Lue keskustelun säännöt.
Täytyykö heikoistakin lähtökohdista tulevan vain pärjätä yksin, ilman apua? Ja menestyä?
10.11.2012 |
Minulla on todella huono itsetunto, joka poljettiin alas jo lapsena. Olin ala-astella alisuoriutuja, mutta se ei herättänyt kenessäkään mitään halua auttaa minua mihinkään suuntaan. Yläasteella olin koulukiusattu JA alisuoriutuja kenen läsnäolo lähinnä ärsytti opettajia. Minulle sanottiin, opettajan toimesta, pariinkin kertaan ettei minusta tule koskaan mitään, ei edes työtöntä.
Eikä tullutkaan.
Yläasteen jälkeen en päässyt ensin mihinkään kouluun, mutta kukaan ei kysynyt tästä mitään. Sitten tuli tieto, että pääsin kauppikseen. Olin siellä pari viikkoa -samojen kiusaajien keskellä kuin yläasteella. Jätin koulun kesken. Olin vuoden tekemättä mitään, sitten menin hetkeksi iltalukioon. Arvosanani paranivat huomattavasti. Kun yläasteella englanti oli ollut 7, nyt se oli 9. Mutta sitten joku iski, jokin paniikinomainen tunne siitä että en pysty suoriutumaan, mikään ei jää mieleen, en osaa, ei minusta tule mitään.
Sen jälkeen olen tehnyt hanttihommia siellä, täällä. Nyt olen masennusdiagnoosinen ja itse asiassa syrjätynyt. Mietin joka päivä, että jos olisin oikeasti älykäs ja lahjakas, en olisi tällainen luuseri. Että jos oikeasti olisin hyvä,olisin pärjännyt kaikesta huolimatta.
Onko näin? Onko luuseri aina luuseri ja menestyjä menestyjä vaikka olisi heikot lähtökohdat elämään?
Kommentit (4)
Lapsena pahoinpidelty,hoitajalta toiselle syrjitty,seksuaalisesti hyväksi käytetty.Elämä ei ole ollut helppoa,miehiä tullut ja mennyt- kouluni olen kuitenkin käynyt.Nyt avioliitossa,neljän lapsen äiti ja hyväpalkkaisessa työssä.
Periksi ei saa antaa,sitä iloa en kenellekään suo! Terapiaa olen saanut ja sen itse maksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että pystyit parempaan jonkun aikaa on todistus että sä pystyt oikeasti johonkin. Kukaan ei ole tyhmä, luuseri tai osaamaton, jokaikisestä voi kyllä tulla vaikka aivokirurgi, joidenkin pitää vaan tehdä enemmän töitä. Eikä kukaan ole valmiiksi älykäs, heidänkin täytyy opiskella.
Jos sä aina toistat itsellesi ettet pysty et osaa et kykene niin tottakai niin tulee käymään. Musta kuullostaa että sun olis pitänyt saada apua jo kauan sitten, vaihtaa koulua ja jos kotona tapahtui samaa niin kotoakin ois pitänyt lähteä.
Sä et ole luuseri, sulla oli vaan luokkatovereita joilla oli ongelmia itsensä kanssa ja kelvottomia ja osaamattomia opettajia.
Nyt kukaan muu ei voi auttaa sua jos sä et itse ala uskomaan itseesi, sun pitää löytää jotain joka saa sut jaksamaan ja tottakai pitää käydä siellä terapiassa tai psykologilla. Kyllä sä voit edelleen löytää sen intohimosi sielä työelämässäkin ja joskus vielä voida hyvin. Se vaatii paljon töitä mutta lopuksi se on niin sen arvoista, kun on todistanut niille opettajilla ja kiusaajille että musta oikeasti tuli jotain.
Et sinä erityisen tyhmä vaikuta olevan. Pelkuri vaan.
yksin menestyy vain aivan huippu, en tunne/tiedä yhtään.