Te joilla ei ole videokameraa, eikö harmita, ettei ole kunnon muistoja lasten lapsuudesta?
Kävin juuri vanhoja kotivideoita läpi ja miten paljon sitä unohtaakaan esim 5 vuodessa, saati 15 vuodessa! Niitä on niin kiva katsoa näin vuosien jälkeen. Aina kuvattu pieni pätkä jouluaatosta, juhaannuksesta, äitienpäivästä, synttäreitä, lomamatkoilta tietty ja ihan tavallisia arjen tilanteitakin, ne on niitä parhaita.
Kommentit (23)
Videoiden lisäksi minulla on kuvia ja kuvat on katsotuimpia. Videoita katsoessa tulee vieläkin aivan liian kova suru ja ikävä. Kuolemasta on kuitenkin jo kolme vuotta. Mutta parhaimmat muistot on silti mielessä!
menetän lapseni, mulla on sentään ne videot.
ap.
mutta minulle riittää ne "videot" jotka ovat sydämessäni (tai siis aivoissa jos tarkkoja ollaan). Aika saakin ne kullata ja osa joutaa vaikka unohtua.
Albumit täyttävät kolme isoa vaatekaapin yläkaappia. Dioja on häkkivarasto tupaten täynnä. Arvaa vaan ap, miten onnellisia olemme näistä muistoista ja kuinka usein niitä katselemme. Not.