Lue keskustelun säännöt.
Tähän viimeisin (tai paras) lapsettomalta saatu kasvatusneuvo
15.11.2012 |
Koska lapsettomat ovat parhaita kasvattajia, jaetaan tätä viisautta nyt eteenpäin tämän foorumin kautta.
Minä sain neuvon, että teen vanhemmuudesta liian vaikeaa, kun laitan lapset nukkumaan joka ilta kahdeksaan mennessä. Lapsienkin olisi hyvä oppia joustamaan nukkumaanmenossa ja valvomaan kiltisti tuonne yhteentoista-kahteentoista, jos meillä on vieraita jotka haluavat viipyä pitkään. On epäkohteliasta vieraita kohtaan käyttää aikaa lasten iltatoimiin sen kerran, kun ne vieraat ovat paikalle tulleet.
Ja tiedättekö mitä: tajuan kirkkaasti miksi hän ajattelee kuten ajattelee, koska itsekin ajattelin joskus samoin. Sitten sain lapset enkä näe mitään järkeä umpiväsyneiden, itkuisten lasten roikottamisessa hereillä vain siksi että meillä on joku kylässä.
Kommentit (24)
Sekin on asia, joka lapsiperheissä on helppo unohtaa eli jos työaika on esim. 9.30 - 17.00, niin sieltä ei voi noin vain lähteä kaverille vaan on oltava työvuorossa loppuun asti.Mukavinta olisi kyläillä viikonloppuisin, mutta silloin perheet haluavat olla keskenään tai mummolassa (ja se heille tuotakoon), mutta en lapsettomana todellakaan kykene muuttamaan koko elämääni vain siksi, että lapsiperheillä on omat rytminsä ja tapansa.
Niin yksinkertaista se on. Älä ihmeessä muuta elämääsi meidän takiamme - kuka sinulta on sitä edes pyytänyt. Nähdään taas vaikka kymmenen vuoden päästä, kun olet ehkä kasvanut aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- on normaalia että äitiä väsyttää ja on raskasta olla vauvan kanssa jatkuvasti kahden. Ei ole häpeä pyytää apua, oikeastaan on aika uusi jaepänormaali tilanne, että joutuu ihmislajin edustaja hoitaa ypöyksin jälkeläisensä
- kannattaa esittää lapselle positiivista esimerkkiä vaikkapa naiseudesta, vaikka itse ei jotenkin arvostaisi vaikkapa pienten tyttöjen tavallisia leikkejä. Ei kannata näyttää, että vain poikien leikit on äidin mielestä hienoja, tyttöjen ei.
- Kannattaa olla avoin lapsen omille mielenkiinnon kohteille ja taipumuksille. Esim. harrastukset kannattaa valita sen mukaan mistä lapsi tuntuu eniten kiinnostuvan, ei sen mukaan mikä äidistä olisi hienoa.No niin, voitte nauraa!
Ihan varmasti tuossa oli jotakin vikaa.
Oikeasti osa meistä osaa asettua lapsiperheiden asemaan paremmin ennen omia lapsia kuin toiset monen lapsen jälkeenkään. Erot yksilöiden välillä on suuria, ja sinulta tuo näyttää sujuvan. Kaikkea et voi lapsiperheen arjesta luultavasti tietää, mutta oikein hyvältä asenteelta kuulosta joka tapauksessa.
Sekin on asia, joka lapsiperheissä on helppo unohtaa eli jos työaika on esim. 9.30 - 17.00, niin sieltä ei voi noin vain lähteä kaverille vaan on oltava työvuorossa loppuun asti. Mukavinta olisi kyläillä viikonloppuisin, mutta silloin perheet haluavat olla keskenään tai mummolassa (ja se heille tuotakoon), mutta en lapsettomana todellakaan kykene muuttamaan koko elämääni vain siksi, että lapsiperheillä on omat rytminsä ja tapansa.
Niin yksinkertaista se on. Älä ihmeessä muuta elämääsi meidän takiamme - kuka sinulta on sitä edes pyytänyt. Nähdään taas vaikka kymmenen vuoden päästä, kun olet ehkä kasvanut aikuiseksi.
juuri silloin, kun tämä on töissä ja sitten olla vihainen, kun kaveri ei pääsekään tulemaan vaan joutuu noudattamaan allekirjoittamaansa työsopimusta. Vai pitääkö lapsettomien vaihtaa työpaikkaa, jotta lapsiperheet hyväksyvät heidät?
Maito ei sitten millään noussut (lapsi oli kolme ensimmäistä päivää tehostetussa hoidossa, joten tärkeät ensipäivät menivät "ohi"). Minä itkin, pumppasin, pidin lasta rinnalla tunti tolkulla kun vihdoin sain hänet viereeni ja nännit verillä yritin ruokkia lasta. Eihän siitä tullut helvettiäkään (tai juuri se siitä tuli). Pariin ekaan viikkoon en nukkunut, mutta se meni ihan OK, kun siinä hormonihöyryissähän sitä energiaa on. Sitten kun oli jo neljäs viikko käsillä, nännit täysin verillä, lapsi parkui pääpunaisena (= kun oli saanut multa vähän maitoa, mutta ei varmaankaan riittävästi) olin aivan rikki.
Lapseton ystäväni, joka osasi nähdä tilanteen riittävän etäisyyden päästä ilman intohimoja suuntaan tai toiseen, ehdotti rohkeasti pullomaitoon siirtymistä. Näin tehtiin. Siitä ratkaisusta meni 1,5 kuukautta niin pääsin vihdoin täysimetykselle. Lapsi oli tyytyväinen. Äiti ja isä olivat tyytyväisiä ja vauva-aika meni oikein mukavasti. Rintamaidolla mentiinkin siitä sitten siihen asti, kunnes lapsi oli 1 v 1 kk (toki kiinteät siitä 6 kk alkaen mukana).