Lue keskustelun säännöt.
Kaksi vuotta erosta
15.11.2012 |
En lähde eron syihin, mutta ovat jättäneet syvät haavat minuun ja luottamus meni totaalisesti.
Olen kuvitellut haluavani uuden parisuhteen ja olevani viimein siihen valmis. Mutta minä alan ottamaan heti pakkia, kun suhde alkaa vakavoitua.
Tapasin komean ja mukavan miehen. Hän ilmoitti, ettei halua mitään vakavaa. Olin samantein onneni kukkuloilla. Mies joka ei kysele liikaa, mutta saan seksiä säännöllisesti. Viikko ensi tapaamisesta ja mies muuttikin mieltään. Hän haluaakin suhteen. Tavata lapseni ja tutustua kunnolla. Nyt olen kuukauden päivät jotenkin luovinut eteen päin ja vältellyt vakavaa keskustelua. Miehessä ei ole vika vaan minussa.
Olen jo muutaman suhteen pistänyt poikki, koska en pysty päästämään lähelle. Sitten itken surkeaa oloani ja ikävääni. Mitä mun pitää tehdä? Mennä kallonkutistajalle puhumaan vai mitä? Miten mä saan mun muurin murrettua?
Kommentit (4)
Silloin jo lapsetkin ovat muuttaneet pois kotoa,heh.
Eli annan ajan vain kulua ja toivon, että asia korjantuu itsestään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä sitä olisi hyvä ruotia. Miehelle voisit sanoa, että mennään varovasti, kun sinulla on niin kovat kolhut, että pelkkä seksisuhde olisi riittävä, että jos otettaisiin rauhallisemmin nyt alkuun. Alussahan te vasta olette, ei nyt kannata mitään vakavampaa vielä aloitellakaan. Sulla on oikeus olla varovainen. Lapsetkin kun on mukana sopassa. Jos mies on järkevä ja aidosti tosissaan, se kyllä tajuaa hitaan etenemisen. (Ja varovasti vähän tonkisit miehen taustojakin, jos onnistuu)
Minun erostani on puolitoista vuotta, ja siihen mahtuu tuollainen "vain seksiä" laastari-suhde.
Minä kävin aikoinaan salaa perheneuvolassa terapeutilla ja pari kertaa yksityisellä, ja se selkiytti päätä ja auttoi minua tekemään eropäätöksen. Haavat siitä erosta silti tuli, mutta nyt olen pääsemässä jaloilleni. Tapailen nyt mukavaa miestä, vanhaa tuttavaa, taidan olla vähän retkussa. Lapsille en ole häntä esitellyt, enkä aio kiirehtiä sitä vielä pitkään aikaan. Heillä on muutenkin ollut tässä asiassa omat tunnemyrskynsä, ja puolitoista vuotta on lyhyehkö aika. Otan ennemmin äijästä kunnolla selvää kuin hosun.
Sanotaan että toisilla parisuhteessa haavoitetuilla ottaa erosta kunnolla toipuminen noin kaksi vuotta, toisilla 7. Riippuen vähän kiintymyksen syvyydestä.
joille voi puhua. Sanot että sinulla on juuri nyt vaikeaa päästää ketään lähelle. Ja ehkä olisi hyvä mennä puhumaan, ehkä vertaistukea?
Tänä syksynä tulee 2 vuotta siitä kun minun mieheni muutti pois. Ennen sitä hän tuli ja meni ja teki mitä tahtoi, eli luottamus oli jo mennyt ennen eroa. Kesällä, vähän ennen juhannusta, tapasin nykyisen miesystäväni. Tavattiin kerran tai kaksi viikossa, kun ei asuta ihan lähellä. Olin toki ihastunut, ja vauhti sopi minulle hyvin. Opin että hän oli ihan erilainen kuin entinen mieheni. Se herätti luottamukseni, kaikki eivät ole samanlaisia, eivätkä tee samanlaisia juttuja. Eli minulle se mursi minun muurini, tutustuminen toiseen ja se etteivät kaikki ole samanlaisia. Kohta ollaan seurusteltu 5 kk. Voin myöntää että viimeisen kuukauden aikana olen huomannut olevan todella rakastunut. Se ei vaan mennyt nopeasti. Mutta olen onnellinen. Ja olen onnellinen siitä että hänkin tuntee samoin.
annat vaan ajan kulua. Huomaat sitten kun olet valmis uuteen vakavaan suhteeseen. Mulla itselläni meni 10 vuotta erosta, ennen kuin kykenin uuteen suhteeseen. Sitä ennen oli vaan light-miehiä :)