Eroaisitko, jos mies ei haluaisi hoitaa vauvaa?

erosin kun mies ei hoitanut vauvaa, eikä vauvan kasvaessa edes leikki-ikäistä. ....

Lapset ovat nyt 13- ,11- ja 8-vuotiaat. Mies ei ole vauvoina heitä hoitanut oikeastaan yhtään . Jotenkin pelkää vauvoja, kokee ettei osaa ,kauhistuu jos vauva huutaa sylissä.



On aivan lostava koululaisten isä. Jaksaa auttaa läksyissä loputtomiin , keskustelee ja harrastaa lasten kanssa. Minä taas keskitys nyt työelämään ja harrastuksiin enemmän kuin koskaan. Koen, että miehen kanssa ollaan hyvä pari.

Ei minunkaan mies vauvoista niin ollut kiinnostunut, mutta ei se minua haitannut, koska muutenkin silloin olin itse kotona ja hyvin tiivis yhteys jo imetyksenkin takia lapseen. Olisin saattanut kokea jopa häiriöksi jos mies olisi kovasti halunnut osallistua. Mies joskus sanoikin ettei oikein osaa olla vauvojen kanssa mutta kunhan ne oppivat kommunikoimaan järkevästi niin varmaan on parempi isä.



Ja niin on ollutkin, on tosi hyvä isä kyllä lapsille jotka jo osaavat puhua ja joiden kanssa voi aktiivisesti touhuta.

Ja mies ei silti osoittaisi yhtään parantamista lapsen hoidossa. Mä en välttämättä tarvitse sitä miestä mihinkään, enkä halua elää elämääni ärsyyntyen jatkuvasti jostain typerästä. Haluan kotiini sellaisia ihmisiä, jotka ottavat siellä täyden vastuun kodista ja kaikista jotka siellä asuvat. En alkaisi pitää huolta aikuisesta miehestä, joka on laiska, haluton ja osaamaton.



Julmaa kai hajottaa perhe, mutta se perhe ei ole kovin ehjä ja onnellinen silloinkaan jos näin jatketaan. Ero tulee ennemmin tai myöhemmin, parempi että se tulee jo ennen kuin lapsi on ehtinyt saada traumoja sadoista tappeluista.

vai että mies ei muutankaan osallistu mihinkään kotityöhön ?



En helpolla eroaisi. Lapsi kyllä tarvitsee isää.

Lapset ovat nyt 13- ,11- ja 8-vuotiaat. Mies ei ole vauvoina heitä hoitanut oikeastaan yhtään . Jotenkin pelkää vauvoja, kokee ettei osaa ,kauhistuu jos vauva huutaa sylissä. On aivan lostava koululaisten isä. Jaksaa auttaa läksyissä loputtomiin , keskustelee ja harrastaa lasten kanssa. Minä taas keskitys nyt työelämään ja harrastuksiin enemmän kuin koskaan. Koen, että miehen kanssa ollaan hyvä pari.

ja on erittäin tyytyväinen, ettei eronnut, työsti ajatusta pitkään, sopeutui ja homma alkoi rullaamaan, kun lapset ksavoivat.

Jos vain sinä halusit; eroa ja jatka yh:na. Jos mies halusi ja toivoi lasta; keskustele hyvin vakavasti. Jos ei käytös muutu, jatka yh:na

ja ero oli miehelle valtava shokki. Vasta sitten mies alkoi kiinnostua lapsestaan, kun tajusi, että vaihtoehdot on oma vastuunkanto tai se, ettei lapseen synny minkäänlaista suhdetta. Avioliiton aikana hänelle olisi riittänyt isyydeksi se, että hän oleskelee samassa asunnossa kuin lapsi.

täysin. Miehen käytöstä ei voi puolustaa, mutta sinuna harkitsisin eroa vielä hetken. Monet parit eroavat vauva-aikana, mikä on tavallaan ymmärrettävää - vastuut kasvaa ja ne eivät jakaudu tasan ja toinen kokee tulevansa kohdelluksi väärin.



Eroamalla nyt kasvatat kuitenkin lapsesi yksin. Moni mies kuitenkin kasvaa isäksi vähitelleen. Tällä en tarkoita sitä kulunutta klisettä, että kyllä isä sitten leikki-ikäisestä on kiinnostunut. Kyllä lapsen hoito kuuluu molemille ihan alusta asti, mutta jos vastuuseen heräämiseen menee aikaa, niin ehkä sinä lopulta pääset helpommalla, jos annat sitä aikaa vähän.



Oscar.

Ollaan oltu jo pitkään yhdessä ja lapsi oli yhteinen toive. Ilmeisesti elämä vauvan kanssa yllätti miehen, kun ei enää voikaan vaan työpäivän jälkeen möllöttää television ääressä... Keskustella olen yrittänyt ja välillä mies tuntuukin skarppaavan, mutta tosi nopeasti kyllä luisuu vanhoihin tapoihinsa.

Lähetä lääkäriin. Älä hätiköi, tilanne voi parantua. Jos ei parane, olet toki oikeutettu eroamaan, mutta sinuna en kiirehtisi.

Mutta yrittäisin jotenkin "ravistella" miestä, saada tajuamaan että vauva on hoidettava, huvitti se tai sitten ei. Se on jokaisen vanhemman velvollisuus, jos on lapsen tähän maailmaan synnyttänyt.

Ei se vauvanhoito ole äidistäkään aina niin ihanaa, mutta sitä tekee, koska vauvat eivät nyt vaan pärjää yksin. Ne tarvitsevat hellää hoivaa kasvaakseen tasapainoisiksi ihmisiksi. Vauva on viaton eikä ole pyytänyt syntyä tänne! Toki äidillä on yleensä luontainen äidinvaisto joka vahvistaa suhdetta lapseen, siihen vaikuttaa pitkä odotus, synnytyshormonit, imetys jne.... Mutta iskän olisi kyllä vaan YRITETTÄVÄ hoitaa vauaa edes velvollisuudentunteesta. Suhde lapseen ei synny itsestään, jos lasta ei pidä sylissä eikä hoida, isän suhde lapseen voi jäädäkin etäiseksi.

Äiti helposti omii vauvan ja määrää miten häntä hoidetaan. Yritä antaa miehen hoitaa vauvaa omalla tavallaan, kunhan se ei tarkoita sitä ettei vaipaa vaihdeta eikä perustarpeista huolehdita. Ei vauva mene siitä rikki jos hän on jonkun aikaa sitterissä silla aikaa kun mies katselee telkkua. Mutta kuitenkin tärkeintä ettei vauvan anneta itkeä, vaan että hänet otetaan syliin ja selvitetään itkun syy. Vauvat eivät itke ilman syytä, eivätkä he manipuloi itkullaan!

Kuullostaa siltä ettei mies ole kovin aikuinen, ainakaan käytökseltään. Nyt olisi oikea aika yrittää kasvaa!

Teistä en tiedä,mutta usein on niin että nainen ei ANNA miehen hoitaa vauvaa omalla tavallaan vaan tulee viereen neuvomaan miten puetaan,syötetään ym,voipi olla että kiinnostus loppuu siihen kun se nainen "kuitenkin osaa paremmin".

Loppupeleissä tuosta sitten tulee automaatio ja kaikki jää naisen hoidettavaksi.

täysin. Miehen käytöstä ei voi puolustaa, mutta sinuna harkitsisin eroa vielä hetken. Monet parit eroavat vauva-aikana, mikä on tavallaan ymmärrettävää - vastuut kasvaa ja ne eivät jakaudu tasan ja toinen kokee tulevansa kohdelluksi väärin.

Eroamalla nyt kasvatat kuitenkin lapsesi yksin. Moni mies kuitenkin kasvaa isäksi vähitelleen. Tällä en tarkoita sitä kulunutta klisettä, että kyllä isä sitten leikki-ikäisestä on kiinnostunut. Kyllä lapsen hoito kuuluu molemille ihan alusta asti, mutta jos vastuuseen heräämiseen menee aikaa, niin ehkä sinä lopulta pääset helpommalla, jos annat sitä aikaa vähän.

Oscar.

Kiitos kommentista. Mä olen ajatellut myös, että tulevaisuudessa helpottaa kun vauvasta tulee taapero ja näin ollen sen kanssa voi enemmän touhutakin. Monesti vaan tuntuu, että mitä enemmän vauva alkaa vaatia seuraa niin sitä enemmän mies sysää kaiken vastuun mulle. Ja koska mies ei tiedä, minkälaista vauvan kanssa olo on, en saa kauheasti arvostustakaan. Viime yö oli esimerkiksi todella katkonainen ja itkeskelin aamulla niin mies vain tuhahteli. Mies ei siis herää vauvan ääntelyihin, joten ei ymmärrä miksi mä muka heräisin. Huoh.