Olen kotiäitien aatelia
Hoidan kotona kahta alle kouluikäistä lastani. Meillä ulkoillaan, syödään kotiruokaa (usein luomua, usein kalaa, aina ainoastaan tuoreita kasviksia). Meillä askarrellaan, käydään uimassa, kirjastossa, jumpassa, kaikkea sopivasti. Isompi käy seurakunnan kerhossa (ei vie teidän verorahojanne). Lapsilla on tapaturma- ja sairausvakuutukset, ja heillä on molemmilla tilit, jonne laitetaan muutama euro kuussa sekä sijoitusrahastot.
Virikkeita heillä siis riittää. Me näemme ystäviä, käymme ravintoloissa syömässä, olemme käyneet lastenteatterissa ja tulemme käymään paljon myöhemmin kun lapset vielä kasvavat. He saavat harrastaa molemmat kahta sellaista harrastusta, mitä toivovat.
Minä itse liikun ja mies harrastaa myös liikuntaa hyötyliikunnan muodossa ja lenkkeillen, sekä talvella lautaillen. Minä käyn kaksi kertaa viikossa pilateksessa. Olemme terveitä, emme polta ja alkoholia juomme kohtuudella eli joskus lasilliset viiniä ruualla.
Mies säästää minulle eläkerahastoon, ettei nämä kotivuodet näkyisi siellä päässä ollenkaan. Miehellä on henkivakuutus, joka kattaa lainan ja yhden vuoden asumisen tässä, jos käy niin että hän kuolee ennen kuin olen palannut työelämään. Jos minä kuolen, mies pärjää kyllä rahallisesti mutta sitten on lapsilla hoitoon meno edessä nopeammin.
Tänä aikana kun olen ollut kotiäitinä, olen käynyt Punaisen ristin kurssit ja olen pian menossa ensimmäistä kertaa vapaaehtoistyöhön. Aihealueeni on nuoret ja maahanmuuttajat. Tämä on sitten sellainen työ, joka kannattaa yhteiskunnalle mutta josta minulle ei makseta mitään. Mitäs siihen sanotte? Kuinka moni teistä veroja maksavista äideistä voi sanoa samaa?
Muutaman vuoden päästä palaan kouluun, luen loppuun sen, mikä jäi kesken ja valmistun. En usko, että kortistoon sillä meillä on laaja tuttavapiiri ja minulla kotiäitiydestä huolimatta hyvät verkostot. OLen pätevä, olen motivoitunut ja olen jopa hyvännäköinen, enkä vielä edes neljääkymmentä ;)
Ja muuten, miksi kotiäidit eivät pitäisi mekkalaa itsestään? Asenteet meitä kohtaan ovat todella julmia, joten onhan meillä oikeus puolustautua teitä Oikean Totuuden ihmisiä vastaan ;)
Kommentit (37)
ap,anna kun arvaan. Olet 31 v. Kumma ettet pysty useampaa lasta hoitamaan erinomaisuudessasi. Ja kiva, että isovanhemmat hoitaa lapsia, että voit ostaa itselles hyvää oloa ja ylemmyydentuntoa kursseilla. Arvaa mitä en vaihtais paikkaa sun kanssa ikinä! Mulla on erittäin hyväpalkkainen haastava työ ja paljon ihania lapsia, mies, taloja, autoja, kaikkea mitä haluan.
Itse olen myös kotona lasten kanssa, mutten kotiäitinä, koska on tarkoitus pistää lapset hoitoon aikanaan ja jatkaa itse töissä. Elämäsi kuulostaa minusta oikein mukavalta ja puuhapitoiselta. Huvittavaa miten tällaisia positiivisia aloituksia vastaan hyökätään ja sitten vielä väitetään ettei olla kateellisia. :)
Itse ymmärsin jutun pointin ja oletan ettet kuvittele oikeasti olevasi jotenki parempi kuin muut. Yrität vain luoda ihmisille mielikuvaa aktiivisesta kotiäidistä, joka ei löhöä kaikkea aikaansa kotisohvalla piereskellen. Ja tarkoituksesi varmaan on nostaa kotiäitien arvostusta ylipäänsä pois tuosta sohvaperunamielikuvasta. Jos ymmärsin väärin niin korjaa ihmeessä. :)
Itse olen myös kotona lasten kanssa, mutten kotiäitinä, koska on tarkoitus pistää lapset hoitoon aikanaan ja jatkaa itse töissä. Elämäsi kuulostaa minusta oikein mukavalta ja puuhapitoiselta. Huvittavaa miten tällaisia positiivisia aloituksia vastaan hyökätään ja sitten vielä väitetään ettei olla kateellisia. :)
Itse ymmärsin jutun pointin ja oletan ettet kuvittele oikeasti olevasi jotenki parempi kuin muut. Yrität vain luoda ihmisille mielikuvaa aktiivisesta kotiäidistä, joka ei löhöä kaikkea aikaansa kotisohvalla piereskellen. Ja tarkoituksesi varmaan on nostaa kotiäitien arvostusta ylipäänsä pois tuosta sohvaperunamielikuvasta. Jos ymmärsin väärin niin korjaa ihmeessä. :)
Ymmärsit ihan oikein :)
sen voi tehdä äitiysloman aikana. Et ole aatelia.
mutta en valitettavasti sinunkaltaisiasi pätemisen tarpeisia. Ihan rehellisesti, arvostan paljon enemmän yh:ta, joka raataa pienipalkkaisessa työssä ja saa lisänä asumistukea, koska hän tekee sen itse. Hän ei yritä päteä miehen palkalla, miehen maksamilla harrastuksilla ja eläkerahastolla eikä opiskeluilla, jotka miehen palkka mahdollistaa.
Etkö näe? Et ole mitään ilman miestäsi. Et pystyisi olemaan kotona etkä tarjoamaan lapsillesi harrastuksia etkä opiskelemaan tutkintoasi. Miehesi maksamat verot saattavat olla suuret ja hän saattaa olla veronmaksajien aatelia mutta sinä et ole ilman häntä mitään.
Me muut veroamaksavat äidit, olemme sitten pienipalkkaisia tai suuripalkkaisia, emme ole kerskumassa täällä oivalla puolisolöydöllä, koska meillä on muitakin näyttöjä, joilla päteä. Sinä pädet miehelläsi. On noloa päteä asioilla, joiden eteen ei ole tehnyt yhtään mitään.
urpo tässä mussuttaa? Vai että ei tehdä mitään miehen eteen? Ihan itsestään mies pääsee tekemään vaikka 15h päiviä töissä vailla huolen häivää hoitojärjestelyistä, koti pysyy siistinä, vaatteet peseytyvät itsestään, ruokaa riittää, lasten kaikki harrastukset ja neuvolat jne. järjestyvät itsestään.
Tämä on kuules ihan win-win-tilanne. Itse pyhitän lasteni varhaislapsuuden heihin tutustuen, elintasomme pysyy silti hyvänä vaikkei mihinkään kaukomatkoihin olekaan varaa. Olen korkeakoulutettu ja palaan töihin kun siltä tuntuu.
Alko niin ärsyttämään tämä itseään täynnä oleva asenne että pakko kirjoittaa tämä.
Minpä opiskelen ja olen kotiäiti. Rahaa on meidän perhee tarpeisiin (2x alle 2vuotiasta) Ja säästöönkin jää. Harrastetaan ja ollaan niin v*tun onnellisia. Ja olen muuten hyvännäköinen ja alta 25 ;)
vai pitäisikö sanoa onneton?
Mihin luulet tuolla kirjoituksellasi pääseväsi?
Varmasti tulet arvostelun kohteeksi niin hyvässä kuin pahassa.Onneksi minulla on elämän arvot ja asenteet kohdillaan. minun ei tarvitse tulla tänne hehkuttamaan onnellisuuttani ja pönkittämään itsetuntoani.
Kaikkea hyvää Sinulle elämässäsi ja luehan opinnot kunnialla loppuun.
Terv. Eräs, joka on joutunut laittamaan elämänarvot uuteen järjestykseen
Ai, jos haluaa tuoda esiin sen faktan, että itse ei ainakaan ole kotona makaava luuseri, niin ei ole elämänarvot kohdillaan?
Minulla on hyvä itsetunto, ja nimenomaan siksi haluan kertoa teille täällä, että on olemassa toisenkinlaisia kotiäitejä kuin ne, mitä te jaksatte aina mielikuvituksettomasti parjata.
Kel on onni, se onnen kätkeköön pitää näköjään taas kerran paikkansa.
Mistä päättelet, että olisin kotona makaava luuseri?
Olen omillani toimeentuleva elämän koulua käynyt neljän lapsen perheenäiti.
:)
Kaiken perussälän (lasten laadukkaat harrastukset, vapaaehtoistyöt, luomusafka) yms. minä teen ihan oikeata työtä, josta maksan veroa. Joka lauantai kuulkaas ja vähän iltaisinkin. Toimin juuri kuten Jykäkin tossa kansalaisia kohteli eli teen sitä kuuluisaa osa-aikatyötä.
Henkiset puitteesi taas taitavat huojua pahemman kerran siellä kulissien takana. Sen kertoo jo ylimielinen tapasi korostaa paremmuuttasi.
kerro lisää erinomaisuudestasi ja voittamattomuudestasi.
Saanpahan hyvät naurut vielä ennen nukkumaanmenoa.
Menen näes ajoissa nukkumaan, että jaksan aamulla nousta aikaisin ylös ansiotyöhöni.
Etkö keksi enää mitään?
Ei, kyllä minä nauran täällä! Ettekö kestä sitä, että joku joka on kotiäiti, voi olla onnellinen ja elää hyvää elämää?
Olen henkisesti köyhä, joopa joo!
Te muut teette kaiken saman ja työn vielä siihen päälle, joopa joo!
Minäkin menen ajoissa nukkumaan, sillä se on osa sitä miten elän ja hoidan itseäni: nukun tarpeeksi.
itse asiassa aika samantapaiselta kuin oma elämäni. Vapaaehtoistyö, check. Luomuruoka, check. Lastenteatteri, check.
Mulla tosin ei ole eläkevakuutusrahastoa, sijoitamme kiinteistöihin. Korkeakoulututkintoni olen tehnyt, samoin uraa ennen lapsia.
Silti vähän ihmettelen aloitustasi, mikähän tämän pointti oli? Herättää keskustelua? Miksi ylimielinen sävy??
Itse koen olevani tosi onnekas kun minulla on mahdollisuus olla pitkään kotona. Mun ratkaisut ei tosin sovi kaikille eikä kaikkien tarvitse tehdä samaa.
Olisi kiva jos jokaisella olisi taloudellinen mahdollisuus valita ura, kotiäitiys, opiskelu, osapäivätyö tai muu sen mukaan mikä on perheelle parasta.
Silloin en tullut ajatelleeksi, että olen kotiäitien aatelia, koska tunsin paljon muita vastaavanlaisia, ts. en ollut mikään poikkeus omassa tuttavapiirissäni. Toki jotain erilaisuuksia minulla oli ap:n kanssa, lapset kävivät yksityisessä kielikylpypk:ssa puolipäiväisesti, vapaaehtoistyöni kohde ei ollut SPR vaan ihan toinen jne.
Olen nyt ap:tä vanhempi, opinnot suoritettu loppuun, kun lapset menivät kouluun, ja töitä etsimässä. Minulla ei ole mitään paniikkia töiden löytymisen suhteen, mutta aikaa näyttää kuluvan ennen kuin töitä löytyy.
Mitään pointtia tai opetusta minulla ei tässä kommentissani ole sen enempää kuin että ihmettelen ap:n saamia vastauksia. Ap on on ihan normi kotiäiti täällä meilläpäin.
Juuri tuollaisesta itsekin aikoinani haaveilin, ja MELKEIN toteutin. Mutta vainn melkein, ikävä kyllä. Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi!
mutta tyylitaju on vielä vähän hakusessa. Ei ole kovin tyylikästä kertoa yksityiskohtaisesti saavutuksistaan ja kehua itseään.
Kell´onni on, se onnen kätkekööt. Eikä tulkoot keskustelupalstalle näyttämään kuinka kiiltävä äitikruunu minulla on.
ja sisältö varsin itseriittoista. Toivottavasti kasvat aikuiseksi.