Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä voisin tehdä supernirson kuopukseni syömisille?
16.11.2012 |
Tilanne on sellainen, että 3 v poikani syö erittäin huonosti. On ollut ihan vauvasta lähtien huono syömään. : ( Poika suostuu syömään vain tiettyjä ruokia, toisin kuin ennakkoluuloton isosiskonsa, joka maistelee kanssani vaikka mitä eri makuja.
Poika ei missään nimessä suostu maistamaan MITÄÄN uutta, on mielummin kokonaan syömättä sitten ja kärsii nälästä. Varsinkin iltaruuan kanssa on ongelmia ja poika elääkin illat pelkän kurkunpalasen ja maitolasillisen voimalla, kun useimmiten ei kertakaikkiaan suostu maistamaankaan ruokaa. Poika on pienikokoinen ikäisekseen (kasvaa kuitenkin tasaisesti), joten loputtomasti en voi antaa olla syömättäkään.
Mietin, saako poika seuraavanlaisesta ruokavaliosta kuitenkin tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet:
Hedelmät: banaani, melonit, vihreät rypäleet, omena, vatut ja mansikat (syö näistä vähintään kahta joka päivä)
Vihannekset: kurkku (myös joka päivä)
Liha: Fileestä tehdyt kananuggetit ja kalapuikot
Hiilihydraatit: kaikki vaaleat hiilarit, eli siis pastat, riisi, perunamuusi, ranskalaiset, vaalea leipä. Mitään tummaa ei edes maista
Lisäksi saa d-vitamiiniä ja eye q -omegaöljyä
Asumme ulkomailla ja täällä viedään tarhaan omat eväät. Myöskään kavereiden tai isosiskon esimerkki ei vaikuta syömisiin mitenkään.
Poika on erittäin nirso myös herkkujen suhteen, ei esimerkiksi syö karkkeja tai minkäänlaisia kakkuja ollenkaan, ei edes maista.
Kommentit (42)
Routa ei ajanut porsasta kotiin, eli lapsi on mielummin nälässä illat, kun syö epämieluisaa ruokaa. Kokeilin tätä siis useita päiviä putkeen, muutamaankin kertaan eri ikäkausina. Lapsi on ikäiseksiin hyvin pienikokoinen, joten kovin pitkään en voinut tuota edes kokeilla, ettei putoa kokonaan kasvukäyriltä. Jotain ruokaa oli pakko saada menemään alas. Mitään taistelua en ole ruuasta aloittanut, olen vaan kylmästi antanut elää kurkkuviipaleella koko illan.
Otankin nyt käyttööni nuo kärsivällisyysneuvot ja pikkuhiljaa -kokeilut, enkä ota enää paineita sukulaisten sanomisista! : )
Kerrompa teille nyt millä lapsen nirsous lähtee:
Jos olet tehnyt hyvää, normaalia, terveellistä ruokaa ja herkkuja tarjolla sillon tällöin. Niin laitat ruuan lapsen eteen ja sanot että tässä sitä nyt olisi. Jos rupeaa kuulumaan " hyi,hyi,hyi en syö " niin sitten sinä vaan sanot että ole syömätä, jos ei kelpaa..
Ja kyllähän tuo munkin 4-vuotias välillä tekee tuota kun ei maistuisi joku ruoka kun se ei ole nyt niin sitä lempparia mutta kuitenkin terveellistä. Niin jättää sitten syömättä. Siinä kuitenkin käy niin että aina routa porsaan kotiin ajaa ja kun tulee tarpeeks kova nälkä niin sittempä pistelee reippaasti poskeensa :)
Loppuu se turhan päivänen ruuan kanssa niuhottaminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka muusia, kalapuikkoja ja kurkkua, maitoa juomana, ihan taatusti pärjää.
ja pidät tiukasti kiinni siitä, että kaikkea on kerran maistettava. Siis yksi lusikallinen on pakko ottaa, sitten voi jättää syömättä, jos siltä tuntuu.
Ja et anna pojan herkkuja, jos ei suostu syömään sitä mitä on tarjolla.
Jälkiruokaa/herkkuja ei syödä, jos ei maista kunnon ruokaa.
... eli poika syö myös sileitä jugurtteja (sokeroituja), smoothieita ja juo maitoa mielellään. Omenatuoremehukin kelpaa.
Harmittaa vaan, jos joudun tekemään pojalle eri ruuat kuin muille perheenjäsenille! Mietin, että kannattaako sille linjalle lähteä, eli kumpi tärkeämpää, syöminen vai maistamisen opettelu pikkuhiljaa (mitään edistystä tuossa ei kyllä ole kannustuksesta huolimatta tapahtunut).
Mainitsen vielä, että emme siis tee ruokailusta suurta numeroa tai mitään.
Nyt poistun tunniksi, tulen katsomaan vastauksia myöhemmin. Kiitos avusta! : )
Syökö hiilareista täysjyväversioita? Vaaleasta leivästähän on monta erilaista versiota ranskanleivätä täysin täysjyvästä tehtyyn leipään?
Älä ainakaan stressaa. Perunamuussiin mahdollisesti voisi lisätä hitusen (ensin vain puolikas koko kattilalliseen) porkkanaa.
Voitte aloittaa uusiin ruokiin tutustumisen sillä, että laitat niitä lautaselle. Jo se, että ne saavat olla lautasella on jollekin lapselle saavutus.
Sitten voitte pussata ruokaa. Saa suunnattomia kehua, kun uskaltaa otttaa käteensä/pussata sitä.
Seuraavaksi nuolaisu. Taas suunnattomat kehut.
Sitten se tärkein: Kun lapsi lopulta päivien, viikkojen tai kuukausien päästä uskaltaa laitta ruoan suuhunsa, niin täytyy olla lupa sylkäistä se ruoka pois. Tällöin uusien asioiden maistamisesta tulee hauskaa, kun ei ole pakkoa syödä mahdollisesti pahaa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos syö leipää, niin ei aina tarvii tehdä eriruokaa, kun leipää ja jugurttiakin voi syödä,
mutta vaikka teet muille muuta ruokaa, kaipa usein on riisiä tai pastaa, jos nirsokin syö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perunamuussiin mahdollisesti voisi lisätä hitusen (ensin vain puolikas koko kattilalliseen) porkkanaa.
Miksi pilata hyvä ruoka porkkanoilla?
Mutta poika ei siis suostu maistamaan edes sitä lusikallista. Katsoo ruokaa paniikinomaisesti ja purskahtaa itkuun. : ( Kehotan sitten rauhallisesti syömään edes sen kurkun ja juomaan maidon ja sillä elää sitten koko illan. : ( En haluaisi pakottaa paniikissa itkevää lasta maistamaan väkisin.
Jo vauvana oksensi mielestään epämiellyttävät ruuat heti ulos. Syö hyvin ja paljon, jos ruoka on "tuttua" ja mieluista.
6 v tyttöni taas maistaa kaikkia ruokia, aina. : /
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et ne aina syö kyllä kaiken epäterveellisen ja roskaruoan.
Ei se ole nirso joka syö kananugetteja, riisiä ja vaaleaa leipää joiden ravintoarvo on miltei nolla.Hemmoteltu se on.
Kerron vielä yhdelle ihmettelijälle, että teen siis täysfilenuggetteja itse ja paistan ne uunissa.
Syökö hiilareista täysjyväversioita? Vaaleasta leivästähän on monta erilaista versiota ranskanleivätä täysin täysjyvästä tehtyyn leipään?Älä ainakaan stressaa. Perunamuussiin mahdollisesti voisi lisätä hitusen (ensin vain puolikas koko kattilalliseen) porkkanaa.
Voitte aloittaa uusiin ruokiin tutustumisen sillä, että laitat niitä lautaselle. Jo se, että ne saavat olla lautasella on jollekin lapselle saavutus.
Sitten voitte pussata ruokaa. Saa suunnattomia kehua, kun uskaltaa otttaa käteensä/pussata sitä.
Seuraavaksi nuolaisu. Taas suunnattomat kehut.
Sitten se tärkein: Kun lapsi lopulta päivien, viikkojen tai kuukausien päästä uskaltaa laitta ruoan suuhunsa, niin täytyy olla lupa sylkäistä se ruoka pois. Tällöin uusien asioiden maistamisesta tulee hauskaa, kun ei ole pakkoa syödä mahdollisesti pahaa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et ne aina syö kyllä kaiken epäterveellisen ja roskaruoan.
Ei se ole nirso joka syö kananugetteja, riisiä ja vaaleaa leipää joiden ravintoarvo on miltei nolla.Hemmoteltu se on.
teet vain ruokaa myös sitä mitä lapsi syö ja sitten syötte, kyllähän tuossa on jo vaikka mitä syötävää ja varmasti saa kaiken tarvitsemansa. Voitte kyllä kehuskella että onpa hyvää ruokaa mutta älkää vaan tarjotko pojalle, jos ei itse ole kiinnostunut maistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et ne aina syö kyllä kaiken epäterveellisen ja roskaruoan.
Ei se ole nirso joka syö kananugetteja, riisiä ja vaaleaa leipää joiden ravintoarvo on miltei nolla.Hemmoteltu se on.
Ei kaikki nirsot lapset ole herkkujen perään. Oma 5-vuotiaani on myös melko nirso, ollut aina, mutta ei siitä kovin isoa ongelmaa ole tullut. Mutta karkeistakin on tosiaan vain pari lajia mitä syö :)
Mielstäni voisitte ruveta leikkimään ruoalla ( ei ruokapöydässä). Tekemään esim. "maaleja" herneestä, ja muista vihreistä, punaisista, keltaisista, mustikoista jne.
Kokeilla minkälaista sosetta noista tulee, kun yhdessä muussaatte haarukalla/lusikalla/soseutuskoneella.
Sitten kun on maalattu, niin voidaan haistella, mikä haisee parhaimmalta. ja kokonaan sitten unohdat maistelun.
Jos oikein rohkea lapsi on, niin tehkää "intiaanimaalaukset" tai meikkaukset. Huuliinkin voi jonakin kertana laittaa jotakin ainetta. siinä sitten huomaamatta myös maistaa tuota ruoka-ainetta.
Leipokaa itse leipää. Taas pääsee tutustumaan niihin ruoka-aineisiin. Leipään voi sekoittaa myös esim. kesäkurpitsasosetta pienen määrän.
Mutta poika ei siis suostu maistamaan edes sitä lusikallista. Katsoo ruokaa paniikinomaisesti ja purskahtaa itkuun. : ( Kehotan sitten rauhallisesti syömään edes sen kurkun ja juomaan maidon ja sillä elää sitten koko illan. : ( En haluaisi pakottaa paniikissa itkevää lasta maistamaan väkisin.
Jo vauvana oksensi mielestään epämiellyttävät ruuat heti ulos. Syö hyvin ja paljon, jos ruoka on "tuttua" ja mieluista.
6 v tyttöni taas maistaa kaikkia ruokia, aina. : /
ap
vuottaan lähes pelkällä makaroonilla ...siltä se ainakin näytti. Vähitellen, ajan kanssa on oppinut syömään monipuolisemmin mutta on vieläkin sikanirso. Ja on tosiaan nirso myös herkkujen suhteen - jätski pitää olla just sitä oikeata tai jää syömättä yms
Tänään lapsi suostui maistamaan weetabixejä aamupalalla, kun meillä oli toinen lapsiperhe yökylässä. Ryhmäpaine toimi. : )
Meillä olis yksi hyvin pelokas syöjä (Pelkäsi paljon muitakin uusia asioita). Pakottamisesta ei ole mitään hyötyä. Rohkaisusta on.
Tärkeää on myös, että tiedostat, ettei lapsi ole nirso niroilun vuoksi, vaan varmasti osittain pelkää uusia ruoka-aineita.
Meillä on lapsi nykyään 10-vuotias ja kaveripiirin vanhemmat pitävät häntä esimerkkinä syömisen suhteen. Uskaltaa ravintolassakin tilata vieraita ruokia aikuisten listalta. Tämä johtuu vain siitä, että meidän perheessä on sääntönä, että pahalta maistuvaa ruokaa ei ole pakko syödä loppuun...
pikkuhiljaa etsitte uusia ruokia valikoimaan. Älä pakota. Iän lisääntyessä valikoma taatusti laajenee. Poika on vasta 3v, ei vielä tarvi olla valmis. Aikaa on. Meillä vastaavanlainen tyttö, ja kun vihdoin älysin lopettaa taistelun ruuasta ja antaa asian olla, helpotti paljon. Nyt on 16v ja nirso on edelleen, mutta valikoima on laajentunut paljon, joten mielestäni nykyään hän on ihan normi ruokailija, toki annoskoko on pieni. MIkä vimma muuten on pakottaa kaikki lapset heti syntymän jälkeen samanlaisiksi ruokailijoiksi? Makumieltymykset ne on lapsillakin. Ja toisekseen antaa edetä omaan tahtiin.
Alue: Aihe vapaa
annat sitä mitä syö.
Annat myös mahdollisuuden maistaa ruokia, jos haluaa.
Päiväkoti tekee myös ihmeitä. Ryhmäpaine.
Mä tiedän yhden 40-vuotiaan, joka on hyvin vaativa ruokien suhteen (ja rasittava).
Suosittelen, että et tee asiasta ongelmaa. Kiinnitä mahdollisimman vähän huomiota syömiseen, menkää (kesällä) retkelle ja ruokailun lomassa ihmettelette ympäristöä.
Ota lapsi mukaan ruoanlaittoon, maistelkaa, haistelkaa ja tunnustelkaa käsin. Meillä syö paremmin molemmat, kun on "lapsien tekemää ruokaa".
Muita hyviä vinkkejä jo tulikin.