Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen lapset haluaa joululahjaksi heille koiran joka olisi Meillä
14.11.2012 |
Miehen lapset 8 ja 9v haluavat sinnikkäästi koiran tai jopa koirat joululahjaksi. Mikään muu ei kuulemma kelpaa. Jooo..o, mutta ovat meillä 4pv kuukaudesta, ja asuvatkin eri paikkakunnalla. Eli tämä/nämä koira/koirat ei olisi kyllä suinkaan heidän harteillaan vaan meidän! Mies kattelee illat netistä myynti.ilmoituksia, ja minä yritän pidätellä kiukkuani. En voi juuri sanoa juuta tai jaata, koska minähän pilaisin sitten koko jutun. Ei jumal...en ala kyllä ennen töihin menoa mitään rakkia kusettamaan ja ylipäätään hyysäämään. Eihän tämä olisi edes meidän, vaan näiden lasten. He pääsisivät täysin vastuusta ja jakelisivat vaan ohjeita siitä miten pitää hoitaa. Ovat varsin "pikkuvanhoja" tapauksia. Mitäs sitten jos parin vuoden päästä haluavat sen koiransa omaan vakikotiinsa, ja olisin jo syvästi kiintynyt. Miten koiraan edes suhtautua, kun olisi heidän, mutta kokoajan meillä hoidettavana...
Kommentit (81)
kun se on lähinnä minun kaveri, olenhan sen hoitanut aina.
Nyt haluaa uuden koiran, joka olisi hänen kaverinsa!! Miten kuvittelee sen onnistuvan kun minä taas hoitaisin ja tytär koulussa.
Ei tule ap.n miehen lapsista koiran kavereita, saattaa tulla vihollisia.
Selitä miehellesi myös se tosiseikka, että koira kiintyy eniten siihen, joka sitä hoitaa ja kouluttaa ihan riippumatta siitä kenen koira se mukamas on. Käytännössä käy siis niin, että koira ei koskaan tule todella kiintymään miehen lapsiin vaan he ovat sille aina vieraita. Lisäksi voi käydä niin että koira ei lapsia ala kunnolla totella ellette todella osaa sitä kouluttaa ja tukea lapsia sen ohjaamisessa. Se vasta onkin lapsille pettymys, jos ”oma koira” ei halua heiltä haleja, ei leiki heidän kanssaan eikä tule kutsuttaessa luokse.Meillä kävi niin että otettiin koira ja lapset oli siitä kovasti innoissaan. Nyt kun koira on 2 v ja lapset viettää sen kanssa ehkä 15 min päivä ja minä 2,5 tuntia plus koirakoulut, niin koirahan palvoo minua ja muu perhe on sille toissijainen. Toki se tottelee kaikkia ja lapsille on opetettu, miten sen kanssa leikitään, mutta aika ajoin tulee pettymyksiä, kun lapsi haluaisi vaikka loikoilla koiran kanssa matolla, mutta koirapa seuraa minua kylppäriin…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja suu auki vaan rohkesti,ennen kuin miehesi tosiaan hankkii koiran,siitä ei sitten enää pääse niin vaan eroon. Ainahan lapset haluaa vaikka mitää,on hyvä oppia viimestään tuossa iässä että aina ei mene nallekarkit tasan.
Sinuna sanoisin miehelle, että et tule ulkoiluttamaan koiraa ikinä, kertaakaan. Ja ehkä jopa, että muutat pois jos koira tulee.
Eläintä ei voi eikä saa ottaa, ellei koko perhe halua ja sitoudu.
Mitä mies haluaa, ehkä sen koiran ihan itseäänkin varten, eikä vain lasten. Oletko tätä tullut ajatelleeksi. Onko edes tullut mieleen kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pentua pitää ulkoiluttaa monta kertaa päivässä, ja silti sisälle tulee niitä lätäköitä ja läjiä. aikuinen koira tarvitsee 3 lenkitystä vähintään. Koiraa pitää kouluttaa jatkuvasti - johdonmukaisesti. Joskus niillä on ripuli tms. Pentuna ne saattavat tuhota paikkoja.
Minusta sinun pitää ottaa esille kaikki tämä, mitä koira vaatii. Kyllä sinulla on oikeus sanoa mielipiteesi asiasta, joka koskee sinua - kotisi on kai sinunkin?
Mitä mies haluaa, ehkä sen koiran ihan itseäänkin varten, eikä vain lasten. Oletko tätä tullut ajatelleeksi. Onko edes tullut mieleen kysyä.
Puhuukin aina "elukasta" "rakista" Eikä ole mikään narunjatkeena seisoskelija tyyppi. Olen myös miettinyt sitä mitä joku tuola aijemmin sanoi, että koira ei tule lapsia juuri tuntemaan, että luultavasti olis vielä todella suuri pettymys. Eipä pahemmin tottuiskaan lapsiin. Kyllä tämä on täysin kuopattava tilanne, ja en kyllä suostu tenavien hullutuksiin. Ehkä mies tulee valitsemaan lasten koiran...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pehmokoira olisi tässä tapauksessa sopiva lahja, ei elävä. Löytölöissä/kierrossa/huonoissa käsissä on koiria ihan tarpeeksi ja liikaakin, ja niin tässäkin tapauksessa luultavasti tulisi käymään. Sanot nyt että sinä ET TODELLAKAAN suostu tämmöseen vitun pelleilyyn.
Voi voi jos pikku Hilma-Esmeralda ja Aulis-Petteri nyt ei saa sitä koiraa kun kerran haluavat. No aina ei saa mitä haluaa, olis sen sun mieheskin syytä opettaa se jo tässä vaiheessa elämää niille tenaville eikä lelliä niitä suostumalla niiden älyttömiin juttuihin mitä ei oo ajateltu yhtään sen enempää ku "zomg mä haluun niinq koiran ku ne on ihq!". Ja koskee myös muita eläinlajeja. MIKÄÄN eläin ei ole lapsen lelu jolla leikitään sitten kun huvittaa ja loppuajan hoito on retuperällä.
Ja koiran pito ei ole mitään halpaa lystiä, jos kohdalle sattuu sairas yksilö. (Ja tietty ruuat, tarvikkeet yms) Eläinlääkäri on aivan jumalattoman kallista, ja jos käy niin paska tsägä että se sairastuu viikonloppuna niin sunnuntaiyönä se on sitä 100% korotus hintoihin ja muutenkin vkl/iltaisin +50%. Jopa "pelkkä" kani voi tulla kalliiksi. Ihan piruuttani kerran laskin mitä mulla yhden jo edesmenneen kanin lääkärikuluihin meni niinä vuosina kun meillä oli, kun sattui olemaan sairasteleva yksilö. Tuo summa oli yli 2000€. Jokainen voi kohdallaan miettiä, olisiko valmis pistämään tuon summan lemmikkiin, ja jos vastaus on ei niin sitten et tarvitse lemmikkiäkään.
Korvaava ehdotus: olisiko jollain tuttavallanne tai naapurillanne siellä lähellä lenkille kaipaavaa koiraa? Silloin voisitte käydä yhdessä koiraa ulkoiluttamassa perheen kesken kun lapset ovat käymässä, tulisi harrastettua liikuntaa, koiran oikea omistaja saisi muutaman vapautuksen ulkoilutuskerroista, ja lapset tutustua koiran hoitoon, jos asia joskus myöhemmin tulisi ajankohtaiseksi. Win-win situation :) Näin meillä tehtiin kun olin tuon ikäinen. Ja sain naapurin mukavasta koiranomistajanaisesta ystävän jota vieläkin tapaan! Ei aina tarvitse hankkia omaa koiraa vaan lainahauvat ovat mahtava tapa tutustua karvakorviin ja tarjota sille seitsemän päivään viikossa kolme kertaa päivässä ulkoilevalle koiranomistajalle pieni hengähdystauko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olispa kiva tietää, miten tää tilanne lopulta ratkes... saiko ylihemmotellut kakrut tahtonsa läpi ja joutuko ap hoitamaa koiraa, jota ei edes kotiinsa halunnu? Vaiko kävikö kenties niin, että ap ja hänen miehensä sai päättää perheensä lemmikkihankinnoista itse ilman, että 4 pv/kk vierailevat lapset määräsivät heidät huolehtimaan koirasta, jonka olisivat halunneet omakseen?
Vaikken tiedäkkään miten kävi, niin ap:n ja erityisesti sen koiran takia toivon, että nämä lapset eivät saaneet tahtoaan läpi. Vaikka koira ei olekkaan täysin rinnastettavissa ihmiseen, on silläkin yhtä kaikki tunteet. Ja ne tunteet ovat tasan yhtä arvokkaita kuin kenen tahansa ihmisen. Siksi olisi järkyttävän väärin ottaa koira sellaiseen kotiin, mihin sitä ei todella edes haluta ja missä sen todelliset omistajat eivät olisi edes paikalla kuin 4 pv/kk. Lopulta sitten kun pikkumissit (en tiedä ovatko oikeasti tyttöjä, mutta kauheasti siltä kuulostaa..) haluavat koiraraasun raahata omaan kotiinsa toiselle paikkakunnalle, se ei tunnistakkaan näitä lapsia omistajikseen eikä koe uutta paikkaa kodikseen.
Eikä sitä paitsi aitoa välittämistä ole sellainen, että välitetään vaan silloin kahtena viikonloppuna ja muulloin joku muu saa olla se, jota kiinnostaa karvakorvan hyvinvointi. Ja sitten lopulta kun päätetäänkin että nyt olisi siistiä saada se meidän koira kokonaan meille, ei edes ajatella että sitä koiraa ei voi tarpeen tullen unohtaa. Jo lapsille on hyvä opettaa, että aito välittäminen on pysyvää eikä sellaista, että sitä osoitetaan vain silloin kun se itselle sattuu sopimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt järki käteen! sanot äijällesi että "joko koira tai minä!" Samalla näet onko suhteellanne tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä rakastan koiria ja olen sitä paitsi eri paha ihminen : eli menisin heti huomenna hakemaan itselleni koiran vaikka eläinsuojeluyhdistyksestä. ja ilmoittaisin sitten, että te ette minun koiraani koske ja jos se "tuleva" koira ei sovi minun koirani kanssa samaan taloon, lentää mies ja koira. ok, olen tosi kieroon kasvanut ;)
[quote author="Vierailija" time="14.11.2012 klo 14:38"]
päästä voi olla eri juttu, kun lapset jo vanhempia. Tiedän että paljon jäisi mun harteille. Mies menee töihin 7.mäksi, minä 10.ksi, et mitä luulette mitä mies ehdottaa, kun koira tullut. Ei ole halukas puhumaan mitään etukäteen, ja tulis kyl kamala riita. Mä pelkään nyt, et musta tulee paha äitipuoli kun en tätä halua :(
[/quote]
Ei missään tapauksessa koiraa teille! Olet vastuuntuntoinen kun kieltäydyt koriasta, kun et sitä halua! Ei minkäänlaista järkeä ostaa "lapsille" koira, jota näkevät 4pv/kk. Mutta: kuulostaa siltä, että miehesikin haluaa koiran. Silloin teidän on käytävä asiasta eri keskustelu.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2012 klo 15:05"]
miksi sä pelkäät riitelemistä? Älä alistu. Se on sunkin kotisi. Jos parisuhde ei moista riitaa kestä, ei se ole hyvä parisuhde.
Sano että sä muutat muualle, jos koira tulee, että käytät nyt hyvä mies järkeäsi, minä en sen hoitajaksi ryhdy. Hoitakoot itse eläimensä.
Koira pitää ottaa vastuunsa tuntien perheenjäseneksi, ei lasten leluksi.
terv. nro 2, joka on kasvattanut saksanpaimenkoiria
[/quote]
Vanha ketju mut tuli mieleen vastata tälle että ei ole kovin fiksua riitelyä jos uhkaa muuttavansa pois jos taloon tulee koira. Siis jos ei IHAN OIKEASTI harkitse poismuuttoa, niin ei sillä pidä uhkailla.
8 - ja 9-vuotiaat EIVÄT PYSTY ottamaan vastuuta koirasta vaikka haluaisivat.
Yhden aikuisen PITÄÄ SITOUTUA KOULUTTAMAAN koira.
Koiraharrastukseen menee KAKSI TUNTIA PÄIVÄSSÄ aikuisen aikaa.
Koira voidaan ottaa vain jos joku aikuinen HALUAA KOIRAHARRASTUKSEN.
Siivousmäärä TUPLAANTUU
Meille otettiin perheen vaatimuksesta koira. Minä tyhmä SUOSTUIN. Koiraa hoitaa meidän 8 - ja 10 vuotiaat ehkä 20 min päivässä. Vaikka he RAKASTAVAT sitä
Loppu aika on MINUN HOIDETTAVA, mies vetää ehkä puolen tunnin
lenkin 5 päivänä viikossa = IHAN NOLLASUORITUS.
Ottakaa kissa edes.
meillä taas koira seuraa jos en kiellä eikä se mua niin häiritse että vitsisi tuosta tehdä tottelevaisuuharjoitusta. Saati että vaatisin että nuoren koiran on käskyn alla pötkötettävä lapsen vieressä lapsen mieliksi, kun se koko ajan vain odottaa lupaa lähteä pois. Meillä on varmaan vähän eri asenne koiriin. Mun mielestä ne saa jopa ajatella milla aivoillaa, kunhan lopullinen päätös- ja kieltovalta on aina ja ehdottomasti ihmisillä.
ihan perusjuttuja, ei liity mitenkään siihen, etteikö tunnistaisi minussa lauman johtajan. Koiran tehtävänä ei ole tehdä omia päätöksiä vaan totella minua eli ei, meillä koira ei seuraa minua, jos en erikseen käske.
Koirallasi on eroahdistus. Ei ole normaalia että koira seuraa jatkuvasti.
Meillä koirat makoilevat kaikessa rauhassa ja puuhailevat omiaan kun ihmiset liikkuu.
Ulos lähtiessä ovat salamana paikalla.
Meille tuli yksi poliisin huostaanottama kaltoin kohdeltu koira.
Se oli juuri tuollainen joka seurasi minua kaikkialle.
Istui oven takana odottamassa kun olin vessassa.
Koiran käytöksen kanssa tehtiin töitä ja lopulta saatiin se rauhottumaan itsekseen vaikka liikuinkin.
On koiralle kova stressi jos niin kiinni ihmisessä että tarvii koko ajan perässä kulkea.
Se on riippuvuutta joka ei ole koiralle hyväksi.
oli miehen koira, jota vähän pelkäsin, sen kanssa piti viettää 3 h vuorokaudessa, se vei kaiken vapauden ja ajan ja viikonloput meni jossain tottelevaisuuskoulutuksessa.
En vain jaksanut sitä enää, että miehelle koira oli kaikki kaikessa ja suurin osa vapaa-ajasta meni sen kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Ei hittolainen; ei eläin ole mikään lahja. Pidä ap pintasi tässä jutussa äläkä anna periksi. Koira jää kuitenkin sinun hoidettavaksesi.