Lisää päivähoitokeskustelua; Isompi hoidossa kun äiti kotona vaiko ei?

Meillä esikoinen ei ole hoidossa, mutta ikääkin oli vasta 1v 8kk vauvan syntyessä ja jäin suoraan hoitovapaalta uudelle äitiyslomalle. Mutta jos tilanne olisi ollut toinen: esikoinen vanhempi, tottunut hoitopaikkaan ja kavereihin, ei olisi kerhoja jne jne, niin EHKÄ esikoinen olisi hoidossa nytkin. En tiedä kun en ole koskaan moisia päätöksiä joutunut tekemään tai edes tosissani miettimään. Uskon kuitenkin, että jokainen tekee nämäkin päätökset ihan oman perheensä eduksi ja lastensa parhaaksi. Minä en jaksa muiden päätöksistä kantaa huolta. Ei mutta, hei! Niinhän se olikin, että koska minä hoidan kahta pientä lasta kotona niin eihän kukaan muukaan saa esikoistaan pitää hoidossa kodin ulkopuolella. :0P



Milloin muuten äidin omasta jaksamisesta huolehtimisesta on tullut paha asia? Nykyään kun harvalla on ympärillä isovanhempia, jotka voisivat ottaa suurempaa vastuuta perheen muista lapsista kun vauva syntyy, täytyy sukulaisten muodostamille tukiverkostoille löytää vaihtoehtoja jos tilanne sitä vaatii. Täytyy muistaa, että jokaisella on omat syynsä valintoihinsa ja he kantavat myös tekemiensä valintojen seuraukset. Ulkopuolisten paheksunta ja moraalisaarnat eivät varmasti paljon paina.

Sen, minkä tämän asian jatkuva jauhaminen on ainakin minulle opettanut on, että vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi ja perustelisi, niin mielipidettä ei muuteta. Ei puolin eikä toisin. Siksi tässä ei olekaan mitään järkeä, suu vaahdossa puolustetaan omaa näkökantaansa pysähtymättä ollenkaan miettimään, että hei tuossahan voi olla pointti.



Meillä esikoinen ei ollut hoidossa ollutkaan kun kakkonen syntyi, eikä häntä hoitoon laitettu. Ikäeroa oli 1v7kk. Kun nuorempi oli 1v, lähtivät molemmat pph:lle. Siellä olivat siihen asti kun sain kolmannen lapseni joka syntyi sektiolla. Synnytyksen jälkeen isommat kaksi lasta siirtyivät päiväkotiin, koska a) itse en saanut nostella edes vauvaa, saati sitten isompia (2v2kk ja 4v) ja b) kaksivuotiaalla oli puheenkehityksen viivästymä, joten hän tarvitsi tarhaa tukipalveluna puheenkehitykselle. Isommat menivät hoitoon kymmeneksi ja hain heidät kolmelta pois, eli hoitopäivä oli 5h/pvä 4 pvää/vko. Tässä siis syyt, miksi meillä lapset oli hoidossa vaikka itse olin vauvan kanssa kotona. Minulle on ihan yks hailee ymmärtääkö muut meidän ratkaisuja. Ja kenenkään paikkaa ei meidän lapset vieneet, sillä jokaisella lapsella pitää olla päivähoitopaikka.

Olkoon. Vaikka kuinka kertoisit ja todella rautalangasta vääntäisit omat syysi, niin silti se vaan ei mene jakeluun joillekin (tai sitten he eivät ole viitsineet koko ketjua edes lukea ennen kuin kommentoivat).



Vaikka syitä esittäisit miljoona pätevää ja erilaista, niin silti nämä vastustajat ovat tietävinään ainoan absoluuttisen totuuden, joka jokaisen kohdalla on tämä sama: Isommat laitetaan hoitoon vauvan tieltä aina vain ja ainoastaan sen vuoksi, koska niitä " ei jakseta hoitaa" . Ja samalla " viedään hoitopaikka sitä oikeasti tarvitsevalta" .



Omalla kohdallani kumpikaan ei pidä paikkaansa mutta sehän ei ketään kiinnosta - pääasia on saada vastustaa ja syyllistää ja päteä. Kukaan näissä keskusteluissa ei vielä ole kommentoinut perustellen, miksi minun syyni pitää esikoinen osa-aikaisena päivähoidossa olisivat " ei-hyväksyttäviä" tai voinut rehellisesti sanoa, että eivät tekisi SAMASSA tilanteessa samoin. (Vaikka en todellakaan kenenkään vauvapalstalaisen hyväksyntää tähän asiaan tarvitsekaan.)

Jos ei kerran kiinnosta niin miksi vastata ylipäätään.

Pointtini oli vain se, että koska varsinkin Helsingissä ei ole ylimääräisiä paikkoja tarhassa. Tai jos sattuu saamaan niin toisella puolella kaupunkia. Onneksi meillä kävi hyvin kun saatiin kodin läheltä pph, viimetingassa kylläkin.

Ok, lapset tarvitsee virikkeitä mutta eikö niitä saa muualla kuin päiväkodissa?

Mielipide on vain mielipide.

Anteeksi nyt vain jos jonkun mieltä pilasin!!!! Rupes vaan niin sapettamaan taas tää asia...

ymmärrän pointtisi päivähoitopaikkojen vähyyden suhteen. Muistan, että etsiskelit pojallesi päivähoitopaikkaa samoihin aikoihin kuin minä omalleni. Tilanteemme taisi olla aikalailla samanlainen: kunnallinen hoitopaikka ei ollut mitenkään itsestäänselvyys. Sitä en muista, saiko lapsesi lopulta kunnallisen pph:n vai löysittekö yksityisen?



Meidän onneksemme löysimme pojallemme yksityisen perhepäivähoitajan, kun Helsinki ilmoitti, ettei pojallemme löytyisi lähimailtakaan päivähoitopaikkaa. Olen iloinen tuosta paikasta, mutta samalla pistää itsekin välillä vihaksi se, miten huono päivähoitotilanne täällä on. En kuitenkaan syytä siitä niitä äitejä, joiden lapset ovat ns. virikelapsina hoidossa, sillä itsekin toivoisin pojalleni osa-aikahoitoa, kun meidän toinen lapsemme syntyy. Syytän ennemminkin huonoa päivähoitopolitiikkaa: esim. meidän alueellamme lakkautettiin päiväkoteja samaan aikaan, kun lähialueelle rakennettiin kohtuuhintaista pien-/kerrostaloaluetta joka veti lapsiperheitä alueelle. Eikä asuinalueellamme ole mitenkään pystytty asiaa hoitamaan. Alueelle on mm. kaavoitettu uusi päiväkoti, mutta rakennushankkeet ovat jäissä.



Ymmärrän kyllä, että jos hyvän hoitopaikan löytää, ei siitä halua luopua, kun toinen lapsi tulee taloon. Meidän tapauksessamme pojalle tulee joka tapauksessa joskus päivähoitopaikan vaihdos, sillä haluan pojan päiväkotiin jossakin vaiheessa (pph ei mielestäni ole paras vaihtoehto isolle lapselle, jos muut hoitokaverit ovat ihan pieniä vauvoja). Mutta jos meillä nyt olisi se kullanarvoinen päiväkotipaikka olemassa, en missään nimessä siitä luopuisi, vaikka kotona olisinkin. Itsekästä - tiedän - mutta jokainenhan meistä oman lapsensa parasta ajattelee.

....itsekin olin aiemmin sitä mieltä, että jos äiti on kotona niin lapsia ei tarhaan viedä.



Mutta. Kun itse palasin työelämään tyttäreni (nyt 2,5v) syntymän jälkeen, satuin saamaan hänet maailman ihanimpaan päiväkotiin. Tässä päiväkodissa on aivan fantastinen henkilökunta ja he ovat tukeneet minua tyttäreni kasvatuksessa niin ihanalla tavalla, että olen varmasti parempi äiti heidän ansiostaan. He todella ottavat lapset yksilöinä huomioon ja kunnioittavat vanhempien näkemyksiä ja toiveita. Ei varmaankaan tarvitse edes mainita erikseen että lapseni viihtyy päiväkodissa erinomaisesti.



Toista lasta ei meillä (vielä) ole, ole (vielä) tulossakaan.

Voin kuitenkin sanoa, että jos jossain vaiheessa niin onnellisesti kävisi, en todellakaan ottaisi tyttöä pois päiväkodista. En nimittäin mistään hinnasta luopuisi tästä paikasta, koska tiedän että palaisin äitiysloman jälkeen taas työelämään. Ja kuten Helmi ja Hippu, haluaisin varmistaa että tyttöni (ja toivottavasti myös mahdollinen sisarus) pääsisi ä-loman jälkeen tähän samaan päiväkotiin. Mitään kerhosysteemejä en edes alkaisi vuoden takia virittelemään, vaan lyhentäisin nykyistä hoitopäivän ja/tai viikon pituutta.

että päivähoidon puolustajat eivät suostu asiallisesti keskustelemaan aiheesta yhdessä ja samassa aloituksessa, vaan tekevät uusia aloituksia kuin sieniä sateella.



Tarkoituksena on siis ainoastaan mitätöidä muiden mielipiteet ja perustelut ja jatkaa samaa paheksunnan ja moralisoinnin linjaa ilman yritystäkään asialliseen keskusteluun tai toisten mielipiteiden kunnioitukseen.



Tästä aiheesta on tehty lukuisia aloituksia viimeisen viikon aikana, miksi jälleen uusi aloitus? Ilmeisimminkään alkuperäisellä (ja muilla uusien aloitusten tekijöillä, jotka kaikki - kas kummaa - ovat päivähoidon vastustajia) ei ole minkäänlaisia resursseja todelliseen keskusteluun ja argumentit ovat loppuneet aikoja sitten. Uusien aloitusten tarkoitus on, että jossain vaiheessa kukaan ei enää jaksa asiallisesti perustella ja alkuperäinen saa rauhassa paasata omaa putkiaivoista ajatustaan.



Herääkin kysymys, onko henkilön mielenterveys enää kunnossa, jos samasta aiheesta jaksaa kerta toisensa jälkeen aloittaa uuden ketjun? Onko ainoaksi elämänsisällöksi tullut toisten paheksuminen, arvostelu ja moralisointi? Puuttuuko omasta elämästä sisältö, vai onko itsetunto niin maassa, että sitä pitää yrittää nostaa keinolla millä hyvänsä? Tai ehkäpä kyseessä on yksinomaan kateus: itse ei uskalleta laittaa lasta hoitoon, vaikka mieli tekisi (ja ilmeisimmin tarve olisi...)...

Helmi_ja_Hippu:

Olkoon. Vaikka kuinka kertoisit ja todella rautalangasta vääntäisit omat syysi, niin silti se vaan ei mene jakeluun joillekin (tai sitten he eivät ole viitsineet koko ketjua edes lukea ennen kuin kommentoivat).

Vaikka syitä esittäisit miljoona pätevää ja erilaista, niin silti nämä vastustajat ovat tietävinään ainoan absoluuttisen totuuden, joka jokaisen kohdalla on tämä sama: Isommat laitetaan hoitoon vauvan tieltä aina vain ja ainoastaan sen vuoksi, koska niitä " ei jakseta hoitaa" . Ja samalla " viedään hoitopaikka sitä oikeasti tarvitsevalta" .

Eihän kukaan yksin räyhää. Tuntuu kummalta tuo kommenttisi, että " nämä vastustajat ovat tietävinään...." . Niinhän " te puolustajatkin" olette tietävinänne vai olenko nyt ihan väärillä jäljillä? Onko joku " teistä puolustajista" korjannut kantaansa käydyn väittelyn perusteella? En ole moista huomannut. Ettei nyt taas vain nähtäisi se oma napa ja sitä tuomalla tuotaisi muillekin tuijotettavaksi....

Rautalangasta siis ole hyvä:

Täällä näille " vastustajille" ei millään tunnu kelpaavan, kun joku " puolustaja" sanoo syyksi vaikkapa halun hyvän hoitosuhteen säilymiseen, koska aikoo joka tapauksessa palata töihin pian. Tällaiselle kommentille ei korvaa lotkauteta - eikä tähän osata mitään järkevää vastakommenttia antaa - vaan jatketaan jankuttamista siitä, kuinka laiskat äidit vaan vievät esikoisen hoitoon koska eivät näitä jaksa hoitaa. Vaikka tämä todellakaan ei suurimmassa osassa tapauksia todellakaan pidä paikkaansa.

Tuo " vastustajat ovat tietävinään" tarkoitti juuri tätä; ainoa syy tietenkin voi olla vain tuo kamala laiskuus ja siitä täytyykin sitten paasaamalla paasata ja kertoa kuka on oikeutettu lapsia hankkimaan ja kuka ei.

Kantaansa tuskin kukaan näiden väittelyiden perusteella tulee muuttamaan - ja miksi pitäisikään. Kyllä jokaikinen omaa tilannettaan on varmasti sataan kertaan miettinyt ja löytänyt (toivottavasti) sen itselle parhaan vaihtoehdon. (Poikkeuksen tietenkin muodostavat ne, joilla tätä tilannetta ei vielä edes ole ollut oikeassa elämässä ja siksi voivat vain kuvitella miten itse toimisivat...)

3.kerta:

Eihän kukaan yksin räyhää. Tuntuu kummalta tuo kommenttisi, että " nämä vastustajat ovat tietävinään...." . Niinhän " te puolustajatkin" olette tietävinänne vai olenko nyt ihan väärillä jäljillä? Onko joku " teistä puolustajista" korjannut kantaansa käydyn väittelyn perusteella? En ole moista huomannut. Ettei nyt taas vain nähtäisi se oma napa ja sitä tuomalla tuotaisi muillekin tuijotettavaksi....

niin sillä todellakin on vissi ero jos joku (lue " vastustajat" ) on tietävinään miksi joku TOINEN toimii kuten toimii tai jos joku (lue " puolustajat" ) ihan oikeasti tietää miksi ITSE toimii kuten toimii.

katsoa löytyykö muita joilla samanlainen mielipde. Mutta nähtävästi ei molellakaan ole. Ja eihän näihin viesteihin tarvitse vastata jos siltä tuntuu. Jätän ainakin itse mieluummin vastaamatta kun haukkua toisia ihmisä lyttyyn. Keskustelkaamme rakenatavssa hengessä.



Sinulle Pepper. Poikamme on ollut yksitysellä pph:lla nyt vuoden alusta eli kohta vuoden. Löytyi heti maanantaina kun olin edellisenä perjantaina ilmoittanut töihinpaluustani työnantajalle. Eli meni siinä yksi viikonloppu miettiessä, mitä tuli tehtyä. Hän on kyllä aivan ihana ihminen, hieman vanhempi nainen joka ollut " alalla" parikymmentä vuotta ja kaiken lisäksi hän on entisen luokkakaverini äiti. Poika viihtyy siellä todella hyvin eikä haluaisi päivän päätteeksi pois ollenkaan. Olen myös miettinyt sitä, että vaihdan pojan tarhaan kun vanhempi, että saisi iksäistään seuraa. Jää sitten nähtäväksi miten käy.



Tää meikäläisen sapetus koko asiaa kohtaan johtuu taas siiät kun tuttavani on etsimässä paikaa lapselleen ikä niitä tahdo olla. Oli kuulemma kysellyt paikan perään mutta kukaan ei halua luopua. Tiedän tunteen varsin hyvin kun paikaa ei ole ja töihin pitäisi mennä.



Hyvää joulun odotusta kaikille kuitenkin.

asiasta. En ehtinyt muuta kuin silmäillä kirjastossa mutta jotain asiaan liittyvää siinä käsiteltiin.

Teillä onkin sitten aivan samanlainen tilanne kuin meilläkin :). Meidän poika aloitti yksityisellä niinikään vuoden alussa eli " hoitouraa" on kohta takana vuosi. Meilläkin poika on viihtynyt todella hyvin hoitopaikassaan, ainoana miinuksena on hoitomatkan pituus. Kesällä matkan vielä käveli, mutta nyt on pakko harkita toisen auton hankintaa.

Kyllä minuakin jurppii aina välillä nämä hoitopaikka-asiat. Käytännössä meidän alueellamme hoitopaikan voi hyvällä tuurilla saada vain syksyisin. Vuodenvaihteessa paikkaa hakevia on ohjattu jopa 10 km päähän. Naapurissa on paljon sellaisia lapsia, jotka ovat ensin aloittaneet vuoden vaihteessa jossain päiväkodissa kilometrien päässä ja sitten muutaman kuukauden kuluttua siirtyneet lähipäiväkotiin. Eipä ole kauhean kiva tilanne lapselle.

Itseänikin pelottaa jo näin etukäteen, miten sitten tulevaisuudessa käy, kun pitäisi saada poika ja hänen tuleva sisaruksensa hoitoon. Minäkin tosiaan tiedän sen tunteen, kun pitäisi saada lapsi hoitoon, mutta hoitopaikkatarjonta on ei-oota.

mickemamma:

Sinulle Pepper. Poikamme on ollut yksitysellä pph:lla nyt vuoden alusta eli kohta vuoden. Löytyi heti maanantaina kun olin edellisenä perjantaina ilmoittanut töihinpaluustani työnantajalle. Eli meni siinä yksi viikonloppu miettiessä, mitä tuli tehtyä. Hän on kyllä aivan ihana ihminen, hieman vanhempi nainen joka ollut " alalla" parikymmentä vuotta ja kaiken lisäksi hän on entisen luokkakaverini äiti. Poika viihtyy siellä todella hyvin eikä haluaisi päivän päätteeksi pois ollenkaan. Olen myös miettinyt sitä, että vaihdan pojan tarhaan kun vanhempi, että saisi iksäistään seuraa. Jää sitten nähtäväksi miten käy.

Tää meikäläisen sapetus koko asiaa kohtaan johtuu taas siiät kun tuttavani on etsimässä paikaa lapselleen ikä niitä tahdo olla. Oli kuulemma kysellyt paikan perään mutta kukaan ei halua luopua. Tiedän tunteen varsin hyvin kun paikaa ei ole ja töihin pitäisi mennä.

Hyvää joulun odotusta kaikille kuitenkin.

Vauva on pian 5-kuinen ja esikoiseni lähes 3-vuotias. Hän on alkanut toden teolla vaatimaan ikäistään seuraa ja virikkeitä viime aikoina, siis aina pitäisi mennä tutuille kylään, puistoon tai muualle ja ainahan se ei onnistu, joten lapsi pahoittaa helposti mielensä ja alkaa kiukutella kotona. Parhaani yritän, mutta aina se ei todella haastavan vauvan takia riitä.



Nyt sitten puistosta ehdotettiin lapselleni leikkikoulua vuoden alusta, se olisi 2-3 kertaa viikossa ja 3-4 tuntia kerrallaan. Menee kerhosta, mutta on varmasti sekä minulle että lapselleni todella tarpeellinen. Itse saan hetken hengähtää tai panostaa kunnolla hankalaan vauvaani ja esikoiseni saa kaipaamaansa seuraa ja toimintaa. Ei hullumpi ratkaisu minusta! Kokopäivähoitoon en esikoistani missään nimessä antaisi, mutta tällainen kompromissiratkaisu tuntuu hyvältä.

että on törkeää viedä esikoinen hoitoon jos jää kotiin vauvan kanssa. Onhan niitä kerhoja, leikkipuistoja ja puistotätejä, jonne voi viedä lapsen ' virikkeitä' saamaan.

Muutimme pois Helsingistä maaseutukuntaan pieneen taajamaan, ja lapsi aloitti päivähoidon ensimmäistä kertaa 4-vuotiaana. Alku oli todella vaikeaa, nyt on sopeutunut ja saanut kavereita. Saman ikäistä seuraa ei sittten päiväkodin jälkeen olekaan tarjolla.

Nyt on kakkonen tulossa, eikä tulisi MIELEENKÄÄN ottaa esikoista kokonaan pois hoidosta. Johan me sekoaisimme täällä kotona kolmestaan, varsinkin kun mies on joka päivä iltaan asti töissä. Esikoinen todellakin tarvitsee kavereita ja muutakin tekemistä kun yksinään leikkiminen omalla pihalla. Aivan eri asia tietysti olisi jos täällä olisi vaikka avoin päiväkoti - tai edes ihmisiä päivisin puistossa!



Eli toisten valintoja on aika huono arvostella, elämäntilanteet ovat niin erilaisia.

mami75:

Muutimme pois Helsingistä maaseutukuntaan pieneen taajamaan, ja lapsi aloitti päivähoidon ensimmäistä kertaa 4-vuotiaana. Alku oli todella vaikeaa, nyt on sopeutunut ja saanut kavereita. Saman ikäistä seuraa ei sittten päiväkodin jälkeen olekaan tarjolla.

Nyt on kakkonen tulossa, eikä tulisi MIELEENKÄÄN ottaa esikoista kokonaan pois hoidosta. Johan me sekoaisimme täällä kotona kolmestaan, varsinkin kun mies on joka päivä iltaan asti töissä. Esikoinen todellakin tarvitsee kavereita ja muutakin tekemistä kun yksinään leikkiminen omalla pihalla. Aivan eri asia tietysti olisi jos täällä olisi vaikka avoin päiväkoti - tai edes ihmisiä päivisin puistossa!

Tässä olet oikeassa. Aika iso osa täällä kommentoivista ja näitä päiväkotipaikkojen viejiä paheksuvista tuntuu ainakin tuon vaihtoehtoisen hoito/kerhotarjonnan puolesta asuvan isommissa kunnissa/kaupungeissa. Hieman pienemmissä kunnissa asuville ei ole tarjolla puistotätejä, avoimia päiväkoteja eikä aina kerhojakaan.

Minunkin kunnassani alkoi avoin päiväkoti vasta vuodenvaihteessa, mutta se on tarkoitettu lähinnä sen kunnanosan asukkaille ja sinne pääseminen minun asuinpaikastani vaatii joko linja-autoilua (matkaa yli 5 km suuntaansa) maksaen omani ja 4 v lapsen matkat (3.80 e suuntaansa), vaunut&vauva ja liki 2 v ovat sentään ilmaisia tai sitten auton käyttöön. Täällä taas on tarjolla muuta, mutta puistotädeistä ei tässä maakunnassa ole edes kuultu. Tänäänkin kuljimme useamman puiston ohi, mutta kaikki olivat tyhjiä, kun katselin minne menisimme leikkimään lasten kanssa. Lopulta päädyimme keskenämme omaan pihaan.

Meillä kannatan omilla lapsillani kotihoitoa ja hoidossa he eivät koskaan ole olletkaan. Me asuimme aiemmin pienellä paikkakunnalla (alle 5000 henkeä) ja sielläkin syrjässä. Kavereita eikä puistoa ollut kävelyetäisyyden päässä, mutta meillä oli auto käytössä, sillä siellä ei mihinkään päässyt ilman autoa (neuvola, kaupat, isomman lapsen kerho ja kaikki oli yli 10km päässä). Kyseisessä kunnassa oli vain seurakunnan järjestämä kerho lapsille (tooosiii pitkine lomineen) ja seurakunnan perhekerho (myös pitkine lomineen), kunnan puolesta ei ollut mitään. Silti meillä onnistui seuran saaminen sopimalla äitien kesken. Ensimmäisen lapsen saatuani opettelin kyseisessä kunnassa luomaan oman sosiaalisen verkostoni äitikavereista (kaikki oli vierasta, koska ennen lasta en kunnan palveluita/toimintoja edes käyttänyt). Alkuun vauva-aikana kaipasin itse seuraa ja myöhemmin kyllä lapsikin kasvaessaan. Jotenkin minusta tuo oman sosiaalisen verkoston luonti kuului tuohon äitiyteen. Ei olisi tullut mieleenkään jäädä neljän seinän sisälle ja vaan omalle pihalle keskenään lapsen kanssa, varsinkin kun mies työssäkäynnin lisäksi rakensi taloa kaiken vapaa-ajan.



Muutimme kaupunkiin lasten ollessa 5,5v, 3,5v ja 3kk ja sen jälkeen olen aloittanut uudestaan sosiaalisen verkoston luontini täällä uudessa paikassa. Varsinkin nyt 4v keskimmäinen tietenkin kaipaa seuraa ja häntä ajatellen olen sopinut näkemisiä muiden äitien kanssa, tosin näemme silloin tällöin myös vanhoja äitikavereita lapsineen (tosin heidän lapsistaan eniten seuraa esikoille). Nyt isoin lapsi on jo esikoulussa ja keskimmäinen täällä kerhossa (kaksi kertaa viikossa). Puistoja on kävelyetäisyydellä, mutta ei niissä pahemmin väkeä käy. Uimarannat, pulkkamäet ja perhekerho ym. on parempia seuranhakupaikkoja.



Eli tässä yksi äiti, joka todellakin on asunut maalla (kavereita ei niin vaan saatavilla lähellä) ja silti kannattaa kotihoitoa. Tosin muutimme juuri lasten ja tiettyjen asioiden vuoksi pois sieltä (lähinnä koulumatkat, harrastukset ja myöhemmällä iällä tuleva lasten itse liikkuminen helpompaa). Itse olen sitä mieltä että tottakai lapsi tarvitsee jo tiettyyn ikään kavereita, mutta itse koen tuon kavereiden etsimisen/saannin lapselle kuuluvan osaksi äidin osaani. Minä siis etsin/hoidan seuraa ja leikkikavereita lapselleni ja samalla etsin itselleni äitiseuraa.