Miesten ajatuksia isyydestä - karua luettavaa

vauva-ajasta (kuopus nyt 1,5 v). Mies kyllä osallistuu kiitettävästi lasten hoitoon, mutta raskauden ja imetyksen takia sitä jaksettavaa nyt vain väkisinkin tulee alussa naiselle enemmän.



Tämän lisäksi kaksi miestä tuttavapiirissäni on ollut avoimesti vauvakuumeisia ja nyt vaimotkin ovat lämmenneet vauva-ajatuksille. Toiseen perheeseen on tulossa kevätvauva :)

Ei ollut mies kasvannut pääkopastaan koskaan. Kai noi on niitä jotka omia lapsiaan käyttää jalkapallona=(

kuluttaa aikansa ihan muuhun kuin netin keskustelupalstoilla känisemiseen...

Taso kun on mitä on, siis sekä kirjoitusten että kirjoittajien... Omassa tuttavapiirissäni useimmiten se on kyllä ollut niin, että juuri MIES on tehnyt aloitteen perheen kasvattamisesta. No, ehkä me sitten kaikki ollaankin ihan outoja perheitä. Monet MIEHET on myös vaatineet, että SAAVAT jäädä lapsen/lasten kanssa kotiin vimmeistään vähäksi aikaa vanhempainvapaan jälkeen, osa on jäänyt kotiin jo äitiysloman jälkeen vauvaa hoitamaan.



Oma mieheni ei taatusti kovin innoissaan kotiin jäisi 24/7. Mutta työn ja perheen hän on onnistunut kyllä yhdistämään paremmin kuin minä, näyttää nauttivan lasten kanssa touhuilusta aidosti :) Itse en olisi halunnut enempää kuin yhden lapsen, mutta taivuin mieheni tahtoon. Enkä ole katunut kuin hetkittäin (tyyliin yöllä kolmatta kertaa vauvaa imettäessäni reilu vuosi sitten). Mies toivoisi vielä neljättäkin lasta, mutta siihen en enää ryhdy. Mutta ei kai tuo nyt niin kovasti ole näistä lapsista kärsinyt, kun niitä niin kovasti lisää toivoo :) Seksielämäkin on meillä kyllä vain parantunut, kun puhutaan avoimemmin toiveista ja satsataan parisuhteeseen täysillä, ettei se kulahda arjen keskellä. Mutta yksilöllisiähän kaikkien perheiden tilanteet on...

Pahempia ovat,kun kylän kilikaliämmät,jotka valittaa joka asiasta.

Tuollaista ihmisenirvikuvaa voi edes nimittää MIEHEKSI,sehän olisi loukkaus niitä kohtaa,jotka ovat miehiä ja tosiaan välittävät lapsistaan.



Onneksi noita kitisijöitä ei taida niin hirveästi olla.

Musta tuntuu, että naiset tekevät vauvan eteen yleensä aika raakaa työtä, ei se ole vain " lässytystä" . Lisäksi aika kummallista puhetta omasta jälkikasvusta.



Mä olen tavannut hemmetin monta hyvää isää, aivan siis maskuliinisia miehiä, jotka pärjäävät omien lastensa kanssa täysin omalla, yksilöllisellä tavallaan. Toisinaan jopa vaimojaan paremmin.



Mulle tulee usein vähän sellainen fiilis, että käyn mieluummin siellä spermapankissa kuin otan riesakseni vielä keskenkasvuisen miehen, joka ei ole vielä oppinut ottamaan mistään asiasta oikein kunnolla vastuuta. Ei omista sanomisistaan, ei omista päätöksistään. Kaikki on vain muiden syytä, muiden ehdotuksia. Ja pitäisi ymmärtää tämä vastuuttomuus " no eihän se raukka 34v voinut käsittää, että tuo ei ollut ainoa tapa toimia maailmassa" .

Miehellä nimittäin aivan kamala vauvakuume (lapsia ei vielä ole), mutta minä olen meillä se, joka jarruttaa. Mies toivoo joululahjaksikin sitä, että sanoisin kyllä vauvalle! Mies tosin kohta jo 35 vuotta eli ikäkin ehkä vaikuttaa.



Itse suunnittelen myös vain yhtä lasta, mutta mies toivoo kahta tai kolmea. Eli luuletteko, että tällaisessakin tapauksessa mies on sitten kuitenkin onneton, kun se lapsi lopulta talossa olisi?

Vierailija:

Kotona istuva vauvalle lässyttävä mies on luonnonvastainen.

Mieheni taitaa olla todella kummallinen, sillä meidän perheessämme nimenomaan hän alkoi ensin haaveilla lapsista. Nyt olemme kahden lapsen vanhempia, eikä mieheni innostus ole laantunut. Hän on ollut molempien kanssa pitkään koti-isänä ja osallistuu muutenkin paljon lasten ja kodin hoitamiseen. Ei tarvitse minunkaan kulkea jatkuvasti hiukset takkuisina, kun kaikki energia ei mene perheen ja kodin huoltamiseen. Ei tosin miehenikään mitenkään pahassa kunnossa ole, vaan on pysynyt normaalipainoisena, huolehtii hygieniastaan ja katsoo vähän, mitä päälleen laittaa.



Lapset ovat aidosti lähentäneet meitä toisiimme. Olisimme kuitenkin pysyneet yhdessä myös ilman lapsia, sillä meillä on paljon muutakin yhteistä. Kun lukee välillä noita miesten valituksia, tuntee elävänsä aivan toisella planeetalla. No, minä olenkin naimisissa aikuisen ja vastuuntuntoisen miehen enkä keskenkasvuisen pojan kanssa.

Tosi outoja juttuja laukovat perheistään :( Jotkut noista " miehistä" voi tietysti ikänsä puolesta olla aikuisia vaan ei ikä automaattisesti henkistä kypsyyttä tuo.



Itse olen töissä it-alalla ja melkein kaikki työkaverini ovat miehiä (nyt olen tosin kotiäiti). Kovin innoissaan työpaikalla puhuvat perheestään ja varsinkin lapsistaan. Monelle olen huomannut perheen olevan tärkein asia elämässä.

Varsinkin silloin kun itse esikoistani aloin odottamaan huomasin työkaverieni tunteet perheitään kohtaan. Alkoivat kovasti minulle puhumaan vaimojensa raskauksista ja synnytyksistä ja siitä millaisia omat lapsensa ovat vauvoina olleet :)

Myös mieheni työpaikalla jutellaan kovasti lapsista ja vauvoista -- tiedän sen siitä että mieheni sitten minulle niitä juttuja selittää. Ihan hyviä kasvatusvinkkejä ollaan miehen työkavereilta saatu.



Tunnen myös miehiä jotka ovat jääneet hoitovapaalle kun äiti on palannut työelämään. Tasapainoisia ja onnellisia miehiä nämä kaikki ovat ja miehekkäitä miehiä.



Todella oudolta tuntui lukea tuollaisia juttuja joissa mies kokee perheensä vain taakaksi ... ja sitten vielä jotkut naiset väittää että kaikki miehet niin ajattelee.



Kasvakaa hei aikuisiksi niin huomaatte mikä elämässä oikeasti on tärkeää.

Ja usein he myös puhuvat miehensä suulla. Kumma, ettei miesporukassa ikinä ylistetä, kuinka on mahtavaa kun on kersoja.