On kiire, stressiä työasioista, vähän unta, parisuhdekriisiä...

sitä ennen koeta olla rageematta ihan kaikesta niille muille.

ollut jo yli 30 vuotta. Välillä joku osa menee paremmin, välillä toinen huonommin. Joskus posahtaa useammassa kohdassa yhtäaikaa... Murphyn laki kai...



Mutta siitä selviää hengissä. Ehkä. Mulle toi selviää n 8 vuoden kuluttua kun kuopuskin lähtee kotoa.



Siihen saakka vain sinnitellään parhaimmillaan 3-4 tunnin unilla...



t 4:n äiti 52v

ollut jo yli 30 vuotta. Välillä joku osa menee paremmin, välillä toinen huonommin. Joskus posahtaa useammassa kohdassa yhtäaikaa... Murphyn laki kai...

Mutta siitä selviää hengissä. Ehkä. Mulle toi selviää n 8 vuoden kuluttua kun kuopuskin lähtee kotoa.

Siihen saakka vain sinnitellään parhaimmillaan 3-4 tunnin unilla...

t 4:n äiti 52v

nuku?

Se vähän riippuu siitä miten on elämänsä pedannut.

Jos saa sen kuopuksen joskus 40+v iässä niin noinhan se menee että on 6kymppinen vanhus nuorimman lennettyä pesästä, huhhuh!

Joo en ole teiniäiti itsekään mutta kuitenkin vasta 44v kun nuorinkin 18v ja kun aattelenkin että siihen lisättäis n.16v lisää ikää niin järkytyksenväreet käy pitkin ruotoa..

ollut jo yli 30 vuotta. Välillä joku osa menee paremmin, välillä toinen huonommin. Joskus posahtaa useammassa kohdassa yhtäaikaa... Murphyn laki kai...

Mutta siitä selviää hengissä. Ehkä. Mulle toi selviää n 8 vuoden kuluttua kun kuopuskin lähtee kotoa.

Siihen saakka vain sinnitellään parhaimmillaan 3-4 tunnin unilla...

t 4:n äiti 52v

että pahimpien kiireiden kohdalla on syytä toistella itselle 'minulla on aikaa, minulla on aikaa'.



Olen kokeillut, ja kyllä siitä on apua. Ainakaan juuri siinä pisteissä ei räjähdä atomeiksi.

että miksi äiti, jonka nuorinkin lapsi on noin kymmenenvuotias, ei nuku kuin muutaman tunnin yössä?

Se vähän riippuu siitä miten on elämänsä pedannut. Jos saa sen kuopuksen joskus 40+v iässä niin noinhan se menee että on 6kymppinen vanhus nuorimman lennettyä pesästä, huhhuh! Joo en ole teiniäiti itsekään mutta kuitenkin vasta 44v kun nuorinkin 18v ja kun aattelenkin että siihen lisättäis n.16v lisää ikää niin järkytyksenväreet käy pitkin ruotoa..

ollut jo yli 30 vuotta. Välillä joku osa menee paremmin, välillä toinen huonommin. Joskus posahtaa useammassa kohdassa yhtäaikaa... Murphyn laki kai... Mutta siitä selviää hengissä. Ehkä. Mulle toi selviää n 8 vuoden kuluttua kun kuopuskin lähtee kotoa. Siihen saakka vain sinnitellään parhaimmillaan 3-4 tunnin unilla... t 4:n äiti 52v

että mun edellisen elämän lasten pitää riittää hänellekin eikä kannata haaveilla omasta lapsesta? Yritys aloitettiin 38v:nä ja onnistuttiin 4v myöhemmin. Kuopus on meille ihana ja rakas lahja josta en tosiaan luopuisi mistään hinnasta - hän pitää minut nuorena!

Kuopus ei todellakaan ole syy mun nukkumattomuuteeni vaan pikkukakkonen joka syntyi kun olin 23v. Hän oli vatsavaivainen ja levoton nukkuja 3 vuotta (heräsi 5-7x yössä), tuon rumban jälkeen en tosiaan ole pystynyt nukkumaan yhtään yötä yli 3-4 tuntia putkeen. Aamuyö menee 30 min - 1h pätkissä ja usein herään jo viiden jälkeen.

Töihin jouduin menemään aina heti äitiysloman jälkee joten en ole voinut lepäillä päivisinkään. Nyt tuo vaiva on kroonisoitunut ja kun siihen lisää vielä vakavan sairauden joka aiheuttaa kovia kipuja tunnen joskus olevani aika loppu.

Todellakin makaa kuten petaa mutta en tilannut noita kipuja enkä yövalvomisia. Aika kohtuuton heitto.

Siis tuo ei liittynytkään nuorimmaiseen mitenkään.

Se vähän riippuu siitä miten on elämänsä pedannut. Jos saa sen kuopuksen joskus 40+v iässä niin noinhan se menee että on 6kymppinen vanhus nuorimman lennettyä pesästä, huhhuh! Joo en ole teiniäiti itsekään mutta kuitenkin vasta 44v kun nuorinkin 18v ja kun aattelenkin että siihen lisättäis n.16v lisää ikää niin järkytyksenväreet käy pitkin ruotoa..

ollut jo yli 30 vuotta. Välillä joku osa menee paremmin, välillä toinen huonommin. Joskus posahtaa useammassa kohdassa yhtäaikaa... Murphyn laki kai... Mutta siitä selviää hengissä. Ehkä. Mulle toi selviää n 8 vuoden kuluttua kun kuopuskin lähtee kotoa. Siihen saakka vain sinnitellään parhaimmillaan 3-4 tunnin unilla... t 4:n äiti 52v

että mun edellisen elämän lasten pitää riittää hänellekin eikä kannata haaveilla omasta lapsesta? Yritys aloitettiin 38v:nä ja onnistuttiin 4v myöhemmin. Kuopus on meille ihana ja rakas lahja josta en tosiaan luopuisi mistään hinnasta - hän pitää minut nuorena!

Kuopus ei todellakaan ole syy mun nukkumattomuuteeni vaan pikkukakkonen joka syntyi kun olin 23v. Hän oli vatsavaivainen ja levoton nukkuja 3 vuotta (heräsi 5-7x yössä), tuon rumban jälkeen en tosiaan ole pystynyt nukkumaan yhtään yötä yli 3-4 tuntia putkeen. Aamuyö menee 30 min - 1h pätkissä ja usein herään jo viiden jälkeen.

Töihin jouduin menemään aina heti äitiysloman jälkee joten en ole voinut lepäillä päivisinkään. Nyt tuo vaiva on kroonisoitunut ja kun siihen lisää vielä vakavan sairauden joka aiheuttaa kovia kipuja tunnen joskus olevani aika loppu.

Todellakin makaa kuten petaa mutta en tilannut noita kipuja enkä yövalvomisia. Aika kohtuuton heitto.

Se vähän riippuu siitä miten on elämänsä pedannut. Jos saa sen kuopuksen joskus 40+v iässä niin noinhan se menee että on 6kymppinen vanhus nuorimman lennettyä pesästä, huhhuh! Joo en ole teiniäiti itsekään mutta kuitenkin vasta 44v kun nuorinkin 18v ja kun aattelenkin että siihen lisättäis n.16v lisää ikää niin järkytyksenväreet käy pitkin ruotoa..

ollut jo yli 30 vuotta. Välillä joku osa menee paremmin, välillä toinen huonommin. Joskus posahtaa useammassa kohdassa yhtäaikaa... Murphyn laki kai... Mutta siitä selviää hengissä. Ehkä. Mulle toi selviää n 8 vuoden kuluttua kun kuopuskin lähtee kotoa. Siihen saakka vain sinnitellään parhaimmillaan 3-4 tunnin unilla... t 4:n äiti 52v

että mun edellisen elämän lasten pitää riittää hänellekin eikä kannata haaveilla omasta lapsesta? Yritys aloitettiin 38v:nä ja onnistuttiin 4v myöhemmin. Kuopus on meille ihana ja rakas lahja josta en tosiaan luopuisi mistään hinnasta - hän pitää minut nuorena!

Kuopus ei todellakaan ole syy mun nukkumattomuuteeni vaan pikkukakkonen joka syntyi kun olin 23v. Hän oli vatsavaivainen ja levoton nukkuja 3 vuotta (heräsi 5-7x yössä), tuon rumban jälkeen en tosiaan ole pystynyt nukkumaan yhtään yötä yli 3-4 tuntia putkeen. Aamuyö menee 30 min - 1h pätkissä ja usein herään jo viiden jälkeen.

Töihin jouduin menemään aina heti äitiysloman jälkee joten en ole voinut lepäillä päivisinkään. Nyt tuo vaiva on kroonisoitunut ja kun siihen lisää vielä vakavan sairauden joka aiheuttaa kovia kipuja tunnen joskus olevani aika loppu.

Todellakin makaa kuten petaa mutta en tilannut noita kipuja enkä yövalvomisia. Aika kohtuuton heitto.

se rakkauspakkaus pitämään miehen lieassa, kun se ei muuten olisi rinnalla pysynyt???

Mikä ihme siinä on, että aikuiset ihmiset ei voi vaan elää yhdessä koska haluavat, aina on pakko vääntää se yksi lapsi siihen vaikka väkisin mummoiässä...

helpottaa kun nyt jo kymmenenkesäinen lapsi muuttaa kotoa pois? Kai voisit hakea apua jo nyt? Kun kerran lapsi ei ole se mikä valvottaa?



Varmaan helpottuu koko elämä jos tuon saa kuntoon.

Kysyisin myös miksi on kiire tai minne? Kaikki mainitsemasi asiat vaikuttavat toinen toisiinsa. Jos et nuku, et jaksa töissä ja perhekin kärsii. Priorisoi asiat. Pidä huoli että nukut riittävästi, mitä se sinulle sitten onkin, esim 8 tuntia. Jos työelämässä on stressiä, puhu vaikka esimiehellesi, jos tilannettasi voisi helpottaa. Joskus pelkkä puhuminen helpottaa. Pitäkää perheen kanssa jokin pieni irtiotto arjesta, tähän ei tarvitse välttämättä suuria summia rahaa. (lautapelit, leffaa, saunomista, tai ulkoilua tms) Läsnäolo hetkessä on varmasti tärkeintä ja rentoudut itsekin. Parisuhteessa pienet kosketukset ja aamupusut tekevät jo hyvää.



Tsemppiä!

Se vähän riippuu siitä miten on elämänsä pedannut. Jos saa sen kuopuksen joskus 40+v iässä niin noinhan se menee että on 6kymppinen vanhus nuorimman lennettyä pesästä, huhhuh! Joo en ole teiniäiti itsekään mutta kuitenkin vasta 44v kun nuorinkin 18v ja kun aattelenkin että siihen lisättäis n.16v lisää ikää niin järkytyksenväreet käy pitkin ruotoa..

ollut jo yli 30 vuotta. Välillä joku osa menee paremmin, välillä toinen huonommin. Joskus posahtaa useammassa kohdassa yhtäaikaa... Murphyn laki kai... Mutta siitä selviää hengissä. Ehkä. Mulle toi selviää n 8 vuoden kuluttua kun kuopuskin lähtee kotoa. Siihen saakka vain sinnitellään parhaimmillaan 3-4 tunnin unilla... t 4:n äiti 52v

että mun edellisen elämän lasten pitää riittää hänellekin eikä kannata haaveilla omasta lapsesta? Yritys aloitettiin 38v:nä ja onnistuttiin 4v myöhemmin. Kuopus on meille ihana ja rakas lahja josta en tosiaan luopuisi mistään hinnasta - hän pitää minut nuorena! Kuopus ei todellakaan ole syy mun nukkumattomuuteeni vaan pikkukakkonen joka syntyi kun olin 23v. Hän oli vatsavaivainen ja levoton nukkuja 3 vuotta (heräsi 5-7x yössä), tuon rumban jälkeen en tosiaan ole pystynyt nukkumaan yhtään yötä yli 3-4 tuntia putkeen. Aamuyö menee 30 min - 1h pätkissä ja usein herään jo viiden jälkeen. Töihin jouduin menemään aina heti äitiysloman jälkee joten en ole voinut lepäillä päivisinkään. Nyt tuo vaiva on kroonisoitunut ja kun siihen lisää vielä vakavan sairauden joka aiheuttaa kovia kipuja tunnen joskus olevani aika loppu. Todellakin makaa kuten petaa mutta en tilannut noita kipuja enkä yövalvomisia. Aika kohtuuton heitto.

se rakkauspakkaus pitämään miehen lieassa, kun se ei muuten olisi rinnalla pysynyt??? Mikä ihme siinä on, että aikuiset ihmiset ei voi vaan elää yhdessä koska haluavat, aina on pakko vääntää se yksi lapsi siihen vaikka väkisin mummoiässä...

en ymmärrä miksi mieheni olisi pitänyt tyytyä lapsettomuuteen jos halusi perheeseen omankin lapsen? Tämän kuopuksen hankinta oli minulle täysin vapaaehtoista eikä siis liity mitenkään siihen alkuperäiseen aiheeseen siitä miten elämä yleensä on rankkaa. Valvoisin yöt ilman häntäkin.

Rakkaudesta me olemme yhdessä, emme lasten takia

Vaikka vanhin lapsista on 31v tuskin vielä muutamaan vuoteen hankkivat lapsia. Ihan tavallinen (nuorekas ja upea) äiti olen