Lue keskustelun säännöt.
En ihmettele ettei lasten urheiluseuroihin löydy harrastajia kun asenne on
18.11.2012 |
että pitää olla valmiiksi hyvä. Tarkoitan nyt lasten asennetta toisia lapsia kohtaan. Tiedän, tiedän, lapset ovat lapsia, mutta silti.
Jos et heti osaa, heti ole hyvä tai valmiiksi taitava, niin välittömästi tulee "Tuo on huono!" Onko ihmekään, ettei osanottajia löydy? Kuka vanhempi haluaa viedä lapsensa kiusattavaksi? Vähän arempi saattaisi haluta oppia ja yrittää, mutta kuka viitsii kun asenne on tuo? Olen jutellut tästä vanhempien kanssa ja kuullut tarinoita miten eräskin poika olisi halunnut aloittaa jalkapallon, muttei viitsinyt kun ei ollut omasta mielestään riittävän hyvä. Tai vaihtoehtoisesti vanhemmat eivät halua lapsen aloittavan jalkapalloa, koska siellä on niin paljon kiusaamista. Miten voi olla näin? Herkemmät syödään aamupalaksi.
Valmentajien pitäisi puuttua tuohon. Osa puuttuukin todella hienosti, mutta osa ei korvaansa lotkauta. Eli älkööt huonot vaivautuko, muuten meidän joukkue ei voita? Meillä on kokemusta kahdesta lajista, kahdesta joukkueesta. Toisessa valmentaja puuttui heti ja toisessa annetaan olla.
Miten teillä?
Kommentit (3)
joka on lempeä, mutta määrätietoinen. Suomalainen apuvalmentaja on kireä ja tiuskii täysin turhista asioista. Pojat ovat 7-vuotiaita. Jos tuo apuvalmentaja olisi päävastuussa, meidän perhe häipyisi harrastuksesta samantien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika harrastaa joukkuelajia ja on siinä melko huono. On todennut asian itse, koskaan ei ole kuulemma kukaan mitään sanonut. Olen joskus seurannut harkkoja ja pelejä ja en ole koskaan joukkueessa huomannut, että pojat olisi toistensa hommia kommentoineet. Valmentajat myös vaikuttavat sellaisilta, että heti tulisi palautetta jos moista heidän kuullen esiintyisi. Päihteisiin on valmentajien toimesta varsin tiukka kanta, joka koskee pelaajia ja mukana olevia aikuisia pelireissuilla. Mä en tietysti tiedä mitä valkut puhuu keskenään, mutta ulos se ei näy.
laittaa poikiani joukkuelajeihin, koska tein ennen lapsia vapaaehtoistyötä seurojen nuorisotyössä. Se asenne sen tervehenkisen kulissin takana oli järkyttävä. Se oli vain heikosti peiteltyä aggressiivisuuden ihannointia, bonuksena runsas päihteiden käyttö. En mä jaksanut kuunnella sitä ohjaajien ja valmentajien törkeää kielenkäyttöä ja paskanjauhamista heti kun tuli vähänkään epävirallinen tilaisuus.
En mä halua, että minun lapseni pitää esikuvanaan tuollaisia ihmisiä, kun parempaakin on tarjolla, muissakin urheilulajeissa.