En tunne yhtään alle 28-vuotiasta joka olisi osannut olla hyvä äiti.

Tunnen muuten lähinnä äitejä, jotka ovat saaneet lapsensa ennen 28. ikävuotta, ja hyviä äitejä vaikuttavat kaikki olevan. Lääkiksen vuosikurssiltammekin lähestulkoon kaikki naiset tulivat raskaiksi valmistumisen häämöttäessä siinä 25-27 -vuotiaina. Luulen, että tämä osin siksi, että meillä on hyvin tiedossa, miten raskauden riskit lisääntyvät ja raskaaksitulon todennäköisyys pienenee, mitä lähemmäs kolmeakymppiä mennään, puhumattakaan ajasta sen jälkeen.

Lapsi on tasapainoinen vitosluokkalainen ja heidän elämänsä on hyvää. Asuvat isossa omakotitalossa ja talous on hyvällä mallilla ja tekee mielekästä työtä.

Paremmin heillä menee kuin monella minun tapaan iäkkäämpänä lapsia tehneellä.

MIKSI kakaroiden pitää tehdä lapsia kun eivät osaa olla äitejä?

Siinä pilataan sekä sen äidin elämä että sen lapsen. Koska tää menee jakeluun??

Hehee :)

Provokaatio on viestinnän keino. Tarkoitus on todellakin sanoa että on paaaaljon äitejä joiden kannattaisi odottaa monta vuotta ennen lasten hankkimista. IHan tutkimukset näyttää että monie huonoja asioita tapahtuu nimen omaan nuorten äitien lapsille.

Äitiydessä itsensä tuntemisesta, elämänkokemuksesta on hyötyä. Näin se vain on.

Mutta on tottakai olemassa hyviä äitejä iästä huolimatta.

JOskus pitää provosoida että viesti menee perille. Mutta yhtä kaikki, älkää nuoret tehkö lapsia. NÄin pääsääntöisesti.

haleja kaikille.

Eerikan tapaus. 35 vuotias isä ja päälle nelikymppinen äitipuoli tappoivat.

Perhesurmat, kuinka moni oli alle 30 vuotias?

Paska provo.

ja sellaisena itseäni pidän :) Olin 18v kun esikoinen syntyi, nyt ikää 21v ja olen raskaana :)

En kadu päätöksiäni ja nautin jokaisesta hetkestä, jonka olen saanut lapseni kanssa viettää :) Maltan tuskin odottaa, että laskettu aika tulisi jo, rakastan lapsiani :)

Minä tiedän vaikka kuinka monta ja vain yksi on sellainen jonka olisin suonut hieman vielä aikuistuvan, tai ainakin löytävän toisenlaisen miehen.



Ja kuule monta yli 28-vuotiasta huonoakin äitiä olen nähnyt.

vanhempaa, nimittäin omani. Meistä ei välitetty eikä sylissä pidetty. Niinpä tein oman lapseni vasta nelikymppisenä.

Olin 23v. kun esikoinen syntyi, 26v. kun keskimmäinen. Kumpaakin täysimetin 5-6kk, tein soseet itse, en jättänyt hoitoon alle 1-vuotiaana, en käynyt baareissa, mentiin lasten tahtiin. Olin aika tasapainoinen, yöheräilyt otin vastaan "tätä tää on, joskus loppuu"-asenteella.

Lapset on nyt 9v. ja 6v. Isompi pärjää koulussa hyvi, kymppejä tulee :) Lisäksi tosi lahjakas liikunnallisesti, on paljon kavereita. Ihana poika. 6v. eskarilainen on myös loistopakkaus.

Ikinä lapsilta ei ole mitään puuttunut. Joskus oli tiukkaa taloudellisesti, mutta silloin tingin itsestäni, en ikinä lapsista.

Nyt mulla on kypsällä iällä vielä kolmas vauva ja aivan samanlainen äiti koen olevani. Niin ja mieskin on sama :) Naimisissa 11 vuotta jo.