Erityislasten kanssa työskentelevät? avustajat?

Ja sekin kiinnostaa että saatteko avustajat nähdä lapsen kaikki paperit? Tiedättekö diagnoosit? Vai piilotellaanko niitä teiltä?

Toisella palstalla tuli ilmi ettei avustajat välttämättä edes tiedä lapsen diagnoosia. Olen jotenkin ihan järkyttynyt tällaisesta ja toivon todella ettei näin olisi meidän koulussa. Olen jo vuosia toimittanut epikriisejä kouluun uskoen että kaikki lapsen kanssa työskentelevät saavat lukea ne.

Meillä on mukana yleensä oma avustaja, opettaja, vanhemmat, terapeutit ja joskus myös koulun tai sairaalan oma sosiaalihoitaja ja kuntoutusohjaaja. Itse voit toivoa koolle haluamaasi porukkaa.



Olen perehdyttänyt itse henkiökunnan oman lapseni hoitoon niin päiväkodissa kuin koulussakin, sekä muissa hoitopaikoissa. Olen ehdottanut heille pieniä koulutuksia esim. kommunikaatiosta puheterapeutin kanssa. Näitä on järjestynyt jonkin verran. Muuten varmaan hoituu työnantajan kautta.



Päiväkodissa pidimme tapaamisia ja yhteistyöpalavereja 1-3 kertaa joka syksy ja joka kevät, tarpeen mukaan. Kannatta itse olla vanhempana aktiivinen, että keskusteluyhteys säilyy ja tietoa siirtyy molempiin suuntiin.



Ainoastaan ykis avustaja on ollut piittaamaton ja innoton, tekee ihan vasemmalla kädellä sen minkä tekee. Se näkyy kaikessa, reissuvihosta alkaen. Ei vain viitsi. Muut äärimmäisen omistautuvia, huolellisia, rakastavia ja ihania. Hienoja, korvaamattomia ihmisiä.

Koulutushan on periaatteessa lähihoitajan. Monilla sitä ei ole ollenkaan. Ennen vanhaan avustajat oli usein niitä, jotka keräsi lisäpisteita luokanopekoulutuksen sisäänpääsyä varten, mutta koska niitä lisäpisteitä ei eneää saa, ei tätä joukkoakaan ole avustajissa enää.



Kaikenlaisia ulutuksia ja luentoja on kyllä tarjolla, mutta usein ne eivät kiinnosta avustajia eikä rehtoreita (osallistuminen koulutuksiintyöajalla pitäisi rehtorin määrätä). Ulutukset olisivat yleensä ilmaisia tai ne maksaisi sairaanhoitopiiri, mutta ei š vaan kiinnosta.



Niihin papereihin, diagnooseihin ja hoijkseaihin on lukuoikeus kaikilla koulun työntekijöillä, jotka osallistuvat lapsen opettamiseen, myös avustalla, mutta, kuten sanottu, kiinnostus onusein aika vähäištä. Meillä avustajat on tulleet oppilashuoltoryhmän palaveriin jos on erikseen pyydetty. Usein avustaja on kokokouksen aikaan vahtimassa luokkaa, koska opettaja on kokouksessa.



Näin siis kokemus sanoo oman lapsen kohdalla. Hänellä eitosin ole koskaan ollut omaa avustajaa, vaan luokka-avustaja, joka tosin on luokassa ollut hänen takiaan. Eikä lapseni ole kehitysvammainen vaan asperger.

..sanoisin että rakastin sitä työtä!! Mutta koska palkka on niin surkea niin piti lopettaa kys työ, ei sillä nippanappa 1500e/kk bruttopalkalla perheellinen asuntolainainen itseään kunnioittava ihminen oikein elä. Sijaistin kys luokan opettajaa välillä (joinakin päivinä 2-4h ja joskus koko päivän)ja niinä kuukausina sain palkkapussiini n.250e enemmän, se auttoi jo jonkin verran, se oli opettajan palkka jonka siitä sain.

Minä osallistuin kaikkiin mahdollisiin palavereihin, myös sairaalapuolen sellaisiin missä oli psykiatrit, psykologit, vanhemmat, luokkani opettaja ym mukana. Opettaja halusi minut aina mukaan, olin kuulema niin korvaamaton apu luokassa ja osallistuinhan päivittäin luokan oppilaiden edesottamuksiin.

Myöskin kuukausittaiset erityisopetuksen palaverit olivat sellaisia joissa olin mukana, niitä veti koulun rehtori.

Koulutukseltani olen lähihoitaja jolla mielenterveys-suuntautuminen ja lasten parista usean vuoden työkokemus ennen tätä sekä alkoholiongelmaistan/mielenterveyskuntoutujien parista.



Niinkuin kys luokan opettaja totesikin itku silmässä että "te kaikkein parhaimmat koulunkäyntiohjaajat työskentelette loppujen lopuksi kyllä ihan muualla kuin kouluissa kiitos paskapalkan".

..minä kyllä tutustuin luokkani oppilaiden papereihin ja mahd diagnooseihin sekä historiaan jo työsuhteen alkuaikoina, niissä papereiss aon niin paljon tietoa (yleensä) ja asiaa joka on oleellista tietää ja joka ns auttaa "ymmärtämään" lasta/nuorta ja hänen käytöstään ja mahdollisia purkauksiaan jotka olivat välillä myös fyysisiä eikä vain sanallisia.

Ne vain täytyy osata lukea ja otaa niin ettei muodosta mitään kummempia ennakkokäsityksiä oppilaasta, muuten menee hakoteille jo alusta pitäen.



-5-

ap, hyvä että kyselet!



avustajat voi olla koulutukseltaan mitä vaan tyyppejä, rikosrekisterinpitää olla puhdas ja koulut tai älitys haadtattelee, mutta siinä se.



oppilaat on opettajien vastuulla, mutta avustajat saa mielestäni välillä aika paljon puuttua opetukseen. riippuu ihan tyypistä on paljon fiksuja tyyppejä, jotka työskentelee avustajina, opettajaksi haluavia tai opiskelijoita, mutta on myös paljon sellasisia, jotka ei oikein muuhun työhön tunnu päätyvän. mielestäni tällaiset tapaukset eivät ole hyvää esimerkkiä lapsille, joiden sosiaaliset kyvyt tarvitsee esimerkiksi kehittymistä vaikeiden kotiolojen vuoksi.

palkka on surkea 9-10 euroa tunnissa, joten siitä voi jo päätellä, millaita työvoimaa on saatavilla.



kyselkää vanhemmat ohkeasti ketkä lastenne kanssa ovat. ei opettajat tai koulun henkilökunta ole aukottoman ylivoimaista

asiantuntemuksessa, joten kannattaa kysyä ja kyseenalaistaa.



kyselkää lapsiltanne myös, ne yleensä tietävät keryoa millaisia opettajat tai avustajat on.



t. vierestä seurannut

vakituiseen koulunkäynninohjaajan (ent. avustajan) toimeen vaaditaan aina alan koulutus. Suurin osa on lähihoitajia, mutta on myös koulunkäyntiavustajakoulutuksen suorittaneita sekä esim. kehitysvammaistenhoitaja ja -ohjaaja, mielenterveyshoitaja yms. Nythän tuo varsinainen alan koulutus on muuttunut "aamu-ja iltapäivätoiminnan sekä koulunkäynninohjaajan" tutkinnoksi.

Meillä on koulussamme paljon pienluokkia,joten ohjaajiakin on parikymmentä. Suurin osa on ollut työssä 5-15 vuotta pienestä palkasta huolimatta. Lähes kaikilla on 38,25h/vko työaika,koska iltapäivätoiminnassa on paljon oppilaita.

Ohjaajat osallistuvat HOJSK-palavereihin sekä usein muihinkin oppilasta koskeviin kokouksiin, esim. puheterapeutin tai sairaalan kanssa.

Koulutuksia eri aiheista järjestetään useita vuodessa sekä on myös mahdollista itse hakeutua koulutuksiin muualla. Useimmiten niihin saa rahoituksen työnantajalta (kohtuuden rajoissa).

Työ on intensiivistä läsnäoloa erityisoppilaiden kanssa ja vaatii kyllä sitoutumista, jotta tuloksia saadaan.