MIKSI pitää kärsiä tästä ainaisesta "huomenna töihin"- ahdistuksesta!? :/
Tää on ihan hirveetä! Oli mulla sitten kamala ja stressaava työ, tai sitten ihan ok - työ, niin joka sunnuntai ahdistaa. Varsinkin talvisin. Inhoan aikaisia aamuherätyksiä töihin, en tiedä olenko outo, mutta kun kello soi aamuisin ja on ihan pimeää ja hiljaista kotona (kukaan muu ei herää niin aikaisin kuin minä), niin mua ahdistaa ihan hirveesti! Pakko laittaa radio päälle ja televisiokin, ja kaikki valot, että pystyy pysymään sen aamun koossa kotona ennen töihinlähtöä. Ahdistaa siis niin hirveesti lähteä turvallisesta kodista, lämpimän peiton alta, perheen luota tonne "ulos kylmään maailmaan" ja työelämään, että olen niin herkillä aina aamuisin, että on lähellä etten itke! Ja olen kyllä itkenytkin :O Siis vaikka itse työpäivät sitten olisi ihan ok, ja tietäisin, että mitään kamalaa ei ole tiedossa, mutta aamut on ihan järkyttävän ahdistavia!
Näin mulla on ollut aina. Tarvisinkohan mä jonkun mielialalääkkeen tähän? Mitä mulle yön aikana tapahtuu että aamut on näin hirveitä? Heitteleekö jotkut hormonit yön aikana vai mitä? Päivät menee kuitenkin ihan hyvin, olen ihan normaali ja järkevä ja "reipas".
Sunnuntait ei siis niin hirveitä kuin aamut, mutta melkein. Ja kesäaikaan (kun aamut valoisia) ei niin hirveää kuin talvisin.
Kellään muulla samaa?
Kommentit (10)
Siksi jo viikonloppuisin mietin, että ihanaa kun pääsee kohta töihin. Kaikissa aikaisemmissa työpaikoissani ei todellakaan ollut sama fiilis.
Siksi jo viikonloppuisin mietin, että ihanaa kun pääsee kohta töihin. Kaikissa aikaisemmissa työpaikoissani ei todellakaan ollut sama fiilis.
Nykyinen työpaikka ei ole niin kamalan viihtyisä mutta onneksi olen päässyt pahimmasta angsista eroon. Ehkä sinun kannattaisi miettiä työpaikan vaihtoa. On kivojakin olemassa, joihin menee mielellään. Jos nyt työtä yleensä haluaa edes tehdä.
ahdistaa ihan hulluna sunnuntaisin. onneks oon äitiyslomalla, eikä kiirettä töihin.
Mulla on vuorotyö, joten töihinlähtöketutus ei aina osu sunnuntaiksi. Mulle sunnuntai voikin olla perjantai ja vapaat alkamassa.
Mä olen kamalan ahdistunut, jos herään aamuyöstä. Aivot on vielä ihan sekaisin. Samaa ahdistusta ei ole, jos nukun aamuun asti. Pitäisiköhän sun siirtää unirytmiä siten, että olisit kunnolla levännyt, kun heräät?
Mä olen kamalan ahdistunut, jos herään aamuyöstä. Aivot on vielä ihan sekaisin. Samaa ahdistusta ei ole, jos nukun aamuun asti. Pitäisiköhän sun siirtää unirytmiä siten, että olisit kunnolla levännyt, kun heräät?
tosin olen elämässäni mennyt töihin niin kuuteen, seitsemään kuin kahdeksaankin, ja aina on ahdistanut. Iltavuoroon meno ei kuitenkaan ahdista, se on kyllä totta.. Harmi ettei ole sellaista työtä, jossa voisi aina tehdä vain iltavuoroa, eikä se muun elämän kanssa oikein onnistukaan :/
En oikein voi nukkumaanmenoa perheellisenä kauheasti aikaistaakaan, nykyisin menen nukkumaan 21-22 aikaan, ja herään viiden-puoli kuuden aikoihin. En mä sais ennen yhdeksää nukuttuakaan, kun muu perhe pitää vielä elämää siihen saakka ainakin.
ap
Olen tehnyt viikonlopun aikana töitä 29 tuntia yrityksessäni, olen lisäksi täysipäiväisesti palkkatyössä. On muuten mieletön helpotus kun pääsee töihin aamulla!
Sä varmaan oot tosi erilaisessa tilanteessa. Kuulostaa kuitenkin sille että pieni arvokorjaus ois paikallaan.
On joo.Työt alkaa klo:6.00 ja herään aamuvuoroon 4.45-5.00 ja sunnuntait ennen aamuvuoroa on kamalia.Eikä auta,vaikka yrittäisin mennä aikaisemmin nukkumaan,koska en vaan saa unta ennen puoltayötä ja vaikka onnistuisinkin nukahtamaan niin sitten herään 2-3 aikaan yöllä ja nukkuminen sen jälkeen on lähes mahdotonta.Vapailla ja iltavuoroviikoilla tuota ongelmaa ei ole ja sillon heräänkin ilman kelloja 7-9 aikaan eikä ahdista yhtään ja olen pirteä.
En tiedä,onko tämä hirvitys jotain kaamosmasennusta vai mitä? Tai sitten vaan ei olla aamuihmisiä.
ja ahdistaa koko sunnuntain kun tiedän, miten paljon aamulla väsyttää, ja kroppa ei vain suostu nukahtamaan sillä tavalla, että ehtisin nukkua kymmenen tunnin syvät yöunet ennen aamuviittä. Tää olisi siedettävää jos kyse olisi satunnaisista kerroista, mutta joka maanantai sama juttu. Lisänä vielä kun on pimeä ja niin kylmä, että univelkaisena kroppa ei pysty pitämään itseään lämpimänä, vaan tärisen koko aamun kylmästä, vaikka tungen päälle niin paljon vaatetta, ettei pysty liikkumaan.
mutta se perus sunnuntain angsti. Kunnes sitten vaan päätin, että hemmetti, sunnuntai on mun VAPAAPÄIVÄNI enkä suostu uhraamaan sitä työasioiden ajattelulle, hyvässä enkä pahassa. Enää en vain ajattele sunnuntaisin, että "voi ei huomenna töihin", vaan ajattelen vaikka väkisin, että "ihanaa, vielä koko päivä vapaata". =)
Mulla myös sunnuntai-iltaisin on tosi vaikea saada nukuttua, vaikka työasioita en mietikään. Unet jää lähes poikkeuksetta muutamaan tuntiin, ja se on aamuisin ahdistanut. KUNNES, erään kerran töissä tajusin, että vaikka olen nukkunut vain muutaman tunnin, niin eihän se (ainakaan mun tapauksessani) kostaudu vielä sinä päivänä. Eli muutamankin tunnin yöunen jälkeen jaksaa maanantain ihan hyvin, joten en enää ahdistu öisin siitä sängyssä pyöriskelystäkään, kun tiedän, ettei se tunnu seuraavana päivänä juuri missään. Kyllähän elimistö päivän jaksaa huonommin levänneenäkin - ja kuitenkin viikonloppuna tulee kyllä levättyä vähän ennakkoon.
Olen sitten maanantai-iltana sopivasti väsynyt, että silloin uni tulee nopeaan, mikä taas kompensoi tiistaista työpäivää, eikä väsytä silloinkaan.
Uskon vahvasti, että paljon on kiinni ihmisen omasta ajattelusta. Totta kai ahdistaa, jos sitä jatkuvasti ruokkii ja ajattelee, mutta jos kääntää ajatuksiaan positiivisempaan suuntaan, niin kehokin reagoi siihen.
Ei vaan jaksa synkkistellä. =)