Miten viettäisit isä-tytär laatuaikaa?

Tehkää yhdessä ruokaa? Siinä voi olla aika tasa-arvoisesti tekemässä molemmat, ja suunnittelu & kaupassakäynti ovat sellaisia "luontevia" juttuja tehdä yhdessä, eli tytön ei tarvi hävetä vaikka törmäisitte kavereihin lähikaupassa :) ja yhdessä tehtyä ruokaa on myös luonteva syödä yhdessä, jolloin kuulumiset tulee vaihdetuksi.



Myös monet kulttuuritapahtumat kuten taidenäyttelyt, oopperat yms. ovat luontevaa yhdessä menemistä, niihin ei tuon ikäisen välttämättä tule itse mentyä, mutta sopivasti valitut menot varmasti jo kiinnostavat (myös esim. musikaalit).



Ja voihan elokuvia katsoa yhdessä kotonakin. Itse taanoin teininä kyllä lähdin rahapulassani myös isäni kanssa leffoihin kun halusin niitä nähdä, ja sopivia hittileffoja ehdotettiin katsottaviksi :)



Myös esim. tytön oman huoneen sisustaminen ja remontointi voisi olla hyvää tekemistä, tyttö varmaan jo tykkäisi valita uudet värit yms. huoneeseensa, ja sinä taas voisit auttaa toteutuksessa. Tuon ikäisen on kätevää oppia myös maalaamaan ja tapetoimaan, voithan vaikka motivoida vielä lisää että osaa sitten kun joskus muuttaa omaan kotiin. Ja samalla voi antaa jonkun pienen budjetin huoneen sisustukseen ja voitte mennä yhdessä Ikeaan tms. kun niihin on helpompi mennä vanhempien kyydillä, ja olet samalla maksumiehenä. Näin oppii myös suunnittelemaan, mihin käyttää hiukan suurempia summia. Ja voittehan samalla sisustaa uudelle lapselle huonetta?

Eli tyttö sais valita värit ja yhdessä maalaisitte. Voisi saada esim. uuden päiväpeiton ja tyynyt sängylleen ja vaika jonkun taulun, julisteen tms.



Tosin jos olisin se sairaalassa makaava äiti niin repisin pelihousuni kun "mun alueellani" olis pistetty tuulemaan poissa ollessani.

Oletteko kuinka liikunnallisia. Miten olisi ratsastus tai mikroautoilu? Onko luontoa lähellä? Kalastusta tai retkeilyä. Ammunta olisi myös yksi vaihtoehto.

Ja voihan sinne elokuviin ottaa vaikka kaverin mukaan, lupasit viedä vaikka pizzalle tai vaikka leivoksia syömään jälkikäteen.



Tärkeintähän on se huomio ja pääseminen mukaan lapsen juttuihin. Ei se tyttö kuitenkaan siellä varsinaisessa reissussa avaudu, mutta myöhemmin sitten on helpompi sanoa arkipäivän tilanteessa.

Ratsastus on kummallekin todella vierasta. Lisäksi haluaisin, että yhteinen tekeminen olisi juuri tytöllemme mieluista. Mikroautoilu ja ammunta olisivat kyllä itselle mukavia. Kalastus ei ole marraskuun juttu.

Ehkä jotain liikuntaa + jonnekin syömään.



Asutaan Turussa

Tai teatteri?

Menette yhdessa johonkin kauppakeskukseen ja tytto saa ostaa jotain uudelle tulokkaalla ja jotain myos itselleen. Sen jalkeen vaikka hampurilaiselle.

6-ja 9-vuotiaiden lasten isänä tuntuu jotenkin tyhjältä kun mikään, mitä koitan keksiä yhteistä tekemistä, ei tunnu kiinnostavan. Ulkoilemaan noita ei saa kuin saatananmoisen tappelun jälkeen. Sitten kun on puoli tuntia pukemisen ja alkumatkan mankumisen jälkeen saanut matkaa taitettua, saattaa kävelyretki ollakin lopuksi "ihan kiva".

Lapset haluavat katsoa lasten elokuvia. Aikuiselle mielelle ne vaan ovat jotenkin haukotuttavia. Ei jaksa ja pian kömminkin kesken elokuvan esim päivätorkuille.

Olen yrittänyt tutustuttaa tyttöjä lapsuuteni suosikki-poikakirjoihin. Esim. Vaahteramäen Eemeliin, Robinson Crusoeen jne. Booriing. Ei kiinnnosta. Tänä jouluna joulupukki toi Mauri Kunnaksen Suomen historian. Eipä sekään kiinnostanut. Kuten ei Stigan pöytälätkäkään. Se kun on niin vaikea. En koskaan muista omasta lapsuudestani valittaneeni että joku peli oli liian vaikea. Jos oli, harjoileltiin, eikä heti vaan annettu olla. Mutta pöytälätkäkavereita en siis saanut.

Olen joskus kysellyt mitä nämä tyttölapseni haluavat tehdä. Uiminen on suosikki. Eli värjöttelemistä altaan reunalla tai kesäisin rannalla näitä kahta vahtiessa. Hetkeksikään ei voi huomio herpaantua (tietenkään), joten aikuiselle aika raskaita reissuja. Sitten toivomuksissa on Hoplopit, Leo´s leikkimaat ja trampoliiniparkit sun muut. Aivan pirun kallista ajanvietettä pidemmän päälle. Ja aikuisille noissa ei juuri ole mitään.

Tykkäisin itse esim. käydä museoissa, huvivenesatamassa katsomassa paatteja, vierailla vaikka vanhoissa linnoissa, tehdä metsätöitä ja telttailla jne. Mutta kun tyttöjä kiinnostaa vaan niin eri asiat kuin mistä miehenä olisin kiinnostunut.

Salaa toivonkin että kasvavat tuosta isommiksi ja keksivät sitten omaa tekemistä niin minäkin pääsen niinä päivinä kun lastenhoitovastuu on minulla, viettämään omaa aikaani. Nykyisinkin pienempi 6vee viettää ison osan ajasta kavereilla naapureissa ja isompi tabletilla/pelikoneella jne.

Nämä on taas niitä asioita mitä ei saisi sanoa ääneen eikä kukaan koti-isä tilitä missään perhelehdessä, missä ei päivääkään lasten kanssa vietettyä aikaa heitettäisi pois. Keksiikö joku joteni mielekästä tekeämistä isälle tyttölasten kanssa tai onko muilla isillä samanlaisia kokemuksia/ajatuksia? Vai onko kaikki vaahtokarkkia ettekä sekuntiakaan antaisi pois?

Jos tämä tarina on edes tosi, niin myöhässä olet auttamattomasti.Tyttö on etääntynyt teistä vanhemmista ja teette ns. Iltatähden. vai menikö asia niinpäin, että tyttö etääntyi, kun tuli tieto, että uusi lapsi tulossa taloon.

Pahin mahdollinen aika iltatähteilylle, toisen lapsen murrosikä yhdistettynä uuden vauvan vaatimuksiin. Murrosikäinen vaatii huomiota, ja vanhemmat ihan ulalla.

Vie tytär ostoksille, näyttelyyn, museoon, keilaamaan tai syömään.

Oma tytär tykkää käydä keilaamassa koko perheen kanssa.

Oma tytär tykkäs myös kun sai aikoinaan ostaa tulevalle pikkusisarukselle pari lahjaa ennen hänen syntymäänsä. Hän halusi tuoda ne itse sairaalaan.

Voi että. Meillä isä ja tytär katsoivat yhdessä James Bond-elokuvia, Tarzaneita jne.

Ja hiihtivät purtsilla. Myös metsätöihin tyttö lähti mielellään, keräsi itse oman käpykasan ja isompana auttoi puiden kantamisessa. Ja oli niin ylpeää kun iskä kehui! Nyt juttelevat puhelimessa oman talon remontista, juoksulenkeistä ja kuntosaliliikkeistä. Mutta pienenä oli isän kanssa mielellään ja isä muistaa hienona aikana tuon.

Kyllästynyt isä kirjoitti:

6-ja 9-vuotiaiden lasten isänä tuntuu jotenkin tyhjältä kun mikään, mitä koitan keksiä yhteistä tekemistä, ei tunnu kiinnostavan. Ulkoilemaan noita ei saa kuin saatananmoisen tappelun jälkeen. Sitten kun on puoli tuntia pukemisen ja alkumatkan mankumisen jälkeen saanut matkaa taitettua, saattaa kävelyretki ollakin lopuksi "ihan kiva".

Lapset haluavat katsoa lasten elokuvia. Aikuiselle mielelle ne vaan ovat jotenkin haukotuttavia. Ei jaksa ja pian kömminkin kesken elokuvan esim päivätorkuille.

Olen yrittänyt tutustuttaa tyttöjä lapsuuteni suosikki-poikakirjoihin. Esim. Vaahteramäen Eemeliin, Robinson Crusoeen jne. Booriing. Ei kiinnnosta. Tänä jouluna joulupukki toi Mauri Kunnaksen Suomen historian. Eipä sekään kiinnostanut. Kuten ei Stigan pöytälätkäkään. Se kun on niin vaikea. En koskaan muista omasta lapsuudestani valittaneeni että joku peli oli liian vaikea. Jos oli, harjoileltiin, eikä heti vaan annettu olla. Mutta pöytälätkäkavereita en siis saanut.

Olen joskus kysellyt mitä nämä tyttölapseni haluavat tehdä. Uiminen on suosikki. Eli värjöttelemistä altaan reunalla tai kesäisin rannalla näitä kahta vahtiessa. Hetkeksikään ei voi huomio herpaantua (tietenkään), joten aikuiselle aika raskaita reissuja. Sitten toivomuksissa on Hoplopit, Leo´s leikkimaat ja trampoliiniparkit sun muut. Aivan pirun kallista ajanvietettä pidemmän päälle. Ja aikuisille noissa ei juuri ole mitään.

Tykkäisin itse esim. käydä museoissa, huvivenesatamassa katsomassa paatteja, vierailla vaikka vanhoissa linnoissa, tehdä metsätöitä ja telttailla jne. Mutta kun tyttöjä kiinnostaa vaan niin eri asiat kuin mistä miehenä olisin kiinnostunut.

Salaa toivonkin että kasvavat tuosta isommiksi ja keksivät sitten omaa tekemistä niin minäkin pääsen niinä päivinä kun lastenhoitovastuu on minulla, viettämään omaa aikaani. Nykyisinkin pienempi 6vee viettää ison osan ajasta kavereilla naapureissa ja isompi tabletilla/pelikoneella jne.

Nämä on taas niitä asioita mitä ei saisi sanoa ääneen eikä kukaan koti-isä tilitä missään perhelehdessä, missä ei päivääkään lasten kanssa vietettyä aikaa heitettäisi pois. Keksiikö joku joteni mielekästä tekeämistä isälle tyttölasten kanssa tai onko muilla isillä samanlaisia kokemuksia/ajatuksia? Vai onko kaikki vaahtokarkkia ettekä sekuntiakaan antaisi pois?

Uimaan voi mennä kylpylään ja altaaseen lasten kanssa telmimään. Miksi pitäisi olla altaan reunalla? Jos lapset eivät osaa uida, niin sen opettelussa on yhteistä tekemistä ja jos osaavat, niin sittenhän yhdessä uiminen on helppoa. Uimisen jälkeen voi sitten mennä jätskille tai kahville ja jutella lapsille tärkeistä asioista.

Trampoliinipuistossa voi isäkin pomppia, ja jos lapset tuollaisesta vauhdista pitävät niin miksei vaikka yhdessä seinäkiipeilemään? Kyllä aikuisen mielen pitää myös lastenelokuvaan silloin tällöin taipua, kysehän on juuri lasten elämään osallistumisesta.

Juuri tuon ikäisinä on hetki, jolloin on hyvin helppo vieraantua omista lapsista. Ei pidä ajatella että tekemisen pitää olla ratkiriemukasta isänkin mielestä, vaan enemmänkin sitä että osallistumalla lasten toisinaan tylsäänkin arkeen luo suhteen, joka toimii myös teini-iässä. Jos lapset oppivat, että omat asiat ovat isän mielestä tylsiä, niin eihän he kohta niistä edes kerro.

Heitä siis mielestäsi ajatus siitä, että lasten kanssa vietetty aika pitäisi olla aina sinun mielestä ratkiriemukasta ja ota se osana vanhemmuutta. Tutustu omiin lapsiisi ja heidän ajatuksiinsa, voi olla että sitä kautta löytyy myös enemmän mielekästä yhdessä tekemistä.

Meidän pian 14 v. tyttö käy kyllä mielellään isänsä kanssa elokuvissa, molemmat pitävät scifistä 🙄

Meillä kyllä 14v voi ihan hyvin lähteä vanhemman kanssa leffaan. Just sovittiin, että raahautuu mun kanssa Ateneumiin jos mennään sen jälkeen syömään johonkin pihvipaikkaan. Jokaiselle jotakin:) Ollaan siis äiti ja poika. Tuo leffaan ja syömään isän ja kaverin kanssa kuulosti mun korvaan ihan hyvälle ajatukselle. 

Mitä tyttö harrastaa (voisiko siitä keksiä jotain) tai miten kulkee harrastukseen? Harrastuksen kuskausreissut on kanssa hyviä hetkiä tarinointiin. Tuo ruoan yhdessä miettiminen ja tekeminen oli kanssa minusta hyviä ajatuksia. Ehkä sitä tulevaa vauvaa ei kannata joka välissä tuoda esille, koska mikäänhän ei teinin mielestä ole ällömpää kuin selvä todiste siitä, että vanhemmat harrastaa seksiä. Eiköhän se tuosta kuitenkin selviä ja hienoa, että haet uutta yhteyttä tyttöön. 

Onko taloudellisesti mahdollista lähteä vaikka viikonloppureissuun tytön kanssa, tyttö päättää kohteen (budjetissa pysyvän)? 

Yksi työkaveri kertoi aikanaan alkaneensa tehdä ruokaa (useampi laji) teineille. Näin ne joutuivat istumaan pöydässä pidempään ja tuppisuuna eivät kuulemma kehdanneet olla. Jutun oli aloittanut niin, että oli teinillä joku kaveri käymässä ja kaikki tulivat syömään. Kaverin ollessa paikalla ei kehdannut juputtaa. Näin sai keskusteluyhteyden myös niihin kavereihin. Sitten jutusta tuli tapa ja teinit tulivat porukalla mukaan ruoanlaittoon ja pöydässä oli kuulemma useinkin lasten kavereita. Työkaveri kehui systeemiä vaikka siihen vähän rahaa paloikin. Keskusteluyhteys säilyi koko murrosiän ja bonuksena oli yhteys myös teinin kavereihin

Vierailija kirjoitti:

Eli tyttö sais valita värit ja yhdessä maalaisitte. Voisi saada esim. uuden päiväpeiton ja tyynyt sängylleen ja vaika jonkun taulun, julisteen tms.

Tosin jos olisin se sairaalassa makaava äiti niin repisin pelihousuni kun "mun alueellani" olis pistetty tuulemaan poissa ollessani.

Miten se on “sun alue”? Onneksi en ole sun mies. Se lapsi on molempien

Plussaa että havahduit tuohon. Itse olin 11 v. kun pikkuveli syntyi ja sen jälkeen perheen prioriteetit muuttuivat pysyvästi tyyliin pikkuveli aina ykkönen.

Tosin veljelle kunniaksi, että pysyi siitä huolimatta fiksuna tyyppinä. Äidin kanssa olen henkisesti aika etäällä ja ole sentään jo oman perheen perustanut aikuinen. Oman lapsen murrosikä vain nosti omat muistot mieleen.

En tiedä mitä teille suosittelisin, mutta vielä kun asuin kotona tapasimme isäni kanssa joskus viikonloppuisin (yleensä perjantaina) kuunnella uudesta hienosta älyteeveestä YouTuben kautta musiikkia. Molemmat valitsimme vuorotellen biisin jonka näytimme toisillemme ja sitten kuunneltiin niitä ja kommentoitiin mielipiteitä. Itselläni oli tuolloin menossa se perinteinen teinien raskaamman musiikin kausi ja isäni on koko ikänsä kuunnellut raskaampaa musiikkia. Ihan mahtavia muistoja noista illoista❤️

Vaikka ne teinit joskus ovat etäisiä (itse olen ollut koko ikäni etäinen vanhemmistani. Vieläkin, mutta vähemmän kuin ennen) niin kyllä heille on tärkeää yhteinen aika vanhempien kanssa ja uskon että yhteinen aika on tärkeää vanhemmillekkin. Tehkää yhteisiä muistoja nuorienne kanssa vielä kun voitte, lapset kasvaa todella nopeasti ja kohta ovat jo muuttaneet omilleen

Korttia voi pelata tai lautapelejä. Itse muistan mukavana kun mökillä pelattiin isän kanssa korttia koko viikon.

Kyllästynyt isä kirjoitti:

6-ja 9-vuotiaiden lasten isänä tuntuu jotenkin tyhjältä kun mikään, mitä koitan keksiä yhteistä tekemistä, ei tunnu kiinnostavan. Ulkoilemaan noita ei saa kuin saatananmoisen tappelun jälkeen. Sitten kun on puoli tuntia pukemisen ja alkumatkan mankumisen jälkeen saanut matkaa taitettua, saattaa kävelyretki ollakin lopuksi "ihan kiva".

Lapset haluavat katsoa lasten elokuvia. Aikuiselle mielelle ne vaan ovat jotenkin haukotuttavia. Ei jaksa ja pian kömminkin kesken elokuvan esim päivätorkuille.

Olen yrittänyt tutustuttaa tyttöjä lapsuuteni suosikki-poikakirjoihin. Esim. Vaahteramäen Eemeliin, Robinson Crusoeen jne. Booriing. Ei kiinnnosta. Tänä jouluna joulupukki toi Mauri Kunnaksen Suomen historian. Eipä sekään kiinnostanut. Kuten ei Stigan pöytälätkäkään. Se kun on niin vaikea. En koskaan muista omasta lapsuudestani valittaneeni että joku peli oli liian vaikea. Jos oli, harjoileltiin, eikä heti vaan annettu olla. Mutta pöytälätkäkavereita en siis saanut.

Olen joskus kysellyt mitä nämä tyttölapseni haluavat tehdä. Uiminen on suosikki. Eli värjöttelemistä altaan reunalla tai kesäisin rannalla näitä kahta vahtiessa. Hetkeksikään ei voi huomio herpaantua (tietenkään), joten aikuiselle aika raskaita reissuja. Sitten toivomuksissa on Hoplopit, Leo´s leikkimaat ja trampoliiniparkit sun muut. Aivan pirun kallista ajanvietettä pidemmän päälle. Ja aikuisille noissa ei juuri ole mitään.

Tykkäisin itse esim. käydä museoissa, huvivenesatamassa katsomassa paatteja, vierailla vaikka vanhoissa linnoissa, tehdä metsätöitä ja telttailla jne. Mutta kun tyttöjä kiinnostaa vaan niin eri asiat kuin mistä miehenä olisin kiinnostunut.

Salaa toivonkin että kasvavat tuosta isommiksi ja keksivät sitten omaa tekemistä niin minäkin pääsen niinä päivinä kun lastenhoitovastuu on minulla, viettämään omaa aikaani. Nykyisinkin pienempi 6vee viettää ison osan ajasta kavereilla naapureissa ja isompi tabletilla/pelikoneella jne.

Nämä on taas niitä asioita mitä ei saisi sanoa ääneen eikä kukaan koti-isä tilitä missään perhelehdessä, missä ei päivääkään lasten kanssa vietettyä aikaa heitettäisi pois. Keksiikö joku joteni mielekästä tekeämistä isälle tyttölasten kanssa tai onko muilla isillä samanlaisia kokemuksia/ajatuksia? Vai onko kaikki vaahtokarkkia ettekä sekuntiakaan antaisi pois?

Kokeilepa noita ehdottamasi asioita niin, että lähdet yhden lapsen kanssa kerrallaan. Lapsi ansaitsee sitä kahdenkeskistä aikaa vanhempien tai jomman kumman vanhemman kanssa. Samanikäiset tytöt, toimii meillä. Meillä nuoremman tytön kanssa isä lähtee pyöräilemään ja pallokentällä, jossa pelätään jalista, korista ja Sählyä, tai menevät leikkipuistoon yhdessä tai metsälenkillä. Vanhemman kanssa isä viettää aikaa luontoretkellä, telttaretkellä, soudellen ja kalastaan. Vanhemmalle lukee myös seikkailukirjoja. Tosin ne meidän oman lapsuuden kirjat ei nykylapsia kiinnosta. Eli salaisuus on tehdä lapsen kanssa kahdestaan juttuja, jakamaton huomio siis.