Miehen lapset haluaa joululahjaksi heille koiran joka olisi Meillä

Ei kukaan ole niin tyhmä että harkitseekaan koiran ostoa tuollaisilla spekseillä...

kyllä näitä "ostamalla ja periksi antamalla hyvä mieli"-etävanhempia löytyy.

Selitä miehellesi myös se tosiseikka, että koira kiintyy eniten siihen, joka sitä hoitaa ja kouluttaa ihan riippumatta siitä kenen koira se mukamas on. Käytännössä käy siis niin, että koira ei koskaan tule todella kiintymään miehen lapsiin vaan he ovat sille aina vieraita. Lisäksi voi käydä niin että koira ei lapsia ala kunnolla totella ellette todella osaa sitä kouluttaa ja tukea lapsia sen ohjaamisessa. Se vasta onkin lapsille pettymys, jos ”oma koira” ei halua heiltä haleja, ei leiki heidän kanssaan eikä tule kutsuttaessa luokse.



Meillä kävi niin että otettiin koira ja lapset oli siitä kovasti innoissaan. Nyt kun koira on 2 v ja lapset viettää sen kanssa ehkä 15 min päivä ja minä 2,5 tuntia plus koirakoulut, niin koirahan palvoo minua ja muu perhe on sille toissijainen. Toki se tottelee kaikkia ja lapsille on opetettu, miten sen kanssa leikitään, mutta aika ajoin tulee pettymyksiä, kun lapsi haluaisi vaikka loikoilla koiran kanssa matolla, mutta koirapa seuraa minua kylppäriin…

jos ei molemmat aikuiset sitä oikeasti halua, ei sitä hankita. Sama juttu, kun mietitään sohvaa, mekkoa, ompelukonetta, uutta kattilaa. Sellaista ei talouteen tuoda, jos ei molemmat sitä halua.



Naisilta jää tällä systeemillä aika lailla tavaraa ostamatta, kun mies sanoo ein.

Selitä miehellesi myös se tosiseikka, että koira kiintyy eniten siihen, joka sitä hoitaa ja kouluttaa ihan riippumatta siitä kenen koira se mukamas on. Käytännössä käy siis niin, että koira ei koskaan tule todella kiintymään miehen lapsiin vaan he ovat sille aina vieraita. Lisäksi voi käydä niin että koira ei lapsia ala kunnolla totella ellette todella osaa sitä kouluttaa ja tukea lapsia sen ohjaamisessa. Se vasta onkin lapsille pettymys, jos ”oma koira” ei halua heiltä haleja, ei leiki heidän kanssaan eikä tule kutsuttaessa luokse. Meillä kävi niin että otettiin koira ja lapset oli siitä kovasti innoissaan. Nyt kun koira on 2 v ja lapset viettää sen kanssa ehkä 15 min päivä ja minä 2,5 tuntia plus koirakoulut, niin koirahan palvoo minua ja muu perhe on sille toissijainen. Toki se tottelee kaikkia ja lapsille on opetettu, miten sen kanssa leikitään, mutta aika ajoin tulee pettymyksiä, kun lapsi haluaisi vaikka loikoilla koiran kanssa matolla, mutta koirapa seuraa minua kylppäriin…

kerro ihmeessä lisää leikeistänne

Mä oon ilmoittanut lapsille että mitään koiraa ei tähän perheeseen tule (juuri noista sun mainitsemistasi syistä johtuen) ja meillä sentään on sekä penskat että perheen isä tämän saman katon alla 24/7.



Eläin ei ole lahja, vaan pitkän harkinnan tulos ja jos haluajat eivät edes ole sitä hoitamassa sitä ei teille oteta.

Koira ei koskaan ole alaikäisten lasten koira, vaan aikuisten. Muista se.

Eli otapa hyvä nainen itseäsi niskasta kiinni ja aloita oman tilasi ottaminen ja kommunikointi miehen kanssa. Et voi elää elämääsi koko ajan joustaen ja peläten riitaa ilman sananvaltaa omassa kodissasi.

minä olen sen elämän keskipiste ja aurinko :-). Sulla ei ilmeisesti ole kokemusta uskollisesta ja rakastavasta koirasta. Se on ihanaa, mutta sellaista ei saa ellei itse panosta suhteeseen sitä muutamaa tuntia ainakin muutamana päviänä viikossa.

Selitä miehellesi myös se tosiseikka, että koira kiintyy eniten siihen, joka sitä hoitaa ja kouluttaa ihan riippumatta siitä kenen koira se mukamas on. Käytännössä käy siis niin, että koira ei koskaan tule todella kiintymään miehen lapsiin vaan he ovat sille aina vieraita. Lisäksi voi käydä niin että koira ei lapsia ala kunnolla totella ellette todella osaa sitä kouluttaa ja tukea lapsia sen ohjaamisessa. Se vasta onkin lapsille pettymys, jos ”oma koira” ei halua heiltä haleja, ei leiki heidän kanssaan eikä tule kutsuttaessa luokse. Meillä kävi niin että otettiin koira ja lapset oli siitä kovasti innoissaan. Nyt kun koira on 2 v ja lapset viettää sen kanssa ehkä 15 min päivä ja minä 2,5 tuntia plus koirakoulut, niin koirahan palvoo minua ja muu perhe on sille toissijainen. Toki se tottelee kaikkia ja lapsille on opetettu, miten sen kanssa leikitään, mutta aika ajoin tulee pettymyksiä, kun lapsi haluaisi vaikka loikoilla koiran kanssa matolla, mutta koirapa seuraa minua kylppäriin…

kerro ihmeessä lisää leikeistänne

minä olen sen elämän keskipiste ja aurinko :-). Sulla ei ilmeisesti ole kokemusta uskollisesta ja rakastavasta koirasta. Se on ihanaa, mutta sellaista ei saa ellei itse panosta suhteeseen sitä muutamaa tuntia ainakin muutamana päviänä viikossa.

Selitä miehellesi myös se tosiseikka, että koira kiintyy eniten siihen, joka sitä hoitaa ja kouluttaa ihan riippumatta siitä kenen koira se mukamas on. Käytännössä käy siis niin, että koira ei koskaan tule todella kiintymään miehen lapsiin vaan he ovat sille aina vieraita. Lisäksi voi käydä niin että koira ei lapsia ala kunnolla totella ellette todella osaa sitä kouluttaa ja tukea lapsia sen ohjaamisessa. Se vasta onkin lapsille pettymys, jos ”oma koira” ei halua heiltä haleja, ei leiki heidän kanssaan eikä tule kutsuttaessa luokse. Meillä kävi niin että otettiin koira ja lapset oli siitä kovasti innoissaan. Nyt kun koira on 2 v ja lapset viettää sen kanssa ehkä 15 min päivä ja minä 2,5 tuntia plus koirakoulut, niin koirahan palvoo minua ja muu perhe on sille toissijainen. Toki se tottelee kaikkia ja lapsille on opetettu, miten sen kanssa leikitään, mutta aika ajoin tulee pettymyksiä, kun lapsi haluaisi vaikka loikoilla koiran kanssa matolla, mutta koirapa seuraa minua kylppäriin…

kerro ihmeessä lisää leikeistänne

ihan perusjuttuja, ei liity mitenkään siihen, etteikö tunnistaisi minussa lauman johtajan. Koiran tehtävänä ei ole tehdä omia päätöksiä vaan totella minua eli ei, meillä koira ei seuraa minua, jos en erikseen käske.

jos ei molemmat aikuiset sitä oikeasti halua, ei sitä hankita. Sama juttu, kun mietitään sohvaa, mekkoa, ompelukonetta, uutta kattilaa. Sellaista ei talouteen tuoda, jos ei molemmat sitä halua.

Naisilta jää tällä systeemillä aika lailla tavaraa ostamatta, kun mies sanoo ein.

stereot ja uudet kännykät ostamatta kun nainen sanoo ei ;)

jos ei molemmat aikuiset sitä oikeasti halua, ei sitä hankita. Sama juttu, kun mietitään sohvaa, mekkoa, ompelukonetta, uutta kattilaa. Sellaista ei talouteen tuoda, jos ei molemmat sitä halua.

Naisilta jää tällä systeemillä aika lailla tavaraa ostamatta, kun mies sanoo ein.

stereot ja uudet kännykät ostamatta kun nainen sanoo ei ;)

Lastenkin on aika se oppia.

Lastenkin on aika se oppia.

Vaan ap:n tapauksessa MIEHEN on aika oppia se! Muutenkin, ei ongalma (taas kerran) ole niissä etälapsissa eikä edes siinä koirassa vaan uuden suhteen kommunikatiokyvyttömyydessä.

Ennen koiran ottamista kannattaa miettiä, että onko aivan varmasti valmis sitoutumaan koiran mukanaan tuomaan vastuuseen. Koira ei ole hankinta tai lahja eikä se voi olla kokeilu. Koira pitää ajatella elämänkumppaniksi, jonka kanssa on valmis elämään jopa toistakymmentä vuotta. Koirasta on kannettava vastuu silloinkin, jos omassa elämäntilanteessa tapahtuu muutoksia tai koiran kanssa tulee ongelmia. On mietittävä, miten koiran hoito järjestyy työ- tai lomamatkojen aikana. On oltava valmis huolehtimaan ikääntyvän koiran erityistarpeista ja maksamaan mahdollisesti lisääntyviä eläinlääkärimaksuja. Koira elää pitkään – kahdessakymmenessä vuodessa ihmisen elämässä ehtii tapahtua paljon. Jos koiraan sitoutuminen ei sovi elämäntapaasi, koira pitää jättää hankkimatta. Siis kun harkitset koiran ottamista – harkitse vielä kerran!

minä olen sen elämän keskipiste ja aurinko :-). Sulla ei ilmeisesti ole kokemusta uskollisesta ja rakastavasta koirasta. Se on ihanaa, mutta sellaista ei saa ellei itse panosta suhteeseen sitä muutamaa tuntia ainakin muutamana päviänä viikossa.

Selitä miehellesi myös se tosiseikka, että koira kiintyy eniten siihen, joka sitä hoitaa ja kouluttaa ihan riippumatta siitä kenen koira se mukamas on. Käytännössä käy siis niin, että koira ei koskaan tule todella kiintymään miehen lapsiin vaan he ovat sille aina vieraita. Lisäksi voi käydä niin että koira ei lapsia ala kunnolla totella ellette todella osaa sitä kouluttaa ja tukea lapsia sen ohjaamisessa. Se vasta onkin lapsille pettymys, jos ”oma koira” ei halua heiltä haleja, ei leiki heidän kanssaan eikä tule kutsuttaessa luokse. Meillä kävi niin että otettiin koira ja lapset oli siitä kovasti innoissaan. Nyt kun koira on 2 v ja lapset viettää sen kanssa ehkä 15 min päivä ja minä 2,5 tuntia plus koirakoulut, niin koirahan palvoo minua ja muu perhe on sille toissijainen. Toki se tottelee kaikkia ja lapsille on opetettu, miten sen kanssa leikitään, mutta aika ajoin tulee pettymyksiä, kun lapsi haluaisi vaikka loikoilla koiran kanssa matolla, mutta koirapa seuraa minua kylppäriin…

kerro ihmeessä lisää leikeistänne

Ja syy ei ole se että olisin keskipiste ja aurinko, vaan ihan ehdollistettu tapa: Luulevat pääsevänsä lenkille joka kerta kun käyn vessassa. Ennen lenkkiä käyn vessassa, joten toistuu tarpeeksi usein ja pitää illuusion yllä että vessassa käyntini tarkoittaa lenkkiä.

Samoin koska minä hoidan enimmäkseen koiramme, niin tulkitsevat eniten minun eleitäni ja tekemisiäni. Välillä se on rasittavaa. Lisäksi tulihan todettua että toinen koiramme ei edes liiku lenkillä kovin kummoisesti ilman toista koiraamme ja minua. On tottunut lenkkeihin joko yksin minun kanssani tai toisen koiramme kanssa.

vitsinähän nuo viestit on kirjoitettu.



Minä en olisi valmis koiran hoitamiseen ja valitettavasti lähtisin kävelemään mikäli mies päättäisi että meille sellainen tulee. En missään nimessä suostuisi enkä sitoutuisi.

meillä taas koira seuraa jos en kiellä eikä se mua niin häiritse että vitsisi tuosta tehdä tottelevaisuuharjoitusta. Saati että vaatisin että nuoren koiran on käskyn alla pötkötettävä lapsen vieressä lapsen mieliksi, kun se koko ajan vain odottaa lupaa lähteä pois. Meillä on varmaan vähän eri asenne koiriin. Mun mielestä ne saa jopa ajatella milla aivoillaa, kunhan lopullinen päätös- ja kieltovalta on aina ja ehdottomasti ihmisillä.

ihan perusjuttuja, ei liity mitenkään siihen, etteikö tunnistaisi minussa lauman johtajan. Koiran tehtävänä ei ole tehdä omia päätöksiä vaan totella minua eli ei, meillä koira ei seuraa minua, jos en erikseen käske.

Minut puhuttiin aikoinaan ottamaan koira perheeseen. Mies lupasi että hoitavat koiran esikoisen kanssa. Olin vielä raskaana, ja pentu tuli taloon samana päivänä kun jäin äitiyslomalle. Arvaatte varmaan kuinka siinä kävi ja kuka sen koiran hoiti. Ero tuli eikä koiran hoidosta tulleet erimielisyydet olleet siinä ihan pieni osasyy.



Siis jos yksikin perheenjäsen suhtautuu koiraan edes pienellä varauksella eikä ole sydämestään mukana, ei koiraa kannata missään nimessä ottaa.

lupasi lapselle lahjaksi häkkilinnun kysymättä minulta mitään.

Joo ei tullu meille lintua. Sanoin lapselle että sinne isän luokse voi ottaa ihan vapaasti.

Ei tullu lintua sinnekään.

mitään koiraa, jos kumpikin vanhemmista ei sitä hyväksy.

Vastuunsa tunteva koirankasvattaja ei edes myy noilla kriteereillä pentua tai aikuistakaan.