voi j....näitä tosiuskovia...
Kysyin uskovalta tutultani onko hän parantunut pelkällä rukouksella.
Hän väitti että on ja nyt syyttää mua etten usko rukouksen voimaan.
Hän ei ole parantunut, ei uskalla liikkua missään,
hissuttaa kotona ja on ahdistunut.
Miksi ei voi myöntää ettei ole parantunut(ainakaan kokonaan)?
Kommentit (4)
että pitää anoa uskoen jo saaneensa, niin se mitä anoo on tuleva. Ihan oikein ystäväsi tekee että vaikka vielä ulkoinen paraneminen ei ole tullutkaan näkyviin niin uskoo ja puhuu kuin olisi. Olen itse parantunut paniikkihäiriöstä rukouksen ja uskon voimalla.
oli uskovainen tai ei ja rukoili tai ei. Kaikki eivät parane ja sillä siisti. Minusta suurempaa uskovaisuutta on se että oppii hyväksymään sairautensa ja elämään sen kanssa hyvää elämää.
JOskus vika on siinä, että ihminen on koukuttunut vinoutuneeseen ryhmään. Silloin usko on sen varassa, että elämässä näkyy ihmeitä ja merkkejä. Hänen maailmansa hajoaisi, jos suostuisi näkemään, ettei ihmettä olekaan tapahtunut. Ole hienotunteinen ja yritä toista kautta auttaa tätä ihmistä (jos siis haluat auttaa). Kinastelu uskonasioista ei ole hedelmällistä. Ole seurana ja vie mukanasi vaikka kävelylle tai saunomaan tms. jotta elämässä olisi enemmän sisältöä.