Olen pian 25 ja ensimmäisen poikaystävän kanssa edelleen

kolme lastakin on

Viitisen vuotta sitten kävin läpi paljon asiaa mielessäni, että onko tämä nyt mitä oikeasti haluan. Samalla pohdin sitä, että mistä olen jäänyt paitsi, kun kokemusta sänkypuuhista vain tästä yhdestä miehestä. Lopulta tulin siihen tulokseen, että miksi lopettaisin hyvän ja toimivan suhteen vain sen takia, että saisin lisää kokemusta.

mä olen ollut ensimmäisen poikaystäväni kanssa kohta 8v yhdessä eikä vielä ole kaduttanut, että ekaan haksahdin näin totaalisesti ;)



Muistan kyllä, että oma äiti joskus varoitteli, ettei saa siihen ekaan jumiutua (mun vanhemmat alkoi seurustella 16veenä ja edelleen yhdessä.. tosin heidän mahdolliset kriiseistä ei mulla ole mitään tietoa).



Aika varma olen, ettei sellasta kriisiä tule, mutta paha tietysti näin vähällä kokemuksella sanoa. Tavallaan se muiden seksikumppanien olemattomuus tekee juuri meidän suhteesta vielä erityisemmän. Suurempi pelko on ehkä siitä, että mies jossain vaiheessa haluaa kartuttaa kokemuksiaan - itsestäni olen aika varma.

ja vain yhden miehen kanssa ollut, enkä sitä "kokemusta" kaipaa kyllä yhtään useammasta. En osaa kuvitella omalle kohdalleni, että seksi ilman rakkautta ja luottamusta olisi hyvää.

ja olen ollut 17-vuotiaasta lähtien saman miehen kanssa. Tosin 15-vuotiaana seurustelin hetken, eli kyse ei ole ekasta poikaystävästä.

enemmän pelkään, että miehelleni ei enää kovin montaa vuotta riitä se, että on elämässään koskettanut vain yhtiä tissejä ja pannut yhtä pimperoa. Sehän on sitten kiva joskus +30-vuotiaana jäädä kuin nalli kalliolle ja alkaa etsiä itselleen uutta miestä, jota ei välttämättä enää siinä iässä niin helposti löydä.



Itselleni ei asia ole mikään vakava, vaikka tuleehan sitä väkisinkin joskus haaveiltua vieraista miehistä, mutta lähinnä vain päiväunissa ilman mitään toivetta haaveiden toteuttamisesta käytännössä. ap

Minulla on useita ystäviä, jotka aloittivat samaan aikaan seurustelun. Olemme nyt 40+ ja kaikkien liitot päättyneet parin vuoden sisään. Miehet lähtivät toisen naisen matkaan. Kaikkki olivat pettäneet jo useita kertoja aiemminkin. Osa vaimoista tiesi aiemmista syrjähypyistä osa ei.

Itse nyt 25v, edelleen saman ainokaisen kanssa yhdessä. Yhdeksäs vuosi menossa :)

Naimisissa ja lapsiakin on!

on nuoruusvuosilta. Nuorempana lähinnä koitetaan "seukkausta" ja ne kestää vaan hetken.



Itselläni on suhde miehen kanssa alkanut 19- vuotiaana ja ollaan oltu reilu 15 vuotta yhdessä. Lapset ei ole syy miksi ollaan yhdessä vaan tahdotaan olla toistemme kanssa. On tehty toisillemme selväksi ettei lapset ole meillä se liima vaan täytyy olla halu olla toisen kanssa. Olisi todella kamalaa jos mieheni kanssa vaan olisin yhdessä, eikä mitään syvempää tunnetta enää olisi.

Tunnen yhden parin joka on sanonut että jos heillä ei lasta olisi niin olisivat eronneet. Minusta se on hyvin surullista.

Yksikään ystävistäni ei ole enää sen miehen kanssa jonka kanssa on ollut alle 25- vuotiaana. Ei, on muuten yksi sellainen pari! Mutta ihania suhteita on muilla. Yksikään ei ole nyt sinkkuna, ei vaan onpas muuten yksi!



Minua vanhemmissa sukupolvissa on huomattavasti useampia pareja jotka pysyy yhdessä sen vanhan kumppaninsa kanssa.



Seksisuhteita itselläni on hankittuna ennenkö aloin seurustella mieheni kanssa. En ole sen kanssa jolle neitsyyteni menetin. Itselleni seksi ei ole se oleellisin asia parisuhdetta mutta seksi ja varsinkin läheisyys kuuluu siihen.



Minä en sano että seksisuhteiden toivominen olisi niinkään mikään kriisiaika. Voi hyvässäkin parisuhteessa törmätä johonkin ihanaan ihmiseen joka vie jalat alta ja saattaapa sitä seksiäkin hänen kanssaan harrastaa. Virheitä tapahtuu ja niistä voi oppia.

Itse en ainakaan viitsi sanoa että en koskaan tee jotain koska alle 4-kymppisenä on vielä kuitenkin niin paljon edessä että kaikkea voi tapahtua ja halut muuttua.

Parisuhde taas voi kariutua ihan sillä että yhteinen elämä saman katon alla ei vaan ole enää mielekästä, on riitaa, eletään kavereina, lapsen takia ollaan yhdessä jne. En sekoita seksiä siihen että miten suhteessa menee ja jos sitä ei ole niin silloin suhde kaatuisi pettämiseen. Se voi kaatua ihan silläkin että mies löytää minua kiinnostavamman persoonan, ei siis se että panisi jotakuta kännissä.



Minusta tärkeämpää kuin se miten pitkässä liitossa elää on oman elämän ja varsinkin lapsen elämän mielekkyys.

Jos parisuhde voi pitkään huonosti niin mitä järkeä on elää jonkun vieraan kanssa joka on vaan enää tuttu, eikä puhuta enää rakkaasta? Suhde menettää silloin merkityksensä.



Olet viellä nuori kuitenkin ja suhdetta kestänyt melko vähän aikaa vaikka ymmärrettävästi ajattelet suhdettasi pitkänä.

Sinun ikäisillä suhteita vielä tulee ja menee. Monikaan ei ole välttämättä vuottakaan seurustellut yhden ja saman kanssa niin ei sitä vertausta toisiin tuossa iässä oikein voi tehdä kun on niin värikästä kaikilla.



Moni saa esikoisensa kuitenkin lähempänä 3-kymppisiään niin ei se parisuhdekaan ole kovin montaa vuotta vanha välttämättä johon lapsi syntyy.



Siis lyhyesti: sinun ikäisillä suhteet kaatuu vielä lyhyiden kokeilujen jälkeen, en edes puhuisi kaikista suhteina joita sinun ikäisillä on.

Kiva jos et kaipaa seksiä muiden kanssa mutta ei sitä tuossa iässä kannata ajatella että milloin niin käy ja tartteeko käydä.

Omat vanhemmat on eronneet, lapsuuden ystävän vanhemmat ei. Osa kaatuu pettämiseen ja osa kun ei vaan tahdota elää saman katon alla.



Jos parisuhde vaan on ja sitä ei hoideta niin ei se silloin ole enää parisuhde. Ystävät jotka muuttaa samaan asuntoon on silloin yhtä paljon parisuhteessa toisiinsa kuin pari joka ei suhdettaan hoida.



Aamen.

No minä olen 30-vuotias mies ja olen vain nykyisen kanssa seurustellut sekä ollut sängyssä.



Kävin sen vaiheen läpi jossa mietin mistä olen jäänyt paitsi ja oli kiinnostusta hankkia muitakin kokemuksia. Sen verran kuitenkin pidin niitä ajatuksia vääränä etten antanut niille periksi. Halu kokeilla muitakin meni onneksi ohi ajan kanssa. Olen nyt tyytyväinen ensimmäiseen tyttöystävääni "jumittumiseen", sekä siihen etten ole hänen luottamustaan pettänyt.

Pointti on se miten se suhde voi. Jos siinä ei ole mielekästä olla niin halut siirtyy toiseen.

Jos kumppani tahtoo olla kanssasi koska teillä on suhde kunnossa niin se pano on vaan pano (jos se tulee) ja se parantaa suhdetta parhaimmillaan.



Mutta ei se ole mikään miehinen asia että tarttee paneskella kaikkea mikä liikkuu. Itse olen ainakin varma että jos suhde kaatuu niin se kaatuu siihen että mieheni ihastuu johonkin fiksuun palavasti ja alkaa kaivata tämän luo, kuin että panisi jotakuta kännissä ja jättäisi sen takia jos suhde toimii kuitenkin kanssani.



10

Olen pian 34 v ja ekan poikaystävän kanasa edelleen. Mieheni pian 36 v ja ekan tyttöystävänsä kanssa edelleen. Lukiosta lähtien siis pidetty yhtä. Ei ole hirveitä kriisejä ollut, vielä vähemmän haluja muiden petiin (ts. tähän asti seksielämä ollut hyvää, nyttemmin vauvavuosista eroon päästyämme parantunut entisestään ja niin samalla aaltopituudella ollaan että en pois vaihtaisi -liekö sitten johtuvan yleisestä libidojen samanlaisuudesta vai siitä, että kasvettu yhdessä tähän?). Tiedä mitä elämä tuo tullessaan, nyt menee kyllä edelleen hyvin :)

haksahdin vieraaseen ekan kerran 6 vuotta sitten.



Jos susta tuntuu hyvältä, älä murehdi tulevaa. Murehdi vasta sitten kun sen aika on.



Olen nyt pohtinut, mitä elämälläni teen. Olisiko ruoho ehkä sittenkin vihreämpää aidan toisella puolella?



Tämän hetkinen tilanne on perus hyvä, mutta haluanko tuhlata elämäni perus hyvään vai tavoittelenko enemmän. Meillä on lapsia, joten heidän elämä ja tulevaisuus on vaakakupissa aika painavana.



Ja aivan vapaasti voitta moraalisoida mua, koska mua ei kiinnosta.

Tämä juttu on alkanut mietityttää ihan senkin takia, että haaveilemme yhteisistä lapsista jo. Olemmehan olleet yhdessä jo viisi vuotta ja tunteneet toisemme seitsemän vuotta. Emme kuitenkaan ole vanhoja koulukavereita. Olen myös mieheni ensimmäinen sänkykumppani ja ensimmäinen seurustelukumppani. Itselläni oli häntä ennen vain yksi yhden illan pano.



Tuskin tulen ainakaan ihan heti löytämään parempaa miestä kuin mitä hän on, vaikka hänestäkin vikansa löytyy. Kriisejä meilläkin on jo ollut, mutta kaikesta on selvitty.



Olen oikeastaan onnekas, että valitsin heti itselleni hyvän kumppanin, enkä haksahtanut renttuun. Olen pienestä pitäen elänyt prinsessahaaveissani ja kuvitellut, että kaikki menee niin kuin elokuvissa. Nyt kun lähipiirissäni on kaikki nuoruuden suhteet kariutuneet, olen väkisinkin alkanut miettiä, mitä jos meille käy myös noin. Nykyaikana kun joka paikasta tursuaa yhdenillanjutuilla kehuskelijoita ja tv-sarjoissa pannaan kaikkea vastaan tulevaa. Välillä tuntuu, että olen ihan yksin tämän ihanan suhteeni kanssa, jossa en koe tarvetta syrjähypyille, mutta onneksi meitä näyttää olevan vielä muitakin samassa tilanteessa.



ap

Tai no ensimmäisen oikean poikaystävän kans, yhdessä 10v ja just täytin 25v :)

Itse seurustelin ennen nykyistäki miestäni, mutta yhdenkään kanssa en panojuttuja harrastanut. Olin sitä mieltä, että en lähde samoihin juttuihin mihin kaverini. Osa heistä otti tuntemattomilta vastaan tulijoilta suihin ja pani leikkipuiston ja päiväkodin pöydällä. Itseäni ällötti edes kuulla heidän seikkailuistaan, saati sitten nähdä.



Tavattiin mieheni kanssa, kun olin 16v. Ihastuttiin samantien ja kolmen kuukauden päästä seurusteltiin. Edettiin suhteessa todella nopeasti ja alkuhuumassa suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta. Menetin neitsyyteni miehelleni ja myös minä olin ensimmäinen miehelleni. Olemme puhuneet mieheni kanssa juuri tuosta, kun olemme molemmat ensimmäisiä toisillemme, mutta mielestämme se on ainoastaa rikkaus tässä suhteessa. Meillä on todella hyvä seksielämä, enkä koe että täytyisi kokeilla muitakin.



En ikinä vaihtaisi miestäni pois. Ollaan pari kriisiä käyty läpi ja oltu kerran eron partaallakin, mutta kaikesta onneksi selvittiin. Meillä on yksi lapsi ja toinen tuloillaan.

jokainen mies ennen tätä nykyistä oli karmea kokemus, tavalla tai toisella.



jos teillä synkkaa ja seksi sujuu, niin tuskin olet menettänyt mitään.

Itse seurustelin ennen nykyistäki miestäni, mutta yhdenkään kanssa en panojuttuja harrastanut. Olin sitä mieltä, että en lähde samoihin juttuihin mihin kaverini. Osa heistä otti tuntemattomilta vastaan tulijoilta suihin ja pani leikkipuiston ja päiväkodin pöydällä. Itseäni ällötti edes kuulla heidän seikkailuistaan, saati sitten nähdä.

eli siis en halunnut harrastaa seksiä ennenkun oikeasti rakastun ja löydän miehen kuka minua arvostaa. Minulla oli vain pari ystävää, ketkä halusivat odottaa kunnon seurustelusuhdetta. Toinen niistä seurusteli 17v ja erosi 22v. Ja toinen taas etsii vieläkin sitä "oikeaa" ja aikoo kuulemma vasta avioliitossa menettäää neitsyytensä. (vanhollislestadiolainen)

Itse olen tavannut miheni ollessani 16v ja hän oli 17v ja molemmille suhde on oli ensimmäinen. Nyt takana yhteistä taivalta 22v ja tiedämme että tämä kestää loppuun asti :D



Koskaan en ole kaivannut mitään muuta.

Ihan oikeasti, on nykyajan arvovääristymää olettaa, että kaikki nussisivat kymmeniä ihmisiä. Mä olen kateellinen teille, jotka olette olleet yhdessä teini-iästä saakka.



M28