Jos miehesi tienaisi hyvin, niin uskaltaisitko jäädä pois vakituisesta työstäsi?

koska mä EN VAAN HALUA jäädä pois työelämästä.

käytettävissä omiin shoppailuihini kuin nytkin työssä ollessa, enkä joutuisi neuvottelemaan ostoksistani miehen kanssa. Eikä muutenkaan joutuisi senttiä venyttämään, niin joo jäisin heti. Muuten en.

Mutta mun mies oikeasti ei koe elättävänsä mua, ei narise rahamenoista eikä mun tarvitse anella häneltä mitään ruokarahoja. Monet miehethän haluavat olla perheessä ainoita tienaajia, mutta sitten alkavatkin valittamaan, kun rahaa ei enää riitäkään omiin harrastuksiin ja baarireissuihin ja sitten aletaan syyllistämään sitä vaimoa rahantuhlauksesta.

pitkään. Jos menisin joskus takaisin töihin, tarkoittaisi se täydellistä koulutusta uuteen ammattiin. Jos sitä molemmat puolisot haluaa, niin suosittelen.

Siis kotiin jääminen olisi minusta hauskaa. En myöskään usko, että mieheni kanssa tulisi mitään riitoja siitä miten rahaa käytetään. Rahat riittäisivät kyllä normaaliin elämään, mutta ei tietty mihinkään ylenpalttiseen elämään, mutta emme sellaista kaipaakaan.



Ainut ongelma on se, että minusta olen edesvastuuton kahden lapsen äiti, jos irtisanoudun työstäni, sillä mistä sitä koskaan tietää, että jos mies vaikka jättää minut. Mitään viitteitä tämmöisestä ei ole, mutta aika harvalla taitaa ollakaan etukäteen. Uuden työpaikan saaminen olisi alallani tosi haastavaa ellei jopa mahdotonta. Miten elättäisin lapseni, jos minulla ei olisi töitä?

Pelkäätkö, että miehesi ei täysin pitäisikään lupaustaan? Vai että sinä ehkä et olisikaan tyytyväinen kotona? Vai että jos jostaiin muusta tuntemattomasta syystä tulisi tarve, et enää saisikaan uudestaan töitä?



Minä en varsinaisesti pelkää mitään noista, mutta tiedän, että kakkoskohta pitäisi paikkansa kohdallani nopeasti. Minulla on työ, jota rakastan ja jota haluan tehdä, en pelkästään elääkseni, vaan muutenkin. Toisaalta jos mieheni olisiykköskphdan tyyppiä, en olisi hänen kansssaan. Kolmoskoohta - no se voisi tietysti toteutua, eikä työn saaminen kaikissa oloissa ole helppoa, mutta ei elämäänsä sellaiselle pelolle voi rakentaa.

Itseasiassa tuo 6000e palkka ei nyt ole niin iso summa, että olisin valmis jäämään pois työelämästä. En vaikka summa olisi nettona. Miljonäärejä voitais olla jotta alkaisin tekee puolen päivän työtä.

Serkkulla on kaksi todella menestyvää ravintolaa. Vaikka on miljoona omaisuus niin silti hän painaa pitkiä päiviä työmaalla. Ja hänen vaimo on ihan normaalisti töissä vakuutusvirkailijana joka ajelee toyota corolalla vaikka mies olisi valmis hankkimaan hänelle citymaasturin "turvallisuuden" vuoksi.

Mulla oli hyvä asema, mukava työ, mutta paljon poissaoloja kotoa, työmatkoja ym.



Mä jäin ja sain vastineeksi enemmän aikaa kotona lasten kanssa. Mies työllisti minut yritykseensä, jossa saan itse määrätä työaikani ja osan töistä pystyn helposti tekemään kotoa käsin. Palkkaakin hän luonnollisesti maksaa, joten asiat hyvin, mutta olenhan mä tietenkin nyt vähän mieheni varassa.



Mutta katunut en ole päivääkään. Koko perhe voi nyt paremmin kun äiti on enemmän läsnä.

koska pidän työstäni. Tekisin kyllä töitä silloin kun haluaisin ja opiskelisin, jos taloudellisesti mahdollista.



Olen pienipalkkaisella alalla, jossa tulot eivät nouse lisäkoulutuksen myötä (sairaanhoitaja), joten olisi mukava tehdä töitä vapaammalla aikataululla :)

tuon 6000€/kk. Ei ole koskaan tullut edes mieleen jäädä kotiäidiksi. Menot ovat asettuneet tulojen mukaisiksi; meillä on kolme lasta ja iso talo itäisessä Espoossa ja uusi toiveittenne mukainen huvila. Molemmilla on haastavat työt, joista saa muutakin kuin rahaa. Lapset ovat jo isoja ja olen joskus kysynyt heiltä, olisko ollut mukavampi jos olisin ollut kotona. Lapset ovat sanoneet että ehei,mukavampi että on ollut työssä käyvä äiti ja raha riittänyt mukavaan elämään kuin silloin tällöin useammin kotona leivottua pullaa ja sentinvenytystä.



Olen ollut lasten kanssa kotona 3 * vuoden vauvalomat ja myöhemmin 2 vuoden ulkomaankomennuksen ajan, kaikki lapset olivat silloin jo koululaisia. Se on riittänyt oikein hyvin.

silti en ole jäänyt pois töistä. Kyse ei ole uskaltamisesta vaan siitä, että en halua olla elätti ja toisaalta haluan käyttää sitä osaamista, mikä minulla on. Se ei liity kodinhoitoon.

maata kotona. En lopettaisi työtä

Maksaisiko mies sinulle vapaaehtoisen eläkevakuutuksen kun olet kotona, etkä kerrytä työeläkettä?

Oletteko avioliitossa? Mikä on taloutenne tasapaino noin muuten? Mitä tapahtuu, jos olet esim. 5 vuotta sivussa työelämästä ja sitten tuleekin ero? Oletko sellaisella alalla, että työllistyt sitten 5 vuotta vanhempanakin vai pitäisikö työelämässä pysytellä vaikka vain osittainkin oman työmarkkina-aseman turvaamiseksi.



Noita asioita ainakin minä pohtisin.

Se, että kodin ja lasten lisäksi käyn töissä, on minulle sitä normaalia elämää. Siellä pääsen käyttämään aivojani ja osaamistani muiden kanssa tavalla, joka ei ole kotona mahdollista. Työni on kansainvälistä, joten sekin tuo uusia jännittäviä ja mielenkiintoisia kokemuksia ja tuttavuuksia koko ajan. Työ ei ole mitenkään kamalaa tai liian rankkaa, vaan se antaa energiaa ja mielenkiintoista ajateltavaa. Olen tasapainossa kun pääsen toteuttamaan itseäni töissä ja silti myös olemaan jaksavainen ja läsnä lasten kanssa. Rahan lisäksi siis paljon henkistä pääomaa, oppimista, kehittymistä ja kokemuksia. Aktiivisuus työelämässä pitää virkeänä ja heijastuu hyvinvointina myös lapsille kun on huolehdittu siitä, että lapsilla on tosi paljon lomaa ja rauhallista vapaa-aikaa meidän kanssa.

Työni oli todella tylsää, henkisesti en enää kestänyt sitä valtavaa tylsyyttä. Jäin pois töistä koska taloudellisesti mahdollista, ja opiskelen nyt amk-tutkintoa aikuisopiskeluna. Pidän kovasti koska ei ole sitä työelämää riesana, hienosti yhdistyy opiskelu ja perheen kanssa oleminen.

Minä tienaan kolme kertaa sen mitä mieheni. Joten en, eikä kyse ole "uskaltamisesta" ollenkaan.

mies tienaa ihan kohtuullisesti. Hän on yrittäjä, joten tarkkaa kuukausipalkkaa ei ole. Olen kysynyt, elättäisitkö hän minut, jos jäisin työttömäksi ja hän on luvannut. Ja tiedän hänen sen tekevän.



Edellisessä työpaikassa ei olisi tullut mieleenkään jäädä kotiin, mutta nyt syksyllä vaihtui työpaikka ja tehtävätkin vaikeutuivat paljon. Alituinen kiire ja riittämättömyyden tunne sekä huono työilmapiiri tekevät sen, että olen alkanut ajatella kotiinjäämistä tosissani.



Vaikka vuorotteluvapaalle ensi alkuun. Haarmi, kun lapset ovat jo opiskelemassa muualla.

ulkomailla miehen työn takia, enkä itse saanut työlupaa. En katunut päätöstä hetkeäkään ja löysin pitkästä hoitovapaasta huolimatta työn, jossa viihdyn jopa paremmin kuin entisessä ammatissani.