Lue keskustelun säännöt.
Olisko vinkkejä/saisko kenties vertaistukea esimurkkupojan käytökseen ://
15.11.2012 |
Tämä alkoi pian sen jälk kun 5-luokka nyt syksyllä alkoi, viimeksi tänään totesin miehelle miten ikävöin sitä 99% hyväntuulista ja leppoista poikaani, nyt % ovat kutakuinkin toisinpäin :((
Hän on hirvittävän negatiivinen nykyisin ja ei mene päivääkään etteikö valittaisi ja olisi sitruunana jostakin, yleensä usemamasta asiasta.
Samalla on alkanut myös se ettei tarvitse kuin sanoa, että "onpas tämä suklaa hyvää" tms niin hän ottaa jotenkin senkin nokkiinsa ja toteaa että "älä ragee siinä" tms. Vetää herneen nenäänsä helpommin kuin...en tiedä mikä:/
Viihtyy myös enemmän itsekseen jolloin huoneen ovi "pamautetaan" kiinni, ei viihdy vieressä eikä kainalossa kuin muutaman sekunnin mitä nyt joskus hyvin harvoin kauemmin.
Naama nutturalla mennään ja kaikki, tai ainakin melkein, on niin helvetin surkeata ja sitruunaa.
Esim su valittaa seur päivää kun se on tyhmä ma, ti valitetaan ke, ke torstaita ja pe on myös tyhmä päivä kun koulua taas 6h ja kaikkia mahd lukuaineitakin silloin.
Koulu sujuu kiitettävästi, koenrot ovat paria 9½ lukuunottamatta olleet 10, läksyjä tekee 15-45min/pvässä, vkonloppuisin toinen päivä sellainen ettei tee niitä yhtään.
Kavereita on, ja oikein läheisiä 4kpl, tosin eipä ulkoile heidänkään kanssaan kuin siellä kouluss aja pari kertaa viikossa harrastuksen lomassa, kysyin kys vanhemmilta heidän ulkoiluistaan niin eivätpä tunnu hekään viihtyvän pahemmin ulkona esim vkonloppuisin..ei kai siellä sitten ole mitään tekemistä en tiedä.
Häntä ei myöskään koulukiusata tms ja kotona kaikki hyvin.
Mutta oikeasti, tämä hirvittävä negatiivisuus, lasi on lähes aina puolityhjä ymv alkaa TODELLA syömään nyt tämän mamman psyykettä ja hermoja ja kärsivällisyyttä, apuva!!!!
Kommentit (11)
Itselläni on 16- ja 13-vuotiaat pojanklopit, joista nuoremmalla on murkkuikä pahimmillaan ja vanhempi poikakin on lähes joka päivä edelleen huonotuulinen ja töksäytteleväinen...Yritän itse olla hermostumatta, vaikka välillä ottaa päähän ihan hitosti kun aina ovat valittamassa joka asiasta ja ikinä ei ole mikään hyvin...Mutta älkäämme provosoituko, kyllä kai tuokin murkkistelu joskus loppuu ja oppivat olemaan edes JOSTAIn asiasta iloisia...; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä osaanko vertaistukea antaa, mutta hankalaa se on välillä täälläkin. Kaikesta valittaa, on tylsää, ei saa tehdä mitään/ei viitsi tehdä mitään. Vänkää vastaan ja kääntää kiusallaan asioita ja puhuu kaikkea kummallista ihan vain kiusatakseen vanhempiaan. Tappelee siskonsa kanssa jatkuvasti. Itkee välillä surkeuttaan ja välillä uhoaa ja paiskoo ovia. Kovin menee tunteet vuoristorataa.
Välillä on taas ihan sopuisa poika ja koulu menee hyvin. Murkkuikä se vain tekee tuloaan. Täytyy vaan yrittää ymmärtää ja pistää rajoja sopivasti. Esikoisen kanssa se on vaan välillä hankalaa,kun ei ole kokemusta tuollaisesta. Veikkaisin kuitenkin, että kun toinen lapsi, nyt 9v tyttö tulee tuohon ikään, on monin verroin hankalampaa.
oman 11-vuotiaan poikani.....Eli ainakin täällä tuttua tuo...ja se jatkuva märssyttäminen olevista,tulevista,menevistä! Kokeet,koulu,ruoka kaikki on tyhmää vaikka koulussa on luokkansa parhaimpia ja tiedän/uskon olevan luonteeltaan peruspositiivinen.Kait tää ohi menee....toivoo tämä äiti!
Jos tätä kestää vielä kuukausia satai vuosia niin olen valmis lataamoon:// ja sitten tulee tuo 9v perässä jos ja kun tämä eka "rauhoittuu" ja entäpä jos ovat tuollaisia samaan aikaan voi luoja varjelkoon..nuorempi on jo muutenkin niiiiiin paljon temperamenttisempi ja "erikoisempi" tapaus..
ap
Itselläni on 16- ja 13-vuotiaat pojanklopit, joista nuoremmalla on murkkuikä pahimmillaan ja vanhempi poikakin on lähes joka päivä edelleen huonotuulinen ja töksäytteleväinen...Yritän itse olla hermostumatta, vaikka välillä ottaa päähän ihan hitosti kun aina ovat valittamassa joka asiasta ja ikinä ei ole mikään hyvin...Mutta älkäämme provosoituko, kyllä kai tuokin murkkistelu joskus loppuu ja oppivat olemaan edes JOSTAIn asiasta iloisia...; )
tutulta kuulostaa, mulla poika nyt 12v ja on siis jo kutosella, mutta vitosella hiljalleen alkoi nuo venkoilut. Itse olen ajatellut asian niin, että murkkuus tulossa ja haluaa vähän itsenäistyä äidin helmoista ja olla iso (vaikka onkin vielä niin pieni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki voidaan kääntää jotenkin ihan kummallisesti ja loukkaannutaan! vaikkapa se kun kerron rakastavani niin sekin voidaan kääntää jotenkin "huonoksi" tai loukkaukseksi tms. Huokaus:(
ap
Jep, meillä on vielä noiden 16-ja 13-vuotiaiden murkkuherrojen lisäksi tosiaan vielä kohta 10 vuotta täyttävä tyttö, jonka temperamentti kyllä vaikuttaa siltä, että ovet alkaa kohta paukkua ja maailmantuska pelmahtaa ilmoille...Mutta kun muistelee omaa murkkuaikaansa, niin ei se kyllä piru vieköön helppoa ollut itsellänikään. Ehkä se auttaa vähän kun lukee vanhoja murkkuikäisenä kirjoittamiaan päiväkirjoja, että itselläkin on ollut aikanaan niin HELVETIN vaikeeta, ja silti olen kasvanut suht täyspäiseksi aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikein halau että halaan ja kun toivottelen hyviä unia ja kerron rakastavani niin pedistä kuuluu "ääärh lopeta" erittäin ikävällä äänensävyllä ja murahduksien kera.
Ja ei kuulema tule hyvät unet ja ei kuulema nuku hyvin ja tämän illan saldoa valitus siitä että huomenna "taas" koe (tänään oli 2 koetta ja ensi pe saksan koe ja sitä seur eng koe).
Siitä sitten mammakin hyvillä mielin "oman ajan" viettoon ja rentoutumaan kun lapsen viimesanat yöunille mennessäkin negatiivista, maailmantuskaa yms.
ap
Tässä vielä murkkuherrojen ja kohta-murkun-tyttären äiti:
Mitäpä sitä oikein muutakaan äitinä voi tehdä kun sitä ikuista RAJOJA ja RAKKAUTTA, ja vaikka välillä ottaa helpostim itseensä nuo murkkujen kitinät ja piikikkäät arvostelut, niin pitää yrittää olla vaan aikuinen eikä lähteä sotaan mukaan.(Helpommin sanottu kuin tehty).Tsemppiä ja voimia, kyllä se siitä! Ja huumoria ei saa unohtaa...Mekin huudetaan joskus 13-vuotiaani kanssa päät punaisena, kunnes oikeesti alkaa naurattaa kumpaakin se älytön huuto, ja sitten halataan kunnolla ja se oli sitten siinä. ; )Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroit poikasi pärjäävän hyvin koulussa ja olevan muuten tasapainoisen oloinen, eikä ole esim. koulukiusattu.
Millainen poikasi on kavereidensa seurassa? Nauttiiko elämästä kodin ulkopuolella?Ovatko harrastukset mieluisia? onko elämässä ilonaiheita välillä?
Näin mutuillen vaikuttaa siltä, että hän uskaltaa ilmaista negatiivisia tunteitaan aika vapaasti sinun seurassasi, mikä on TODELLA hyvä asia. Vähän niinkuin kiukkuinen uhmaikäinen, jolla on kotona turvallinen olo. Ottaisin negailun siis lähinnä kohteliaisuutena kasvatustaitojasi kohtaan, mikäli poika pystyy kuitenkin nauttimaan elämästään kodin ulkopuolella ja koulu menee hyvin. Mikäli negatiivisuus on jatkuva olotila kodin ulkopuolellakin, olisin silloin hyvä alkaa selvittämään, onko taustalla jotain muuta. Mutta muuten en huolestuisi ollenkaan, murkkuilua vaan.
Ap