Hyväksytkö sotaleikit? Saako teillä leikkiä sotaa? Tiedätkö ketään joka kieltää lapsiltaan?
Kommentit (8)
Pojalla on myös softausaseita joilla saa ampua vanhemman kanssa.
Tunnen erään perheen joka on erittäin uskonnollinen, eikä ihan terveellä tavalla, perheen isä ei hyväksy aseita.
ne ovatkin oikeastaan ainoat rajoitukset, joita meillä on leikkien suhteen. Minulla on kaksi tytärtä.
Tunnen myös ainakin yhden perheen, jossa on sama linja poikien leikkien suhteen kuin meillä.
Miksi pitäisi antaa lasten tappaa leikisti toisiaan?
Lapset käsittelevät leikeissä pelottaviakin teemoja ja tietävät, että kyseessä on leikki. Leikissä on eri säännöt kuin todellisuudessa, siksi kyseessä onkin leikki.
Miten se sotaleikki voi lasta vahingoittaa? Jos leikki on lapsesta lähtöisin eikä aikuisen pakottamaa, mitään syytä huoleen ei ole. Todellinen toisten ihmisten ja eläinten vahingoittaminen on ihan eri asia.
Mä näen asian sellaisena luontaisena juttuna joka juontaa jostain ihmisen alkuajoilta, lapsilla on tarve leikkiä selviytymistaisteluja. Leikeissä ei ole kyse murhaamisesta tai verenvuodatuksesta vaan voittamisesta ja häviämisestä, osumisesta ja väijymisestä. Se on jännittävää, niinkuin peliä. Voin ymmärtää että se ahdistaa osaa ihmisistä, joille ehkä maanpuolustuskin ja armeijan käyminen tuntuu väärältä. Sotaleikkejä ei silti kannata nähdä kovin mustavalkoisesti "pahana" ja syyllistää lapsia siitä.
Lapsen aseet tosin ovat yksi vesipyssy ja legojen aseita, kuten jousipyssyjä jne. Ei ole ollut ongelmia väkivaltaisuuden kanssa ja lapsi on empaattinen.
ja kaikenlaisia kätyreitä näkyy siellä täällä. Ei ehkä olisi pitänyt aikanaan kertoa lapsille, mistä Murhamäki sai nimensä.
Meillä on 4½v poika, jolle emme ole tietoisesti ostaneet ainuttakaan pyssyä tai astaloa vaikka on pyytänytkin. Ollaan rauhaa rakastavia vanhempia, mies on käynyt sivarin eikä lämpene siis hänkään millään asteella aseille ja tappamiselle(mikäli sillä nyt tässä keskustelussa on mitään väliä).
Mutta en tiedä mikä vietti se lapsella on, mutta kyllä hän vaikka oksasta saa sen pyssyn tehtyä ja sillä pamauttelee. Välillä vaanii eläimiä ja metsästää, välillä ampuu rosvoja. Naapurin pojan kanssa myös painii ja miekkailee (kepeillä tai vaikka jääkiekkomailoilla), ajavat toisiaan takaa ja ovat supersankareita.
Millään lailla emme ole näihin leikkeihin kannustaneet tai ohjanneet, meillä ei ole mitään aiheeseen viittaavia leluja (sotaukkoja tms) eikä videoita, mutta kaikenlainen nujakointi ja kisailu vaan on taaperosta saakka viehättänyt esikoispoikaa.
Pikkuveli on 2v, ja hänestä huomaa että on täysin erilainen kuin isoveljensä. Pikkuveli on paljon rauhallisempi, tykkää enemmän hoivata ja leikkiä "järkevämpiä" leikkejä ;) Isoveli tykkää koheltaa.
Minusta tämä on täysin ok, kun ketään ei satuteta. On jotenkin väärin minusta lähteä lasten leikkiä ohjaamaan siltä osin, että "noin ette saa tehdä". Alkuun yritin sitä, että ei "ihmisiä eikä eläimiä ei oikeastikaan saa ampua, ampukaa vain maaliin" tms, mutta kun 2 pikkupoikaa juoksee peräkanaa ja toinen on rosvo ja toinen seriffi, niin kyllä ne pyssyt siinä vaan paukkuu. Ketään ei saa satuttaa, ei saa lyödä eikä muuten vahingoittaa, sanallisesti eikä fyysisesti, mutta mielikuvitusleikkeihin en lähde puuttumaan kun ei niistä kenellekään mitään haittaa ole.
Meillä ei poika (12-v) ole ikinä leikkinyt sotaleikkejä. Pyssyjä ei ole yhtäkään, jos nyt ei vesipyssyjä lasketa. Olisi kuitenkin varmastikin saanut, jos olis halunnut.