna seinää vasten. Voi ottaa toisesta kiinni ja halata, ja laittaa kaakaota ja voileipiä ja kysyä et miten tänän meni koulussa, ja sitten oikeesti antaa aikaa ja kuunnella. Ja voi oikeen hyvin auttaa ystävällisesti siinä siivoamisessa. Joskus vaan ei jaksa tai unohtaa tai jotakin. Arvelen että sulla on oikeen kiva tytär, joka on väsynyt pimeästä syksystä ja joka tarttis paljon lisää positiivista huomiota ja haleja, kyllä sekin aika tulee et se jouluu tekemään niitä kotitöitä, viimestään silloin kun sillä on oma perhe. Hyvää kaikkea Ap:lle, koita jaksaa!

Kyllä nyt minun korvaani kuulostaa siltä, että tyttö on oppinut keinon, jolla saa näppärästi vältettyä sen ainoan rangaistuksen (arestin), jonka hän oikeasti kokisi rangaistukseksi. Tarpeeksi kun lietsoo itseään paniikkiin, niin johan äiti rankaisemisen sijasta huolestuukin ja alkaa hoivata ja hyvitellä.



Tämä on tietysti vain tekstistä tullut mielikuva, suosittelisin lämpimästi perheneuvolaa ja miksei vaikka psykologiakin. Jos lapsen hätä on todellinen, niin hän tarvitsee apua. Jos hätä on teeskentelyä, niin sekä tyttö että koko perhe tarvitsee apua manipuloivan lapsen kanssa.

tämä auttoi: viikkorahaa saa kun on siivonnut. jos siivous sujuu ilman karjuntaa ja kiljumista, sitä saa enemmän ( 1e vs. 2e)

tai sitten hänellä on affektikramppeja, pikkulasten tikahtumiskohtauksia jotka ovat vaarattomia mutta näyttäviä kiukutteluepisodien päätteeksi. Aresti voi olla myös sitä, että lapsi istuu keittöjakkaran päällä tietyn ajan, aikuisen läsnä ollessa, mutta ei saa mennä siitä mihinkään. Vähän niinkuin jäähypenkki. Jos siis tuntuu että lapsi aidosti pelkää yksin jäämistä.

- Onko lapsen astma hoitotasapainossa ? Meillä lapsi on paljon herkempi ja toraisampi jos lääkitys ei ole kohdallaan.

- Onko huoneen siivoamatta jättäminen järkevää astmaa sairastavan lapsen kanssa ?

- Onko lapsi aina ollut tuollainen räyhääjä ym ? Meillä yksi lapsista saa tietyistä ruoka-aineista ja mausteista allergiaoireena käytöshäiriöitä. Siis kiukkuaa tosi herkästi, raivoaa, ei tottele jne. Ja ennen kiviryöppyä testatuilta osilta nuo allergiat näkyvät myös allergiatesteissä vaikka muita oireita ei oikei ole kuin käytöshäiriöt ja toisinaan kurkkukipu sopimattomasta ruuasta.

- Oletko kysynyt mikä huoneen siivoamisessa tuntuu pahalta ? Miten siitä saataisiin helpompaa. Entä jos lapsi rupeaisi käyttämään siivousmusiikkia ja kun huone on siisti saisi jonkin pienen palkkion vaikka sen viikkorahan silloin heti. Lisäksi voisitte siivota pari kertaa ensin yhdessä niin että vähentäisitte tavaran määrää ja etisisitte asioille paikat. Ja kaikki turha tavara pois niin siivous helpottuu.

- Kokeeko lapsi että häntä rakastetaan yhtäpaljon kuin sisaruksia vai temppuileeko mustasukkaisuuttaan ?