Mistä voimaa elämiseen?

Kerrot, että apukeinot on jo käytetty. Tarinaasi tuntematta oletan, että olet lääkärissä käynyt ja saanut mahdollisesti lääkityksen.



Entä terapia? Onko sinulla keskusteluapua?



Usein pelkkä lääkitys ei auta. Ihminen on kokonaisuus, ja käsittelemättömien asioiden painaminen pois vain syö voimavaroja. Puhut syyllisyydestä, joka on yksi elämän suuria teemoja. Jokainen joutuu jollain tavalla ottamaan syyllisyyteensä kantaa. Parhaiten syyllisyydestä vapautuu toisen ihmisen anteeksiannon, armahtavaisuuden ja hyväksynnän parissa. Usein yksin asioita pähkäillessään jää vain kieppumaan niiden vangiksi.



Suosittelen keskuteluavun hankkimista.

Myös seurakuntien diakoniatyöntekijältä voi varata ajan keskustelua varten. Joskus muutamakin kohtaaminen auttaa pääsemään eteenpäin. Jos tarvitset oikeaa terapiaa, Kelalta voi anoa kuntoutusta, lääkärisi neuvoo siihen.



Voimia matkallesi. Muista, että vaikka elämä ei tunnu valoisammalta, tai vaikka syyllisyys jäytää, se ei ole merkki siitä, että elämäsi olisi turha tai merkityksetön. Vaan merkki siitä, että tarvitset tukea ja hyväksyntää.

Niin mä ainakin menen eteenpäin.