Lue keskustelun säännöt.
Miniät ja/tai vävyt anopille eri arvoisia?
16.11.2012 |
Anopillani on kaksi poikaa ja siksi siis kaksi miniää: minä ja mieheni veljen vaimo.
Jo vuosikausia olen katsonut epäuskoisena anopin touhuja. Anoppi hyysää tätä toista miniää (ja toista poikaansa) ja minua (ja miestäni) ihan objektiivisestikin arvioiden kohtelee kaltoin.
Minä jouduin jo alusta asti kiirastuleen, vaikka yritin olla mahdollisimman kohtelias, avulias ja hyvätapainen, leivoin, kokkasin ja pidin kodista hyvää huolta. Anoppi osoitti selvästi ettei pidä minusta ja yritti keksimällä keksiä jotakin valitettavaa, josta saan sitten selän takana myöhemmin kuulla.
Tämä toinen miniä taas... hän ei osaa leipoa tai tehdä ruokaa, ei jaksa siivota (kotinsa on törkyinen), shoppailee perheen rahat omiin mielitekoihinsa ja mieheni veli kiikuttaa sitten elämisen peruslaskut äidilleen maksettavaksi...
Silti anoppi tuntuu arvostavan ja pitävän tästä hulttio-miniästään enemmän. Kutoo sukkia ja muita villavaatteita, syytää lahjoja ja rahaa, tekee päivällisiä, ostelee huonekaluja ja sisustusjuttuja, jne.
Me ollaan mieheni kanssa ihan oman onnemme nojassa, ja ainoastaan siis siksi, että me osataan pitää itsekin omista asioistamme huolta ja olemme ahkeria. "Kun pärjäättehän te noinkin."
Olen kateellinen ja mustasukkainen! Itseni ja erityisesti mieheni puolesta.
Ahkeruudesta tai hyvyydestä ei tässä maailmassa koskaan palkita: ne jotka ansaitsisivat vähiten saaavat suhteessa aina eniten.
Kommentit (5)
eli on kiva lahjoittaa rahaa ja tavaraa, kun toinen aidosti ilahtuu eikä sano, että anopin valitsema sohva on ruma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset haluaa pärjätä omillaan ja toiset taas on eteviä pyytämään itselleen kaiken mahdollisen. Vanhemmilla tai appivanhemmilla tuntuu olevan nämä kita ammollaan apua huutavat linnunpojat jonkinlainen heikko kohta. Tasapuolisuus on todella vaikeeta. Epäreiluahan se ilman muuta on.
kun anoppi uskoo ja tietää, että te kyllä osaatte ja pärjäätte ITSE niinkuin aikuisten kuuluukin.
Miehen veljen perhe taas ei pärjää ja niitä on autettava halusi anoppi tai ei...
Ja koska anoppiaan ei voi vaihtaa (tai siis voi, mutta sitten menee mieskin...), kannattaa tilanne vaan hyväksyä.
Oma anoppini on kyllä alusta asti tehnyt selväksi että itse ei olisi minua valinnut miniäkseen. Siis sanonut sen aika suoraan.
Nyt sitten mieheni pikkuveli on seurustellut pari vuotta naisen kanssa, joka kelpaa anopillekin. He ovat oikeastaan aika hyviä ystäviäkin tätä nykyä. En koe olevani mustasukkainen tahi kateellinen, mutta kyllä se touhu välillä huvittaa. Etenkin kun paapovat tätä pikkuveljeä kuin olisi joku vauva.
Itse en tykkää erityisesti anopistani, joten eipä tuo haittaa. Olen vaan tyytyväinen kun jättää meidät enemmän rauhaan.
Paska anoppi ja hullu. Senhän sinä halusit kuulla