Näin se elämä kai sitten menee tämän asian kanssa:´(

Suosittelen lämpimästi rakastajan hankkimista - miehelläsi todennäköisesti on jo toinen. En sano tätä ilkeilläkseni vaan ihan sillä perusteella, että nykyään salasuhteet ovat todella yleisiä. Vaikka jotkut ilmeisesti saavat niistä uutta kipinää myös aviovuoteeseen, valitettavan usein ne kuitenkin johtavat seksin lopahtamiseen kotona.



Kerroit avausviestissäsi, että olet "aina ollut tuon 1 ja saman kanssa". Olet siis ollut 17-vuotias teinityttö mennessäsi yhteen miehesi kanssa. Heräsi kysymys, olitko sinä ehkä miehesi ensimmäinen vakavasti otettava tyttöystävä, josta sittemmin tuli aviopuoliso ja lastensa äiti. Miehesi varmasti rakastaa sinua ja on hyvä isä lapsillenne mutta ehkä häntä vaivaa kyllästyminen seksiin?



Komppaan viitosta puhumisen suhteen. Eikä niinkään pelkkä asiasta puhuminen vaan se, millä tavalla siitä puhutaan. Tässä voi parisuhde- tai seksuaaliterapeutti auttaa jopa ratkaisevasti. Voit käydä myös yksin juttelemassa mikäli miehesi ei lähde mukaan.



Entä mitä tapahtuisi, jos kysyisit suoraan mieheltäsi lupaa ottaa rakastaja? Ei kiristämällä eikä uhkailemalla vaan ehdottamalla avoimesti, voisitko tyydyttää seksintarpeesi kodin ulkopuolella.



N45+

Ehkäpä jos tosiaan kysyisit mieheltäsi lupaa ulkopuoliseen seksisuhteeseen niin ehkä se olisi ns. wake up -call miehellesi? Hän saattaisi tajuta mitä on tekemässä pitämällä vaimoa puutteessa ja miltä se tuntuisi hänen housuissaan kun omaa vaimoa panisi vieras mies. Ja jos hänellä itsellään on jotain rinnakkaissuhdetta meneillään niin eipähän ole paljon varaa sanoa vastaan!!



Tulethan kertomaan, mitä aiot tehdä, ap?

kun kerran haluja on. Jokaisella ihmisellä on oikeus seksielämään. Oletko puhunut miehesi kanssa vaihtoehdosta, että kävisit hakemassa seksiä muualta ? Onhan se tietty vaikea tilanne, koska rakastat miestäsi. Pitäiskö sun oikeasti asettaa miehelle joku uhkavaatimus, eli hänen pitäisi hakea apua ongelmaansa, haluttomuuteen. Koska olisihan se hyvä, että voisitte yhä pysyä yhdessä, kun kerran rakastatte toisianne. Mutta jos miehesi todella rakastaa sua, hänen täytyy myös tehdä uhrauksia sinun vuoksesi, ettei suhdetta tarvitse sekoittaa millään kolmansilla osapuolilla.

Totean vain omia ajatuksiani jotka kimpoavat saamistani kommenteista.

Ehkä seksi ei ole ihmisen perustarve (mietinkin käytänkö sitä sanaa mutta aajattelin että antaa mennä ei täällä tälläKIN kertaa sellaisia pilkun*ussijoita ole jotka siihen tarttuvat) mutta varmasti jopa sinäkin hiffasit sen ytimen ja pointin mitä sillä tarkoitin?

Ja oikeasti, ihmisellä on oikeus elää ilman seksiä ja olla haluamatta mutta ihmisellä on myös oikeus haluta ja tarvita sitä. Ja sittenkö avioliitossa se on niin etät se oikeus ikäänkuin häviää?? ei vetele, ei ainakaan minun käsitykseni mukaan.

ap

tietää todellisia fiiliksiä, pelkän kirjoittelun avulla.

Kirjoitin tuohon viestiin nro 19 (olikohan...) ne vaihtoehdot, jotka sinulla näen olevan. Ja kysyin samalla, että mitä haluaisit sinulle vastattavan? Mielestäni kirjoitin ihan faktaa, eli siis et voi muuttaa miestäsi, voit joko jäädä ja sopeutua ja yrittää päästä asian kanssa sinuiksi (kyllä se on mahdollista!), tai sitten voit jäädä ja katkeroitua (nykymenolla se näyttää olevan valintasi?), tai sitten voit erota. Onko se kaiken arvoista? Eroaminen ei ole helppo juttu, etenkään lapsille. Se vaikeuttaa hyvin paljon kaikenlaista, arjen pikkuasioistakin tulee vaikeita. Missä lapset viettävät lomansa, kumman luona joulut, se lasten ikävä toista vanhempaa kohtaan, mahdolliset traumat, ainainen tavaroiden ja lasten kuskaaminen paikasta toiseen jne. (joo, mulla on kokemusta...)

Ja se nyt vaan menee niin, että aina ei saa elämässä mitä haluaa. Jotkut jopa kuolevat ennenkuin haluavat. Joutuvat onnetomuuksiin, vammautuvat. Aviopuoliso pettää ja jättää. Lapset voivat sairastua. Joku ei saa työtä, tai mieleistään työtä. Joku uupuu työssään. Joku saa syövän. Joku ei saa seksiä niin usein kuin haluaisi.

Vaikeistakin asioista ja "puutteista" voi kuitenkin päästä yli, ja oppia elämään asian kanssa. Se ei ole ehkä helppoa, mutta kyllä se mahdollista on.

sillä haluttomammalla osapuolella on oikeus käyttää asiassa valtaa ja määritellä se taso jonka verran seksiä on sopivaa?

Onhan näistä ketjuja vaikka kuinka hurumycket.

Minä sanoisin sille joka kuvaili itseään sotanorsuksi että olis korkea aika alkaa välittää itsestään ja laittaa itsensä kuntoon! Se on sitten kiukuttelua jos lähdetään sille linjalle että "en mä miehen mieliksi sitä ja tätä" jos et niin sitten et mutta ei asiasta tarvitse kiukutella.

Jos teet, tee ilolla, se ei ole sinulta pois.

Jos et tee, ole rauhassa asian kanssa ja tyytyväinen itseesi, älä "kosta" kenellekään mitään.

Kun voi itse hyvin saa etäisyyttä myös näihin seksiasioihin. Ehkä kannattaa antaa asian vain olla, niin vaikeaa kuin se onkin ja keskittyä vain itseen ja omaan hyvinvointiin. Monesti tällaisiin asioihin ratkaisut tulevat sitten itsestään elämässä eteen, kun voi hyvin ja kuuntelee aidosti itseään.

saat mielenrauhan itsellesi, kun jätät miehen rauhaan. Tunnusta tosiasiat: miehesi ei enää halua sinua seksuaalisessa mielessä, mutta rakastaa kyllä. Olet hänelle tärkeä ihminen, vaikka teillä ei ole seksielämää. Ja nyt sinun pitää miettiä, miten haluat loppuelämäsi elää: ilman seksiä vai seksiä jonkun muun miehen kanssa.



Et tee mitään pahaa siinä, jos hankit rakastajan. Kirjaudu vaikka Victoria Milaniin.

Me emme ole miehen kanssa olleet yhdessä yhtä kauaa, ja meillä on seksiä vähän usemmin, mutta tiedän silti miltä sinusta tuntuu.



Meillä mies ei halua minua. Jos hän pari kertaa kuussa tekee aloitteen seksiin, hän tekee sen siksi että hänen tekee mieli seksiä ja koska minä olen siinä, hän panee minua. Mutta ei hän minua himoitse, ei koskaan kosketa sillä tavalla, ei flirttaile. Hänelle on aivan sama mitä minulla on päällä tai miltä näytän. Häntä on turha yrittää saada syttymään millään alusvaatteilla tai hieronnalla. Minä en sytytä häntä.



Ja kyllä muuten sattuu :( Tiedän niin tuon kateuden tunteen kun muilla tuntuu olevan kipinää arjessakin. Minä jos haluan saada, teen yksin itselleni toisessa huoneessa kun mies nukkuu. Tiedän että syy on minun. OLen päästänyt itseni hirveään kuntoon fyysisesti ja henkisesti olen ollut poikki jo pitkään. Minun on siis turha haaveilla edes mistään rakastajasta, koska minua ei huolisi kukaan.

meillä seksiä miehen aloitteesta ehkä 2krt/v. Eli pahalta tutuu ettei mies halua minua. Samon tunnen välillä kovaa kaipuuta vatsanpohjassa kun halut eivät kohtaa. Tätä jatkunut myös jo vuosia. En haluisi mitään rakastajia...siitä ei koskaan hyvää seuraa koska voitteko itse olla sängyssä toisen kanssa ihastumatta siihen. Meillä on myös lapsia ja haaveilen lisälapsista mutta näyttää mahdottomalta. Meillä mies ei varmaan haluaisi mihinkään testosteroni kokeisiin edes. Onkohan tämä yleinenkin ongelma pitkissä suhteissa vai miten joillakin on niin vilkas seksielämä? Ja se ei tunnu liittyvän siihen miltä näyttää edes. Olen ihan toivoton ja masentunut asian suhteen. Itsellä seksintarve olisi paljon suurempi.

Seksiä on pari-kolme kertaa viikossa. Joskus on ollut parin viikon tauko stressin tai muun takia, mutta jos mennyt yli sen niin on kyllä puhuttu.. Pystyttekö kommunikoida avoimesti? Miksi miehesi ei syty sinusta? Mistä hän pitäisi? Voiko olla että kuvittelet ettei hän halua sinua, etkä edes yritä? Jos mieskään ei uskalla tehdä aloitetta kun luulee ettei sinua kuitenkaan kiinnosta? Pitkän tauon jälkeen kynnys aloitteeseen on aina isompi, mutta kyllä minä suosittelen että puhuisitte. Normaali seksielämä on minusta osa tervettä parisuhdetta, ja on molempien vastuulla pitää myös se osa-alue suhteesta elossa.

Olen itse samanlaisessa tilanteessa kuin ap, ja on surkuhupaisaa sanoa, että puhukaa. Ihan kuin tässä ei olisi puhuttu vuosien mittaan :O Ei tässä ole tuollaisista asioista kyse.

Seksiä on pari-kolme kertaa viikossa. Joskus on ollut parin viikon tauko stressin tai muun takia, mutta jos mennyt yli sen niin on kyllä puhuttu.. Pystyttekö kommunikoida avoimesti? Miksi miehesi ei syty sinusta? Mistä hän pitäisi? Voiko olla että kuvittelet ettei hän halua sinua, etkä edes yritä? Jos mieskään ei uskalla tehdä aloitetta kun luulee ettei sinua kuitenkaan kiinnosta? Pitkän tauon jälkeen kynnys aloitteeseen on aina isompi, mutta kyllä minä suosittelen että puhuisitte. Normaali seksielämä on minusta osa tervettä parisuhdetta, ja on molempien vastuulla pitää myös se osa-alue suhteesta elossa.

Mulle riittää hyvin pari kertaa vuodessa, en tarvitse seksiä sen enempää.

Toisen osapuolen pitää olla tarpeeksi kiihottava, jotta niitä haluja olisi. Pystyisitkö ap tekemään itsellesi jonkun muutoksen ulkoisesti? Niin vaikka että muutkin miehet kääntyisivät katsomaan perääsi? Saisit ainakin takaisin itsekunnioitusta ja tuntisit olevasi haluttava.

Niin, kyllähän sen syyn on oltava naisen, ja nimenomaan naisen, ulkoisessa habituksessa tms jos mies ei halua.

En suostu lähtemään tuolle linjalle, totean vain että en ole mikään sotanorsu joka haisee tmv (ja toki heilläkin oikeus seksielämään!) vaan normikroppainen povekas nainen joka huolehtii mm puhtaudestaan, käy säänn kampaajalla, jonka karvat ei roiku reisillä jne.

ap

Toisen osapuolen pitää olla tarpeeksi kiihottava, jotta niitä haluja olisi. Pystyisitkö ap tekemään itsellesi jonkun muutoksen ulkoisesti? Niin vaikka että muutkin miehet kääntyisivät katsomaan perääsi? Saisit ainakin takaisin itsekunnioitusta ja tuntisit olevasi haluttava.

Avioliiton alkuvuosina seksiä vielä oli hiukan useammin, ja silloin ajattelin, että sitä oli niukahkosti vain sen takia, että lapsia oli jatkuvasti läsnä. Uusperheessähän ei ole ollenkaan lapsivapaata alkuaikaa ja meillä ei ollut säännöllisiä etävanhempitapaamisiakaan. Mieskin lupaili että tämä on vasta alkua. Mutta sitten kun lapset muuttivat pois kotoa, seksi ei vilkastunutkaan vaan väheni ja loppui lopulta kokonaan.



Mies joutui nimittäin keski-iän kriisiin ja sen myötä sanoi löytäneensä itsensä ja omat tarpeensa. Häntä ei enää kiinnosta tehdä asioita vain toisten takia,joten häntä ei enää kiinnosta tyydyttää minua. Ja omia seksuaalisia tarpeita hänellä siis ei ole.



Vika ei ole siinä että olisin epäviehättävä. Tänä aikana jo kaksi ulkopuolista miestä on tehnyt aloitteen, mutta olen kieltäytynyt, kun ehdotukset ovat tulleet niin yllättäen enkä ole ollut valmis uskottomuuteen. Hiukan kyllä kaduttaa ja mietin, että jos vielä tilaisuus tulee niin saatan tarttua siihen.



Mies on aina ollut erittäin estynyt eikä pysty keskustelemaan seksistä paljonkaan. En tajua, miten hän kuvittelee minun tyydyttävän seksuaaliset tarpeeni, kun hän yhtäkkiä laittoi lapun luukulle pari vuotta sitten. Meillä on halauksia ja pusuja ja nukumme lähekkäin, ei muuta.

Miten voit vetää tähän ne "muut miehet" ja olettaa jotakin heistäKIN?

Viimeksi eilen minua silmäiltiin junassa kun töistä olin tulossa ja sitä ennen vko sitten vilkuteltiin silmää ja tultiin ihan liki "muka kysymään jotakin".



ap

Pelkääkö miehesi, että tulet raskaaksi?

naisen on oltava haluttavan näköinen. Niin hirvittävä kuin se ajatus onkin, että naisen olisi hyvä panostaa ulkonäköönsä.

Mutta ikinä ei ole ollut ongelmia ehkäisyn varmuuden kanssa ja toisalata mies ei ole sanaut aikaiseksi mennä vasektomiaankaan VAIKKA on jo vuosia sitten sitä itse ehdottanut meille ehkäisykeinoksi!

Luojan kiitos en syö hormoneja, sehän olisi aivan turhaa elimistöni sotkemista kun ei seksiäkään pahemmin ole.

ap

Pelkääkö miehesi, että tulet raskaaksi?

useammin ja minä en jaksaisi millään. Nykyään "onneksi" meidän molempien vuorotöistä ja pikkulapsistamme johtuen meillä ei ole mahdollisuuttakaan seksiin kuin ehkä korkeintaan 3 kertaa kuussa. Sen verran meillä varmaan on seksiäkin, joskus kyllä varmaan vain kerran kuussakin.



Raskasta se on niinkin, että kun mies tahtoo seksiä ja itseä ei vaan jaksa kiinnostaa. Sitten sitä ryhtyy hommaan vain miehen vuoksi, hoitaakseen velvollisuutensa, mutta se on kuin pakkopullaa. On vaikeaa "teeskennellä" että haluaisi ja on vaikeaa olla hommassa mukana, kun oikeasti ei kiinnosta seksi yhtään, se on mun mielestäni täysin yliarvostettua. (enkä mä voi vaan tyystin lakata rakastelemasta mieheni kanssa). Alkuaikojen huumassa seksi on ihanaa, mutta kun arki astuu suhteeseen, mua ei enää kiinnosta yhtään. En tiedä mistä johtuu, näin ollut joka suhteessa ja tähän olen jo tottunut. Rakastan kyllä miestäni, ja hän on fyysisestikin erittäin seksikäs ja ilo silmälle, haluttomuuteni johtuu siis vain minusta, jostain korvien välistä, en tiedä?

Onnekseni mieheni näyttää tyytyvän tilanteeseen, kai hän laittaa hiljaisen seksielämämme töidemme piikkiin ja siis sinänsä ymmärtää tilanteen.



Mutta ap, tahdoin vain sanoa sinulle, että kaikki ei elämässä mene aina niinkuin haluaa. On kuitenkin asiat melko mallissaan, jos seksinpuute on se pahin ongelma elämässä/yksi pahimmista ongelmista. Keskitä ajatuksiasi muuhun tekemiseen. Ei hyödytä mitään, sinua itseäsi kaikkein vähiten, jos pyörität ajatuksiasi ja sekintarvettasi mielessäsi koko ajan, katkeroidut vaan. En suosittele mitään rakastajien hankkimista, sotket elämäsi ja perheesi ja lastesi elämän, ja loppujenlopuksi seksi ei ole kuitenkaan sen väärti, tiedät sen varmaan itsekin.



Katsele elämääsi toiselta kannalta, mieti mikä elämässäsi, perheessäsi, parisuhteessasi on hyvin, keskity niihin.



Kaikkea hyvää sinulle!

Tottakai naisen on hyvä panostaa ulkonäköönsä, mutta ennenkaikkea itsensä vuoksi, ei kenenkään muun! Ja sama pätee toisinpäin!

MUTTA sitä en hyväksy että esim jokin seksinpuute johtuisi VAIN siitä että nainen ei ehkä kovin paljoa asiaan panosta, tuskin se mieskään aina mikään sekoitus G.Clooneysta, Johnny Depistä ja David Bechkamista on ja "silti" naisen olisi hänen kanssaan "maattava".

ap

naisen on oltava haluttavan näköinen. Niin hirvittävä kuin se ajatus onkin, että naisen olisi hyvä panostaa ulkonäköönsä.

Ainakin 10 on haluttava ja seksikäs jopa oman miehensä mielestä, mutta ei hän silti halua minua panna! Siis pelkästään sanoo, ei tee mitään. Ne naisystäväni, jotka tietävät tilanteesta, ovat aivan ihmeissään, koska olen heidän mielestään malliesimerkki sensuellista ja vielä keski-ikäisenäkin seksikkäästä naisesta. Ja miehet todellakin katsovat minua ja tekevät tilaisuuden tullen aloitteita. En ihmettele sitä yhtään.



Seksuaalinen turhautumiseni näkyy nimittäin siten, että pidän itseni todella hyvässä kunnossa, pukeudun katseltavaksi ja nautin, kun minua katsotaan. Ei mitään rintavakoja näkyvissä, mutta pukeudun vartalonmyötäisesti ja vartaloni on geneettisistä syistä erittäin hyvä.



Tiedän toisen samanlaisen tapauksen takavuosilta, kun olin itse nuorempi ja eri parisuhteessa. Tuttavapiirini upein ja seksikkäin ja säteilevin nainen kertoi, ettei hän saa lainkaan seksiä kotona. Ihmettelin silloin kovasti, miksei nainen ottanut eroa.