Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö 4-vuotias viedä psykologille?
17.11.2012 |
Ei uskalla mennä mukaan muiden lasten leikkeihin puistossa. Ei uskalla edes kysyä, pääseekö mukaan leikkimään. Kun kysyin, miksi ei mene leikkimään, niin sanoo, että haluaa olla yksin. Ei kuulemma halua kavereita. Jos puistossa on vain yksi lapsi hänen lisäkseen, niin leikki yleensä sujuu, kun on vähän lämmennyt ensin. Päiväkodissa on yksi hyvä kaveri, eikä kuulemma halua leikkiä muiden kanssa.
Huolettaa.
Kommentit (30)
moi, mun nimi on Tiina, leikitäänkö yhdessä?
Tuolla tyylillä homma toimii aika pitkälle muualla. Miten se on niin vaikeaa? Mikä vaikeuttaa suomalaisten kykyä hakeutua toisten seuraan? Miksi ollaan tumput suorana kentän laidalla ilman kaveria, kun kuitenkin mieli tekee leikkiä toisten kanssa?
Nyt en kaipaa kommenttia, että mene sinne missä on parempaa, sillä asun Suomessa ja täällä pysyn, vaan ihan aidosti mietin miten kasvatuserot vaikuttaa tuohon?
Eikä kaikki espanjalaiset ole ulospäinsuuntautuneita. Kyse on temperamenttieroista, eikä kasvatuseroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herranen aika, jos kerran 4v ei vielä itsekseen maaiilmalla pärjää, se on ikäänkuin äidin velvollisuus olla kaverina!
En tajua suomalaista yhteiskuntaa, jossa vanhemmat ei voi osallistua lasten leikkeihin!!! Sitten kuitenkin valitetaan leikkikentän laidalla kun lapsi ei osaa tositen kanssa leikkiä. APUA!Ainakin aluksi olen mukana, tänäänkin mentiin yhdessä katsomaan toisen lapsen autoa, mutta ei. Ei sitä viitsisi ihan tuppautua täysin mukaan. Ei ne muutkaan lapset äidin helmoissa pyöri.
Ap
menehän mukaan ja auta, ei se yksikseen muutu ja rohkaistu...vaikka muut tekis mitä ja toimis toisin.
leikkimistä hieman ennen kuin sitä psykologille viemistä! Haloo, olisko helpompi vaihtoehto?
Että ihan menit katsomaan kaverin autoa?! WOW! Olet tosi kannustava malli lapsellesi... kade!Niin, mentiin yhdessä katsomaan sitä toisen lapsen autoa. Hieman lueskelin ujon lapsen rohkaisusta, ja nimenomaan näin pitäisi toimia. Ei kaikkea tarvitse tehdä lapsen puolesta.
"""""että menin mukaan katsomaan toisen lapsen autoa. Mutta kun ei sekään nyt oikein käy, että minä siellä leikin muiden lasten kanssa, kun lapsi tököttää tumput suorina 10 metrin päässä."""""
Ap
Jos nyt kuitenkin ihan oikeasti harkitset lapsen psykologille viemistä, mieti kannattaako siinä lapsen KANSSA tehdä jotakin ei PUOLESTA. Noissa asioissa on iso ero, vai etkö halua ymmärtää sitä?
leikkimistä hieman ennen kuin sitä psykologille viemistä! Haloo, olisko helpompi vaihtoehto?
Että ihan menit katsomaan kaverin autoa?! WOW! Olet tosi kannustava malli lapsellesi... kade!Niin, mentiin yhdessä katsomaan sitä toisen lapsen autoa. Hieman lueskelin ujon lapsen rohkaisusta, ja nimenomaan näin pitäisi toimia. Ei kaikkea tarvitse tehdä lapsen puolesta.
"""""että menin mukaan katsomaan toisen lapsen autoa. Mutta kun ei sekään nyt oikein käy, että minä siellä leikin muiden lasten kanssa, kun lapsi tököttää tumput suorina 10 metrin päässä."""""
Ap
Jos nyt kuitenkin ihan oikeasti harkitset lapsen psykologille viemistä, mieti kannattaako siinä lapsen KANSSA tehdä jotakin ei PUOLESTA. Noissa asioissa on iso ero, vai etkö halua ymmärtää sitä?
Siis mentiin yhdessä katsomaan sitä autoa ihan läheltä. Ja lapsen kanssa tehdään asioita. Etkö sinä halua sitä ymmärtää?
Ap
tarvitse viedä psykologille. Jotkut lapset vaan ovat herkempiä ja ujompia, eivätkä niin innostu isoista ryhmistä. Lapsesi tuskin oikeasti mieluummin haluaa olla yksin kuin kavereiden kanssa, ehkä sanoo vaan niin koska arastelee jos lapsia enemmän. Älkää paisutelko ongelmaa, älkää patistelko lasta koska hän ahdistuu enemmän. Anna lapsen leikkiä yksin silloin kun haluaa leikkiä, jos osoittaa mielenkiintoa toisia lapsia kohtaan niin rohkaise. Jatkuva rohkaiseminen ja jankuttaminen voi ahdistaa lasta.
T: Psyk. sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On oikeasti niin, että sinun pitää hyväksyä ja iloita lapsestasi juuri sellaisena kuin on. Kirjoittamasi oli kuin olisin kirjoittanut omasta lapsestani (joka on nyt 9 v.). Edelleen on ujo uusissa tilanteissa.
Mutta hyväksyin lapseni arkana täysin, vaikka olen itse aivan toisenlainen tempperamentiltani. En ahdistunut tai surrut lapseni arkuutta. Kerhoissa, ulkona, missä ikinä mentiin annoin hänen olla RAUHASSA lähelläni niin pitkään kuin halusi (=kauan se tarkoitti sitä, että oli helmoissani koko ajan ja leikki siinä). En patistellut ja ahdistellut, vaikka toki joskus kysyin haluaako mennä mukaan tai rohkaisin, että mennään yhdessä, jos näin, että hän olisi halunnut mennä. Jos hän sanoi, ettei halua, niin sanoin aina, että ei tarvitse, saat olla rauhassa tässä. Ja esim. perhekerhossa istui monesti sylissäni, ja sanoin aina, että saa istua siinä niin pitkään kuin haluaa.
En halunnut alituisella patistelulla ja "rohkaisulla" viestittää hänelle, ettet kelpaa minulle sellaisena kuin olet. Sitähän se tarkoittaa: lapsi kyllä näkee ja tuntee, että äiti haluaisi hänen olevan/toimivan toisella tavalla kuin hän PYSTYY.
Iloitse siis lapsestasi ja annan hänen kaikessa rauhassa olla sellainen kuin on.
Ja tiedätkö, millainen lapseni on tänä päivänä. Ihana, reipas kolmasluokkalainen, jolla on paljon ystäviä!! Edelleenkään hän ei ikinä mene porukkaan, jota ei tunne. Eikä oma-alotteisesti mene tutustumaan kehenkään tuntemattomaan puistossa tms., vaikka olisi vaan yksi lapsi paikalla. Mutta kun joku tekee pienekin aloitteen, hän on iloisena mukana. Hänellä on loistavat sosiaaliset taidot ja on luokassaan tosi rakastettu kaveri (=sai luokkansa kiva kaveri-palkinnon viime vuonna). Yksi ystävä on ylitse muiden, mutta meillä käy useita luokan tyttöjä yhdessä ja erikseen leikkimässä.
Ei siis hätää! Lapsellasi on kaikki hyvin :) Tuo hänen ominaisuutensa on synnynnäinen ja hän kantaa sitä mukanaan koko elämänsä ajan.
jolla ei ole tunneälyä. Mene itse sinne psykologille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vain hitaasti lämpenevä ja hiukan arka, ei tuossa ole mitään miksi pitäisi viedä psykologille. Oma poikani ollut samanlainen ja ihan normaali, pärjäävä nuori siitä tuli.
Heippa!
Meillä nykyisin jo 5,5v poika oli 4 vuotiaana juuri kuvailemasi kaltainen, eli halusi juuri mieluiten leikkiä yksin, eikä juurikaan halunnut leikkiä muiden lasten kanssa päiväkodissa. Ehdin itsekkin jo olla hivenen huolestunut asiasta, mutta nyt leikkii jo paljon muiden lasten kanssa ja on kovin sosiaalinen. Toki hetkittäin haluaa myös leikkiä edelleen yksin.
Eli anna lapsellesi aikaa, jotkut lapset vain lämpiävät hitaammin, eiköhän se kiinnostus kavereita kohtaan syty sinunkin lapsellasi aikaa myöden =)...
Niin, mentiin yhdessä katsomaan sitä toisen lapsen autoa. Hieman lueskelin ujon lapsen rohkaisusta, ja nimenomaan näin pitäisi toimia. Ei kaikkea tarvitse tehdä lapsen puolesta.
Ap