Tuntuuko pahalta jos ei ylitä vanhempiensa sosioekonomista asemaa?

en yllä lähellekään edes tasoihin, eikä sekään haittaa.

Pitäisi vissiin eritellä sosiaalinen ja taloudellinen asema erikseen, kun ne ei menen ihan yksi yhteen. Köyhiä edelliset sukupolvet ovat olleet, mutta kuitenkin oman yhteisönsä "ylempään sosiaaliluokkaan" kuuluneita.



Taloudellinen asema on helppo ylittää, mutta sosiaalisesti pitäisi päästä vähintään ministeriksi tai ison firman toimitusjohtajaksi, että olisi ylempänä.



Mutta ei haittaa, paitsi taloudellisesti tasoihin pääsemättömyys merkitsisi nyky-yhteiskunnassa suorastaan surkeaa tilannetta. Tai siis eihän ennen rahaa ollut, mutta omavaraisempia, ja nyt ei oikein ilman rahaa pitkään pärjää.

Vanhempani ovat varakkaita ja kouluttautuneita, näkyvässä asemassa. Itse olen duunari ja vuorotyössä, yh.

mitättömällä koulutuksellaan rahan arvoon suhteutettuna parempaa palkkaa ja paremmat ja turvallisemmat työpaikat kuin minä koskaan tulen maisterintutkinnollani saamaan. Kyllähän se vähän vituttaa. Onneksi äitini on ymmärtäväinen ja höllentää välillä kukkaronnyörejä, mutta kyllä se vaan hävettää ottaa siltä rahaa vastaan.