Tunnetko ihmisen joka vielä nykypäivänä pitää avioliiton ulkopuolista lasta häpeänä?
Kommentit (24)
Nykyajan arvoliberaalissa maailmassa pyritään kaikissa asioissa yksilönvapauteen, eikä tajuta ettei täydellistä yksilönvapautta olekaan. Jokainen elää jossain yhteisössä (toivottavasti ainakin). Tuo au-lapsiasia on tyhmää ainakin juuri juridisista syistä ellei muuten pitäisi sitä vääränä.
Minä ja mieheni ainakin säälimme näitä tapauksia. Tulee aina mieleen, että lapsi on ollut vahinko ja mies ei joko halua sitoutua lapsensa äitiin tai on jo hylännyt tämän.
Minusta lapsi ansaitsee sen, että perheen perusta on kunnossa ja avioliitto on yksinkertainen lakitapahtuma, jolla sen saa aikaiseksi. Viis turhat "meidän liittomme ei liimaa tarvitse"-löpinät - jokainen liitto loppuu joskus, joko kuolemaan tai eroon ja tyhmä on se, joka ei asioita hoida kuntoon.
Avioliiton ulkopuolisessa lapsessa hävettävää on nimen omaan siis vanhempien huihai-asenne.
Luulin, että koko "au" on kuollut ja kuopattu etuliite.
nimessä pidä lasta häpeänä, vaan sijaiskärsijänä. Jokainen lapsi ansaitsisi vanhemmat, jotka ovat vastuullisesti hoitaneet kaiken kuntoon esimerkiksi kuoleman varalta. On lapsen etu, että perintöasiat ovat kunnossa, samoin lapsen sekä vanhemman oikeus orvon- ja leskeneläkkeisiin.
nimessä pidä lasta häpeänä, vaan sijaiskärsijänä. Jokainen lapsi ansaitsisi vanhemmat, jotka ovat vastuullisesti hoitaneet kaiken kuntoon esimerkiksi kuoleman varalta. On lapsen etu, että perintöasiat ovat kunnossa, samoin lapsen sekä vanhemman oikeus orvon- ja leskeneläkkeisiin.
Kyllä alkoi naurattaa "perintöasiat" kuntoon kohta. Aviottoman lapsen isä kun myöntää olevan lapsen isä, on lapsi oikeutettu perintöön (sekä sukunimeen).
Lapsi tarvitsee huolehtivia ja rakastavia kasvattajia, olivat sitten naimisissa tai ei. Tuskin se rakkaus kasvaa, kun käydään muutamat paperit täyttämässä tai hakemassa papin aamen.
On aivan paniikissa (itkee ja anelee) kun en ole mieheni kanssa naimisissa.
On aivan varma, että lastani aletaan koulussa haukkua äpäräksi.
Muuten on lähes "normaalisti" käyttäytyvä.
nimessä pidä lasta häpeänä, vaan sijaiskärsijänä. Jokainen lapsi ansaitsisi vanhemmat, jotka ovat vastuullisesti hoitaneet kaiken kuntoon esimerkiksi kuoleman varalta. On lapsen etu, että perintöasiat ovat kunnossa, samoin lapsen sekä vanhemman oikeus orvon- ja leskeneläkkeisiin.
Kyllä alkoi naurattaa "perintöasiat" kuntoon kohta. Aviottoman lapsen isä kun myöntää olevan lapsen isä, on lapsi oikeutettu perintöön (sekä sukunimeen).
Lapsi tarvitsee huolehtivia ja rakastavia kasvattajia, olivat sitten naimisissa tai ei. Tuskin se rakkaus kasvaa, kun käydään muutamat paperit täyttämässä tai hakemassa papin aamen.
vaan myös lesken oikeuksista.
Kukaan ei ole niin voimansa tunnossa kuin pari-kolmikymppinen, mutta heitäkin kuolee. Eikä ole kovin yksinkertaista järjestellä asioita, kun esim. lasta odottavan avoparin mies kuolee ykskaks leukemiaan ulkomailla järjestellessään ulkomaankomennusasioita, tai toinen jää elämään kyllästyneen juoppokaaharin tähtäyskohteeksi, tai äidillä löytyy synnytystapatutkimuksessa vauvan lisäksi syöpäkasvain vatsasta, tai nuorelta yrittäjäisältä aivokasvain, joka vie vuoden tappelun jälkeen hengen. Näitä asioita nyt vaan tapahtuu ihan oikeassa elämässä, ja kun se omalle osalle sattuu, veikkaan ettei silloin kyllä sinuakaan naurata.
Jopa miehen isoäiti (yli 90v.) hyväksyy au-lapset.
terv. äpärä
suurin piirtein koko miehen suku. Mies varmastikaan ei pidä, on sen verran kauan Suomessa asunut.
En tiedä vittuiliko suoraan vai eikö tajunnut tilannetta, mutta heitti ihan pokkana kahdelle tuntemalleen miehelle, ettei aio ikinä tehdä äpäriä. Näillä kahdella miehellä on molemmilla lapsia, mutta kumpikaan ei tuolloin ollut naimisissa lastensa äidin kanssa.
Perheen elämää voi turvata monella tavalla, henkivakuutukset ja mahdollisen asuntolainan erilaiset turvat ovat myös hyviä keinoja ikäviä yllätyksiä varten. Vaikka olisi naimisissa on henkivakuutus hyödyllinen.
Sitten en kummastele, jos isä hylännyt tulevan lapsensa äidin. Tai jos tämä äiti ei vaan halua lapsen isää elämäänsä. Se on sitten vaan ikävää, mutta sellaista sattuu.
Sitä sen sijaan ihmettelen, kun vuosia yhdessä olleet parit hankkii lapsia ja aikomuksena ilmeisesti jatkaakin yhdessä, mutta ei mennä naimisiin, kun lapsi ilmoittaa tulostaan. Olen vaan sen verran vanhanaikainen, että minusta outoa, jos suhdetta ei yhteiskunnan/lain edessä halua virallistaa, kun kerran siteistä suurin on kuitenkin syntymässä.
Tietysti on näitä laskelmoijia. Kuten yksi kaverini, joka sanoi, että haluaa ensin katsoa, ennenkuin mennään naimisiin, että voiko miehen kanssa saada lapsia. Hän ilmoitti surutta lemppaavansa miehen, jonka kanssa oli elänyt lähes 10 vuotta, jos mies ei voikaan saada lapsia.
Sitten on näitä turhamaisia tyyppejä, jotka oiei, en halua olla raskaana häissäni. WTF. En voi ymmärtää. Jos se lapsi on jo aluillaan, mitä ihmeen pelleilyä se on, että raskaus ei saa häissä näkyä. Ilmeisesti heistä sitten kuitenkin itsestään hävettävää olla raskaana oleva morsian.
No, näille ihmisille häät tuntuu olevan pelkkä teatterinäytös, jossa pitää saada leikkiä prinsessaa. Aika tyhjää prinsessaleikkiä, kun sen morsianprinsessan perään parkuu usein jo kaksi ellei kolmekin pientä prinssiä/prinsessaa. Näitä ihmisiä pidän vaan typeryksinä ja aikas lapsellisina. Heille ilmeisesti se, mitä häät ja avioliitto tarkoittaa, ei merkitse mitään - halutaan vaan olla yhden päivän ajan täydellinen. Eli pidetään sitä omaa raskausmahaa kuitenkin alitajuisesti "virheenä".
Kuvottavaa. Ei siis se lapsi. Vaan lapsen vanhempien asenne omaan syntymättömään lapseensa. Lapsi on aina lahja, syntyi avioliitossa tai sen ulkopuolella.
et voi muuten itsellesi saada, siksi avioliitto on jokaisen vastuullisen vanhemman valinta. Siis niin kauan kuin yhteiskuntamme myöntää tuon orvon eloon jääneelle vanhemmalle vain avioliiton perusteella.
aina puhui naimisiinmenosta.
Ei kuitenkaan sitten koskaan kosinut ja lähti lätkimään kun lapsi oli alle kaksvee.
Lapsi on mun elämän tärkein ja hienoin asia. Ja ihmiset,jotka ajattelis sitä äpäränä..en voisi edes puhua heille.
Meillä on töissä muslimeita,jotka aina ihmettelee, että: " ai sulla on lapsi", " mutta et ole naimisissa".
äh, mä en jaksa sellaisia ihmisiä, en sitten lainkaan.
Valitettavasti kaikki ei aina mene kuin strömsössä.
alkupuolelta. En todellakaan tunne yhtäkään niin epämodernia ihmistä.
et voi muuten itsellesi saada, siksi avioliitto on jokaisen vastuullisen vanhemman valinta. Siis niin kauan kuin yhteiskuntamme myöntää tuon orvon eloon jääneelle vanhemmalle vain avioliiton perusteella.
ettei tartte leskeneläkettä. Niin on myös avokilla.
Joten susiparina elellään, vaikka sitten ihan muiden kiusaksi =)
et voi muuten itsellesi saada, siksi avioliitto on jokaisen vastuullisen vanhemman valinta. Siis niin kauan kuin yhteiskuntamme myöntää tuon orvon eloon jääneelle vanhemmalle vain avioliiton perusteella.
ettei tartte leskeneläkettä. Niin on myös avokilla.
Joten susiparina elellään, vaikka sitten ihan muiden kiusaksi =)
lapsesi kiusaksi. Siinä onkin malliesimerkki vastuuttomasta vanhemmasta. Omaisuutenne arvo voi laskea radikaalisti, puolisosi lähteä ja mennä naimisiin, antaa uuden puolison käyttää rahansa. Se on kaikki lapselta pois. Leskeneläke maksetaan, olit tyhjätasku tai et. Ja se, jos mikä, on lapsen etu. Tämä ei tietenkään tullut teidän mieleennekään. Lapsenne kustannuksella kun on niin kiva "näyttää muille" ja tehdä asioita "muiden kiusaksi". Näin käy kun lapsille syntyy lapsia.
ihan nykyään kutsuttuja yksinhuoltajaäitejä? Ei avoliitossa eläviä.
Elämme sivistyneiden ja maailmaa ymmärtävien ihmisten keskuudessa (näemmä). Edes isovanhempamme eivät ole kritisoineet valintaamme olla avioitumatta. Meille on suhteen alusta ollut selvää, ettei avioliitto ole meille SE juttu, ei uskonnollisista tai muistakaan syistä. Minulle on ihan sama, miten muut ihmiset tekevät, häät ovat ihan kivoja juhlia ja naimisissa olevat ihan siinä kuin muutkin. Taloudellinen tilanne on perheessämme turvattu ja vakuutettu niin hyvin kuin mahdollista, samoin omaisuuden ja velkojen suhteet, tosin näin olisimme toimineet myös avioon mennessämme. Avioero, kuolema, sairaus, työttömyys.... niihin kannattaa varautua ja selusta turvata joka tapauksessa, eikö. En usko, että perhettä avioituminen pelastaa tai parantaa, tosin ei huononnakaan, siihen vaikuttaa ihan muut asiat. Me olemme tämän tien valinneet, järjellä ja tunteella. Lapsemme voivat sitten aikoinaan valita miten tämän asian kanssa itse toimivat.