Perjantaipinoa JOULUISILLE!

Eli lyhyesti, ei mitään uutta. Plääh. Rv 38+4 ja kyllä tämä saisi todellakin jo syntyä! Liitoskivut vaivaa, päivisin väsyttää, kun yöt menee miten menee. Lisäjännitystä elämään tuo täällä vallitseva synnäriarvuuttelu, olen siis Kuusamosta. Eli tänään täällä voi jakaantua klo 16 asti ja sitten seuraavan kerran ensi keskiviikkona klo 8.00. Tässä välissä suuntana olisi Oys (matkaa 200 km). Sitten taasen ensi viikolla perjantaina synnäri on kiinni viikonlopun yli... Karkeasti sanottuna täällä voi synnyttää virka-aikana ja muulloin sitten Oulussa. Muuten meidän perheen tilanne on se, että mies on yksityisyrittäjä, esikoinen koululainen ja tuleva keskimmäinen 5 v. Eli jos Ouluunkin pitää lähteä niin, toivottavasti masuvaavi varaa aikaa, eikä tule niin vauhdilla kuin sisarukset aikoinaan.

Tulee muuten ambulanssisynnytys=) (Mitenköhän muuten vesi kivunlievityksenä lanssissa, onko siellä suihku????)

Täällä tuo elämyksellisyys ja matkailu ovat todella tapetille nostettuja teemoja, joten voisihan sitä kaupata " elämysmatkaa synnyttämään" ...

Että ei muuta tänne takametsään synnyttämään, jos synnytys itsessään ei tarpeeksi jännitä ja mietitytä.



Vakavasti ottaen, ymmärrän kyllä kunnan taloudellisen tilanteen ja jos ei turvallista synnytystä voida täällä järjestää, niin tietysti Oys:aan, mutta miksi ihmeessä ei sitten tehdä karkeaa päätöstä lopettaa synnyttäminen kokonaan täällä. Loppuisi mokoma arvuuttelu synnytyspaikasta ja toisaalta esimerkiksi isompien lasten hoidon järjestämisen voisi tehdä perusteellisemmin ennakkoon. Nythän tilanne on käytännössä se, että ystävä tai naapuri tulee katsomaan lapsia muutamaksi tunniksi tai päiväksi, jos synnytys tapahtuisi varmuudella täällä niin isän voisi hätyyttää paikalle sitten viime metreillä, mutta jos matkaa onkin parisataa kilometriä, niin ei sitä matkaa viitsi moneen kertaan ajeluttaa... että menehän takaisin kotiin, ei tässä sittenkään vielä mitään tapahdu.



Ääh, sekavaa tekstiä ja mieltä kuohduttava aihe... Mutta näin siis täällä.

Jospa jäisi kuitenkin kotiin synnyttämään... Säästyisikin sekin raha kunnalla, ei nuo ostopalvelut ja taksi/ambulanssimatkatkaan niin edullisia ole. Harmillista kokea olevansa varsinainen rasite ja ongelmatapaus, kun kuitenkin kyse on iloisesta ja odotetusta tapahtumasta.

Suuronnittelut odotetusta tapahtumasta ja paljon iloa ja onnea teille kaikille! Toivottavasti haava paranee nopsaan ja tyty voi hyvin. Ü



Mulla oli hiukan dramatiikkaa eilen, kun jo aamusesta tajusin, ettei himpula sisälläni herännyt tavalliseen tapaansa meidän muiden herätessä. Ei potkun potkua, vaikka esikoinen pomppi sängyllä ja höpötti kovaan ääneen. Aamupalallakaan ei mitään, ei kauppareissulla, edes lounaalla ei tuntunut kuin jokin hento hipaisu. kun poika nukahti päikkäreille, aloitin liikelaskennan, ja sain vatsaa hiukan painelemalla ja jutustelemalla ötölle muutaman hiukasenhienon liikkeen ja yhden kunnon potkaisun. Sitten ei taaskaan mitään. Melko ero tähänastiseen melskeeseen! Soitin lopulta neuvolaan ja sain heti ajan sydänäänien tarkistukseen. Miehelle soittaessani repesin ja pillitin puhelimessa pelokkaana. Mies kiisi kotiin, koetti kuunnella ja tunnustella mahaani, sitten lähdin nlaan. Ja kaikki oli tietenkin (ONNEKSI!) hyvin: sydän sykki terveeseen tapaan, ja täti tunsi liikkeitäkin aivan riittävästi. Illasta sitten liikkuikin hiukan enemmän. Mutta ei tässä mitään superskenöintiä ole liikkeissä tänäänkään ollut. Mietinkin, miten se yhtäkkiä, yhdessä yössä, noin rauhoittui.

Sitten LIMAAN, meidän raskaanaolevien lempiaiheisiimme! JOinakin päivinä on aamusesta alapäästä plompsahtanut kumma limatuotos, mutta olen ajatellut sen kuuluvan vain näihin naisen eritteisiin. Tänä aamuna sitä sitten ilmestyikin kunnon klöntti, aivan kuin esikoisellakin, jolloin tajusin tuotoksen limatulpaksi, olihan siinä myös verta hiukan mukana. Tämä oli kuitenkin täysin veretön tapaus. JA näin aikaisin (rv 36+1). Voihan tässä mennä vielä kolmekin viikkoa, kuten joku kirjoitteli, mutta esikoisella synnytys käynnistyi muutaman päivän kuluttua tulpasta. ELi olikohan se nyt sitä ittiänsä??? Muuta määritelmää moiselle pallukalle en kyllä osaisi heti keksiä. Saapa nähdä...

Olisipa kiva kuulla synnyttäneiden tarinoita tiivistetystikin, mutta kaikki ajallaan. Hiukan on tärkeämpää hommaa äideillä tällä hetkellä - ja se homma vie ajan ja voiman ja keskittymiskyvyn ainakin mulla melko totaalisesti, tietokone tuli mieleen varsin myöhäisessä vaiheessa...

Mukavaa päivää, kinkut kautta maan!

Vitanova 36+1

ONNEA Quarralle pienestä prinsessasta!!!!

[color=green]Aivan mielettömät onnittelut vauvan saaneille!! :)[/color]

Mä täällä " nautin" satunnaisista kipeistä supistuksista, mutta keskiviikon lääkärineuvolan (ei mitään edistystä kohdunsuulla...) jälkeen en niihin paljoa toivoa laita. Ensi torstaina on kokoarvio-ultra, ja elättelen nyt toiveita siitä, että saisin joko tiedon ei niin jättivauvasta, jolloin ei tarttisi itseään (syömisiään) syytellen toivoa pikaista synnytystä tai sitten sellaisen arvion, että saisin koon puolesta käynnistyksen ajoissa. Nih!

Kun la on vasta 28.12. niin miehelle tossa eilen kauhuissani totesin, että mitäs jos tää syntyykin (kuten Kaaka ja joku muukin oli jo asennoitunut ;D) vasta pari viikkoa la:n jälkeen eli pitkällä tammikuussa. Meillä kun olis silloin muutto... Alaselän hermoja särkee nyt siihen malliin, että kaikenlainen touhuaminen noiden muksujen kanssa aiheuttaa

tuskaa

. Eli ajatuskin siitä, että tätä olisi odotettavissa vielä 5-6 viikkoa ja siinä sivussa remppaa talolla ja joulupuuhat ja... Plääh. Näin vaan tämänkin raskauden loppu näyttää menevän siihen, että toivoo koko ajan vauvan syntyvän, vaikka alkuraskaudessa lupasin ottaa tällä kertaa rauhassa.

Onneksi on ulkona ollut nättejä ilmoja, kun vaan noi lumet pysyisivät! Meillä on hiekkalaatikon kannen päälle tullut muutamassa päivässä jo 30 cm keko lunta. :) Eilen olin mammajumpassa ja aah, kun teki hyvää taas. Aion mennä vielä ensi viikollakin, kun on vika kerta ennen joulua.

[color=green]Nyt ruuanlaittoon ja hyvää viikonloppua joulupakettien odottajille (tai jo saaneille), jollen kerkiä kirjoittelemaan, lukemassa sentään yritän käydä, että saan tuoreet vauvatiedot aina. ;)

[b]Sumunen[/b] ja [b]Sulo[/b] 36+2

Voi miten ihana oli lukea uutisia Quarran prinsessasta! Onnittelut Quarra!



Vitanova - meilla kavi alkuviikosta ihan samoin, etta yhtakkia liikkeet melkein loppui kokonaan masussa, mutta mina en edes heti ymmartanyt olla huolissani siita, kun olin kuullut etta ihan lopussa ne hidastuu, mutta mun katilo oli toista mielta ja sitten ultrattiin (mitattiin vedet etta on viela riittavasti) ja olin kiinni laitteissa etta vauvan sydamensyketta mitattiin kauan aikaa. Vauva voi hyvin, mutta nyt mun pitaa vaan paivisin sita hieman tokkia sita ja suklaata kun syo niin se vahan innostuu. Mutta iltaisin meidan Wriggler jatkaa edelleen jumppabileitaan ja masu hyppii puolelta toiselle. Ja nyt sitten mun pitaa laskea liikkeita paivisin.



Muuta ihmeellista tanne ei kuulu, joku aikasemmin jo sanoi (unohdin jo kuka) etta nyt kun kerran meni yli niin enaa ei silleen odota jannityksella, kylla sen nyt on sitten pakko pian tulla ulos sielta! Mutta tosiaan valilla rasittaa kun puhelin soi ja kannykka piippaa kun jo tietaa mita siella kysytaan - kylla me ilmoitetaan sitten kun neiti maailmaan paattaa tulla :-)



Tumble & Wriggler rv 40+1

Ja kiitos Lahjalle,että välitit viestin, sitä tulinkin tänne jännäämään.



Koputtelin aamusella puuta, että ei tullut vatsatautia meille muille miehen jälkeen... se siitä, esikoinen yökkäsi puolen päivän jälkeen ja kuopus mummulassa vähän myöhemmin. Kuopuksella saattaisi olla vain flunssa, mutta esikoinen on yökännyt koko päivän. Siirrynpä tästä siis lastenhuoneen lattialle nukkumaan.



Pisteistä on tullut hierottua ja koko päivän on repinyt alapäätä ja supistellutkin:) Vatsa roikkuu polvien tasolla. Katsotaan vaan, että pari viikkoa silti menee vielä. Mutta onpahan jotakin tapahtumaa. Vatsataudinkin ehdin vielä tässä saada...



*Kitta75 ja masuvauva 37 tasan jälleen..*



Ja Tikrulle onnea!!!!!!!!!!!!!