Lue keskustelun säännöt.
Suhde eri sosiaaliluokkaan kuuluvan kanssa, onnistuuko?
13.11.2012 |
Onko paikalla ketään, kenellä olisi onnistunut?
Itsellä harkinnassa mies, joka tekee pienipalkkaisia hommia ilman mitään erityistä koulutusta. Itsellä on parin vuoden sisällä edessä tohtoriksi väittely.
Perhetaustamme eivät voisi enempää erota toisistaan: hän on perheestä jossa vanhempien tulot eivät riittäneet lapsista huolehtimiseen ilman lisätukea, eikä lapsia koskaan kannustettu kouluttautumaan. Meidän perheessä taas kaikki ovat yliopiston käyneitä ja todella hyvätuloisia.
EN ole sanomassa että oma perheeni olisi millään lailla parempi kuin hänen perheensä. Kyse on vain siitä että pohdin, voivatko kaksi täysin eri maailmasta tulevaa tulla toimeen. Edes tuloerot eivät haittaa; toivon ainakin, että tulen itse tienaamaan tarpeeksi hyvin että voin olla mahdollisen tulevan perheen pääelättäjä. Suurempaa huolta aiheuttaa ajatusmaailmoiden erilaisuus (akateeminen vs. jalat maassa oleva duunari) ja kasvatuksesta johtuvat erilaiset maailmankatsomukset. Huomaan jo nyt, että siinä missä minä keskityn itseni kehittämiseen ja maailman ihmettelyyn, mies on keskittynyt rahaan ja toimeen tulemiseen.
Kokemuksia?
Kommentit (34)
Olemme Vauva-lehdessä jo jonkin aikaa ajatelleet tehdä juttua aiheesta, josta ap puhuu. Löytyykö täältä eri taustoista tulevia pienten lasten vanhempia, jotka haluaisivat tulla haastateltaviksi aiheesta?
Kerron mielelläni jutusta lisää sähköpostitse: maria.tuominen@sanoma.com
Ystävällisin terkuin
Maria Tuominen
toimituspäällikkö
Vauva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin mieheni nuorena, perhetaustamme todella kaukana toisistaan. Minä olin varakkaan yrittäjän hemmoteltu tytär, mieheni sossun rahoilla elävän yh-äidin esikoinen jonka elintaso oli heikompi kuin muilla perheenjäsenillä. Perheemme inhosivat toisen seurustelukumppania ja tekivät kaikkensa lopettaakseen suhteemme. Karkasimme pariin otteeseen ja lopulta jättivät rauhaan.
Aikuistuessamme, aluksi mitättömiltä tuntuneet erot alkoivat näkymään eri asioissa, ja meillä oli jonkin aikaa ns. kriisi päällä kun toinen tuntui niin oudolta yhtäkkiä ja oma, tuttu tapa oli se paras. Tästä pääsimme yli, elämä asettui uomiinsa ja saimme perheenlisäystäkin. Nykytilanne se, että mieheni on duunariammatissa työelämässä ja minä kotona lasten kanssa, opiskelut tauolla.
Väitän, että aito rakkaus katsoo sormien läpi aika montakin erilaisuutta, mutta kyllä perhetaustan ym. vaikutus esiin tulee tavalla tai toisella väkisinkin.
Olemme Vauva-lehdessä jo jonkin aikaa ajatelleet tehdä juttua aiheesta, josta ap puhuu. Löytyykö täältä eri taustoista tulevia pienten lasten vanhempia, jotka haluaisivat tulla haastateltaviksi aiheesta?
Kerron mielelläni jutusta lisää sähköpostitse: maria.tuominen@sanoma.com
Ystävällisin terkuin
Maria Tuominen
toimituspäällikkö
Vauva
Tulisimme varmaan muuten mutta oma tausta sen verran rankka ja leimaava etten "kehtaa". Lähimmät ystävämmekään eivät tiedä että olen entinen laitoslapsi...Mieheni hyvässä virassa mutta huonolla itsetunnolla varustettu joten ei varmaan kestäisi jos työpaikalla aiheesta tulisi puhetta.
Toivottavasti löydätte parin jotka kestävät mahdollisen "leimautumisen".
Meillä on hyvin erilainen tausta. Sitä tasoittaa mieheni koulutus ja olemme nyt hyvätuloisia kummatkin. Taustaero näkyy monessa aika arjen asiassa. Mieheni ei ole tottunut viettämään juhlapäiviä mitenkään erityisesti. Heidän lapsuudenkodissa ei esimerkiksi ole tapana pukeutua vaikka nyt jouluna tai muutenkaan kylään mennessä sen paremmin. Jouluna on nyt kinkkua ja toki lahjoja, mutta muuten meno on arkista.
Samoin ihan sellainen pikkujuttu, että mieheni ei tunne sukuansa kovin pitkälle taaksepäin. Isovanhempien vanhemmat ja heidän elämäntarinansa on jo tuntemattomia. Varallisuuserot näkyvät sellaisessa, että suvussa ei ole mitään perintötavaroita. Mun oma suku ei ole mitenkään erityisen varakas, mutta kyllä meiltä löytyy mun isomummun kastelajjaksi saamia hopealusikoita, mun mies ei tiedä isopappansa nimeä.
Hesarissa oli taannoin juttu, että luokseen voi tehdä ihan sillä, että oliko isovanhempien kotona kirjahylly täynnä kirjoja.
Meillä on hyvin erilainen tausta. Sitä tasoittaa mieheni koulutus ja olemme nyt hyvätuloisia kummatkin. Taustaero näkyy monessa aika arjen asiassa. Mieheni ei ole tottunut viettämään juhlapäiviä mitenkään erityisesti. Heidän lapsuudenkodissa ei esimerkiksi ole tapana pukeutua vaikka nyt jouluna tai muutenkaan kylään mennessä sen paremmin. Jouluna on nyt kinkkua ja toki lahjoja, mutta muuten meno on arkista.
Samoin ihan sellainen pikkujuttu, että mieheni ei tunne sukuansa kovin pitkälle taaksepäin. Isovanhempien vanhemmat ja heidän elämäntarinansa on jo tuntemattomia. Varallisuuserot näkyvät sellaisessa, että suvussa ei ole mitään perintötavaroita. Mun oma suku ei ole mitenkään erityisen varakas, mutta kyllä meiltä löytyy mun isomummun kastelajjaksi saamia hopealusikoita, mun mies ei tiedä isopappansa nimeä.
Hesarissa oli taannoin juttu, että luokseen voi tehdä ihan sillä, että oliko isovanhempien kotona kirjahylly täynnä kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mieheni on ulkomaalaistaustainen ja duunariammatissa (opistotason koulutus), itse olen tohtori. Mieheni on koko ajan kannustanut mua eteenpäin. Tutustuimme nuorina, jolloin koulutus ei merkinnyt niin paljon, kun ei sitä kummallakaan vielä juuri ollut.
Koulutus ja työ eivät kerro ihmisestä kaikkea, ja joillekin työ on vain yksi osa-alue elämässä eikä sen sisällöllä ole kaikille sen kummempaa merkitystä. Kommunikointikyky, uuden oppiminen ja yleinen kiinnostuneisuus asioista eivät riipu ainoastaan koulutuksesta. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta, lapsiakin on saatu. Tärkeintä on keskittyä siihen, mikä yhdistää, eikä kaivella eroavaisuuksia.
varoitan ensiksi, älkää aloittako suhdetta ellette ole riittävän kypsiä. Et kertonut olnko kyseessä teidän kohdalal uuperheen perustamine, eli että teillä olisi molemmilal jo kenties aikuisia lapsia tms. Jos ei ole kyse uusperheestä vaan ihan alkutekijöistä olevasta seurustelusta, ja olette vasta aika nuoria, niin tulette kohtaamaan ennakkoluuloja ja joudutte varautumaan siihen.
Itse menin naimisiin köyhän perheen tytön kanssa ja vaikka hänellä on akateeminen koulutus olen saanut hänen vanhemiltaan, varsinkin isältään kuulla että olen koska olen porvarisperheestä, jotenkin olevinaan, ja että porvarit on pahasta jne. Joka kerta kun käyn heidän luonaan joudun riitelemään politiikasta ja hänen isänsä on jääräpäine ja jos ei muuta keksi vetää esiin niin sitten v 1918 sisälllissodan tapahtumat.
Jos miesehdokkaasi vanhemmat eivät ole poliittisesti vasemman laidan ihmisiä eivätkä mitään ruikuttajia niin kuvittelisin että teillä lähtee paremmin alku sujumaan. Toinen epävarma asia voivat olla miesehdokkaasi kaveripiiri. He voivat pitää sinua vähän sellaisena boheemina porvarina jota ei kannata ottaa tosissaan. Mutta joka tapauksessa, ei kannata jättää kokeilematta. Voiha n se olla että teillä synkaa ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies hyväksyy, että sinä olet alfanaaras ja mies betauros. Roolit sitten sen mukaiset.
itsetunto tuon palkkaeron kestää niin mikäs siinä, mutta vastakkainasettelu mikä kirjoituksestasi paistaa jo tuossa vaiheessa on iljettävää ( oman taustan ylemmyys/paremmuus) ja huono lähtökohta yhteiselle elämälle.Jätä suosiolla ihanat jalat maassa duunarit niille ketkä osaavat heitä ja heidän taustojaan arvostaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole varmin tapa selvittää asia?
ja juuri ne kiinnostuksen kohteet, luonne jne.
Ap:n kirjoituksessa oli mielestäni merkittävin asia se, että hän mainitsi olevansa itse kiinnostunut itsensä kehittämisestä jne ja miehen lähinnä rahan ansaitsemisesta. Minusta siinä piilee mahdollinen ongelma, jos toinen on halukas tekemään älyllisiä asioita, opiskelemaan asioita, on sanalla sanoen kiinnostunut elämän ilmiöistä ja maailmasta, ja toista ei voisi vähempää kiinnostaa. Vaikka ihminen olisi korkeakoulutettu, hän voi olla "henkisesti laiska" ja toisin päin.
Tältä palstalta on saanut joskus lukea näitä valitusvirsiä miehistä, joita ei kiinnosta kuin auton rassaus, kun taas nainen haluaisi keskusteluseuraa.
Eihän mikään parisuhde varmaan täydellinen ole, mutta jos oikeasti kaipaat keskustelukumppanuutta, kannattaa katsella vielä eikä ainakaan sitoutua vakavasti tuohon mieheen. Arkihan sen näyttää kuinka selviätte keskenänne ja jääkö tympeä olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyyliin kaupunkilaisen kommariperheen ja keskustalaisen maanviljelijäperheen kasvatit...
tai jos runotyttö rakastuukin kuivakkaaseen diplomi-insinööriin.
...tai kotihiiri maailmanmatkaajaan
...näitähän riittää. Avioliitto on sitä, että hiotaan puolisoiden särmiä. Molemmat siinä joutuvat joustamaan, jos haluavat yhdessä pysyä onnellisina.
Olemme Vauva-lehdessä jo jonkin aikaa ajatelleet tehdä juttua aiheesta, josta ap puhuu. Löytyykö täältä eri taustoista tulevia pienten lasten vanhempia, jotka haluaisivat tulla haastateltaviksi aiheesta?
Kerron mielelläni jutusta lisää sähköpostitse: maria.tuominen@sanoma.com
Ystävällisin terkuin
Maria Tuominen
toimituspäällikkö
Vauva
Meilläkin nimittäin on niin, että tulemme todella erilaisista taustoista mieheni kanssa (köyhän yh-äidin poika ja varakkaan porvariydinperheen tytär), itse olemme kuitenkin kouluttautuneet suunnilleen samalle tasolle.
Kuitenkaan tästä perheidemme erosta ei ole juurikaan puhuttu ja se on ollut jonkinlainen tabu, mutta erityisesti anopille se on ollut alusta saakka kipeä ja paha asia. Vanhemmilleni "no big deal", mutta minä olen joutunut varsinkin nuorempana kärsimään piikittelyä ja kaikenlaista ilkeyttä anopin taholta ja vasta vanhemmiten ymmärtänyt, että anoppi inhosi minua "hienon" ja vääränlaisen taustani vuoksi.
Eli eivät ole helppoja asioita nämä.
Olemme Vauva-lehdessä jo jonkin aikaa ajatelleet tehdä juttua aiheesta, josta ap puhuu. Löytyykö täältä eri taustoista tulevia pienten lasten vanhempia, jotka haluaisivat tulla haastateltaviksi aiheesta?
Kerron mielelläni jutusta lisää sähköpostitse: maria.tuominen@sanoma.com
Ystävällisin terkuin
Maria Tuominen
toimituspäällikkö
Vauva